Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Elämää pellossa

Monivuotisen tutkimustyön ja kolmen eri hankkeen yhteistyön tuloksena on ilmestynyt teos Elämää pellossa - Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Tutkimukset liittyivät Suomen Akatemian luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelmaan (FIBRE, Finnish Biodiversity Research Programme 1997-2002).

Varmaan moni pelkää tarttua 366-sivuiseen tutkimustuloksista koottuun kirjaan, mutta tätä teosta ei tarvitse pelätä. Käyrien ja kaavioiden lisäksi siitä löytyy aitoa, luettavaa tekstiä ja erinomaisia, nykyajasta otettuja valokuvia. Uskon, että erityisesti luomuviljelijälle kirja on mieluista luettavaa.

Luomuviljelyssä on perinteisesti tavoiteltu tilannetta, jossa luonnon monimuotoisuuden osaset olisivat ihanteellisessa järjestyksessä. Tavoitteena on ollut järjestää kauhun tasapaino tuholaisten ja niiden luonnollisten vihollisten kesken. Tähän tasapainoiluun tarvitaan viljelyskasvin lisäksi kohtuullinen valikoima niin sanottuja oheiskasveja aina puihin ja pensaisiin saakka pelloilla ja peltojen reunoilla.

Tarpeen määräävät hyönteisten eri kehitysvaiheiden elinolojen varmistaminen ja peltolintujen pesintä sekä talviravinto. Myös pölyttäjien keväisen ensiravinnon lähteiksi tarvitaan pajukoita ojien varsille ja muita aikaisin kukkivia kasveja. Näitä samoja, usein keltakukkaisia lajeja tarvitsevat myös rapsikuoriaiset ja kaiken maailman ripsiäiset, jotka virittelevät kuntohuippuaan kevään tuhoamiskisoja varten. 

Näiden olympialaisten yksipuolista riemujuhlaa vastaan haraa luonnon monimuotoisuus. Esimerkiksi rapsikuoriaisia torjuvat loispistiäiset. Ne tarvitsevat parhaaseen muninta-aikaan tuoretta siitepölyravintoa. Mitä enemmän pistiäisillä on mahdollista painella siitepölyravintoa naamaansa, sitä enemmän niiltä ryplyää munia toisesta päästä ja sitä hanakammin niiden on löydettävä terveitä loisittavia kuoriaisia. Ellei näitä ravintokasveja ole työmaan ympärillä ja sisällä, niin loisiminen jää vähäiseksi ja torjuntatulos mitättömäksi. Loispistiäiset eivät ole hyödyllisiä ainoastaan luomurypsin viljelijälle, vaan runsaalle ja nälkäiselle armeijalle hämähäkkejä, kiitäjiä ja leppäpirkkoja. Nämä pistelevät poskeensa vaikkapa pistiäisiä nälissään. Hyönteissyöjälinnut taas jahtaavat näitä pikkupetoja työkseen itselleen ja poikasilleen! 

Tämä yksinkertaistettu esimerkki kertoo luonnon monimuotoisuuden ketjuuntumisesta. Viljelijä voi tietoisesti tai tietämättään heikentää ketjun jotakin lenkkiä, jolloin toinen silmukka voimistuu ja aiheuttaa tuhoja. Esimerkiksi ihan pikkuisen väärään aikaan tehty tuholaistorjunta valikoimattomalla torjunta-aineella voi hävittää pellosta kaikki aikuiset "höntiäiset" kertalinttuulla, mutta tuholaisten munat eivät ole moksiskaan. Sitten kun niistä kuoriutuu toukkia, ei luontaisia vihollisia ole elossa mailla ei halmeilla.

Hallittua
hoitamattomuutta

Viljelijän toimenpiteiden vaikutus monimuotoisuuteen on hyvin vähäistä, vain ylläpito on mahdollisuuksien rajoissa. Ennen kaikkea monimuotoisuuden ylläpito vaatii muutosta ajattelutavassa ja totutuissa toimenpiteissä.

Pääsäännöksi pitäisi nostaa hallittu hoitamattomuus. Mutta miten sen selität sille sukupolvelle maanviljelijöitä ja viranomaisia, jotka ovat koko elämänsä pyrkineet mahdollisimman korkeaan hygieniaan pientareiden, ojien varsien, rikkakasvien, tautien ja tuholaisten suhteen. On raivattu, vesottu, niitetty ja torjuttu viimeisen päälle ja nyt pitäisi opetella löysäämään! Elämää pellossa -kirja valaisee monimuotoisuutta ja sen merkitystä monelta kannalta ja antaa eväitä ajattelutavan muutokselle. 

Erityisen iloinen olin osasta "Yhteiskunta ja luonnon monimuotoisuus". Siinä monimuotoisuudesta puhutaan julkishyödyke-termin yhteydessä ja aihetta käsitellään muun muassa osana maatalouspolitiikkaa. Julkishyödykevalikoimaan on näköjään hyvää vauhtia kehittymässä maataloustuote nimeltä luonnon monimuotoisuus.

Elämää pellossa - Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus, Edita 2005, on saatavilla kirjakaupoista. Helsingissä, Edita-kirjakaupassa sitä myydään hintaan 39 €. 

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@proagria.fi

| Sivun alkuun | Tekstit 3/05 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |