Liika
säästäminen nakertaa
tilan kilpailukykyä
"Säästämällä ei voi tehdä tulosta. Jos kaikessa koko ajan säästää, siinä säästää pikku hiljaa elinkeinonsa hengiltä." Tätä mieltä on loimaalainen viljelijä Kalle Eskola. "Taloudellista tulosta kasvinviljelystä saa vain, jos saa hyviä satoja tai hyvän yksikköhinnan."
Hetkellisesti ja yhden sukupolven ajan kustannusten minimointi onnistuu. Jos koneet toimivat ja tila on maksettu, pienellä panostuksella ja pienillä sadoilla pärjää. "Mutta jossain vaiheessa tila aina vaihtaa omistajaa, ja siinä on seuraavalla omistajalla valtava työ saada esimerkiksi pH:t kohdalleen, jos kalkituksista on monen vuoden ajan luistettu."
Kalle ja Tuula Eskolalla on viljelyssä noin 220 hehtaaria. Sen lisäksi navetassa on kolmenkymmenen lehmän karja. Heidän viljelynsä perustuu siihen, että jos jotain kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä saman tien kunnolla.
"Kallella on takaraivossa kylvöjen aikaan ajatus, että yritetään saada mahdollisimman hyvä sato. Jos äestysjälki jää minulta vähänkin huonoksi, muokkaussyvyyttä tai äkeen säätöjä korjataan. Huonoa jälkeä ei suvaita", Tuula Eskola hymyilee.
Perusasiat hallinnassa
Sama hyvän sadon tavoittelu jatkuu läpi vuoden. Tilalla kalkitaan usein ja paljon. Viljelykartat kertovat, että lohkojen pH:t ovat lähempänä seitsemää kuin kuutta.
"Meillä on porukan yhteiskone, jolla kalkkia levitän. Ja kun Vampula on lähellä, kalkitus hoituu kohtuullisin kustannuksin", Kalle Eskola sanoo.
Kalkitusten lisäksi Eskolat kiinnittävät erityishuomiota peltojen ojituksiin ja maan rakenteeseen, eli viljelyn perusasioihin. Kun viljelyyn tulee ostamalla tai vuokraamalla uusia lohkoja, niiden salaojat ja piiriojat kunnostetaan. Muutama vuosi sitten Eskolat laskivat 1800 metriä muoviputkea piiriojiin.
Samalla yhdistettiin esimerkiksi neljä pienempää lohkoa yhdeksi 25 hehtaarin lohkoksi. Työn säästö tuntui heti, kun ei tarvinnut koko ajan kääntyillä päisteissä.
"Jos lohkon vuokrasopimus on yli viisi vuotta, sitä kannattaa kalkita. Kaikkein huonoiten käy sellaisille pelloille, joiden vuokraaja vaihtuu parin vuoden välein. Niistä ei kukaan pidä huolta", Kalle Eskola miettii.
Peltoja ei pilata tallaamalla
Hyvän sadon perusedellytys on, että maan rakenne pellossa säilyy. Karjatilalla viljelykierto on viljatilaa helpompi järjestää. Kevätviljojen ja nurmen lisäksi Eskoloilla on kierrossa hernettä ja syysviljoja. Ja ainakin ohraa ja vehnää vaihdetaan vuorovuosin samalla lohkolla.
Lietteen ajaminen keväällä kosteaan maahan saattaa aiheuttaa pahoja tallausjälkiä, jos ei ole huolellinen. Eskolat kylvävät viimeksi ne lohkot, joille on tarkoitus ajaa lietettä. Pellon pitää ehtiä kuivaa kunnolla, senkin uhalla, että siemenen itämisen kannalta maa kuivuu liiaksi.
"Peltojen sotkemista vältetään viimeiseen asti. Täydellä lietekuormalla ajetaan tien vierestä pellolle päin, ja tyhjällä tullaan sitten pellolta pois. Sama pätee puidessa, tyhjä kärry käännetään valmiiksi nokka kohti kuivuria", Kalle Eskola toteaa.
Hän puhuu leveiden renkaiden puolesta. Kyntötraktorissa on 650 milliä leveät renkaat. "On parempi, että rengas ei mene vaon pohjassa vaan reuna kantaa. Kynnämme vain kuivalla kelillä, tällä tavalla on saatu kyntöanturaa pienenemään."
Eskoloiden kyntötraktori on varustettu tutkalla ja luistonhallinnalla. Mittaristosta voi lukea tarkan ajonopeuden, kuljetun matkan, luistoprosentin, pinta-alan ja työsaavutuksen. "Olen huomannut, että kynnettäessä ja äestettäessä ihmissilmä näkee vasta noin 10 prosentin luiston. 20 prosenttiakaan ei näytä pahalta jäljeltä. Silloin kuitenkin joka viides hehtaari työsaavutuksesta hukataan maan rakenteen vahingoksi."
Lentoretki kertoo paljon
Eskolat ovat muutamana vuonna tilanneet ilmakuvat pelloistaan. Sen lisäksi Kalle Eskola on hypännyt pienkoneen kyytiin ja katsonut samoja peltoja itse ilmasta käsin.
"Sieltä näkee tosi hyvin kosteusongelmat. Monestihan käy niin, että jos on märkä paikka, sitä ensi kiertää, seuraavana vuonna se on vieläkin märempi ja niin tiivistysongelma laajenee, kohta joutuu jo käydä kylvämässä märän kohdan erikseen. Parempi on puuttua asiaan ajoissa."
Lentoretkeä Eskola suosittelee lämpimästi. Pari naapurusta näkee sadalla eurolla tunnissa lähes koko kunnan pellot, omat peltonsa hyvinkin tarkkaan.
Ainekustannus takaisin joka vuosi
Tautiaineita ja kasvunsäädettä Kalle Eskola ruiskuttaa tarpeen mukaan. Ohra kylvetään sillä mielellä, että se kelpaa maltaaksi, vehnästä yritetään saada leipäviljaa ja kaurasta suurimokauraa. Useimmiten laadukkaan viljan tuottamiseen tarvitaan kunnollista kasvinsuojelua.
Eskola on käyttänyt ajouria jo viitisentoista vuotta. Niiden avulla on helppo jättää ruiskuttaessa kaista ilman tautiainetta. Puintivaiheessa hän pui kummastakin puolesta muutaman aarin alan ja punnitsee ne erikseen.
"Tautiaineen ja hivenlehtilannoitteen kustannus on noin 25 euroa hehtaarilta. Viime kesänä sain ohrasta lisäsatoa vajaat neljäsataa kiloa, eli noin 45 euroa. Koneille ja itselle jäi palkaksi 20 euroa. Vehnällä palkkaa tuli noin 40 euroa", Eskola laskeskelee.
Hän toteaa, että yleensä tautiaineesta saa ainekustannuksen takaisin. Riippuu vuodesta, kuinka hyvän palkan saa siihen päälle omalle työlle.
Perusedellytys tietysti on, että pellot ovat hyvässä kunnossa ja tuottavat hyvin. Huonoon kasvustoon tautiainetta ei kannata ajaa. Eskoloilla satotavoitteeksi asetetaan yli 6000 kiloa, ja siihen joka vuosi jollain lohkoilla päästään. Maat ovat pääasiassa hietasavea, mutta toimivat perusasiat takaavat hyvät sadot.
Lannoitus sadon mukaan
Ilman kunnon lannoitusta ei moisiin tuloksiin päästä. Kalle Eskola kertoo käyttävänsä tarkennettujen tasojen mukaisesti vehnällä liki 160 typpikiloa ja ohralla noin 120 kiloa typpeä. Vehnälle hän ajaa osan typestä typpiliuoksena tautiaineen kanssa tankkiseoksena.
"Jos savimaalla lannoittaa ohraa 80 typpikilolla ja tulee kuiva kesä, viljasta ei tule kunnon satoa, eikä se kelpaa maltaaksi. Kun saa hyvän sadon, on suurempi todennäköisyys, että se kelpaa maltaaksikin."
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |