Yli 50 lehmää sairastui sorkkatulehdukseen Jokioisissa

Ulla, Antti ja Kalle-Oskari Äijälän tilalla Jokioisissa oli leikki kaukana tammikuun lopulla, kun sorkkavälin ajotulehdusta aiheuttava kuoliobakteeri pääsi valloilleen tilan 125 lehmän karjassa. Ensin ontui yksi lehmä, helmikuun puolivälissä 53 lehmää oli hoidettu antibioottipistoksilla.

Ensimmäisen lehmän ontuminen havaittiin perjantaina 19. tammikuuta. Eläinlääkäri kutsuttiin paikalle maanantaina 22. päivä. Silloin sairastuneita oli jo 24.

”Hoito pitkittyi viikonlopun takia, vaikka huomasin pian, että sairaus on tarttuvaa”, Ulla Äijälä sanoo.

”Kliiniset oireet olivat selvät. Lehmillä oli yksi jalka kipeänä, lämpöä oli 40–41 astetta ja kipeän sorkan alaosassa oli kaikilla kova ajos”, eläinlääkäri Juha-Pekka Jalli sanoo.

Eläinlääkäri määräsi sairastuneille kovan lääkityksen, penisilliiniä 1,5-kertaisen annoksen. Käytännössä se tarkoitti 60 millilitran Penovet-lääkeannosta, joka piikitettiin lihakseen kolmena pistoksena viiden päivän ajan. Pistoksia annettiin tarkkaan ottaen neljä/lehmä/päivä, koska ruiskuun mahtuu kerrallaan 20 millilitraa ja 60 millilitran annos piti jakaa tasan lehmän kummallekin puolen. Piikitykset hoiti tilan nuorin osakas, Kalle-Oskari Äijälä.

Kun tiistai valkeni, pihatossa ontui kymmenen lehmää lisää. Seuraavana päivänä ontui kolme, sitten oli pari rauhallista päivää, mutta sen jälkeen taas yksi uusi, seuraavana päivänä yksi ja kahtena päivänä kolme uutta tapausta kumpanakin. Viimeinen lehmä sairastui 8. helmikuuta. Saldoksi tuli 53 sairastunutta.

Lohdullista ajotulehduksen hoidossa on antibiootin nopea vaikutus. ”Kliininen vaste tulee vuorokaudessa. Lehmät kärsivät astua kipeälle jalalle vuorokauden sisällä antibiootin antamisesta”, Jalli sanoo.

”Antibiootti tehosi erittäin nopeasti. Eläimet virkosivat pari tuntia piikityksen jälkeen ja alkoivat kävellä kohtalaisen hyvin 2–3 päivän sisällä piikityksen aloittamisesta”, Äijälät sanovat.

Tartuntoja yritettiin estää pitämällä sairastuneet erillään terveistä niin hyvin kuin se oli mahdollista. Kovin tehokkaasti lehmiä ei pihatossa pysty pitämään erillään, lehmät joutuvat pakostakin käyttämään samoja reittejä, samaa lypsyasemaa ja poikittainen lantakäytävä levittää bakteereita yhdestä osasta toiseen.

Tartuntoja yritettiin estää myös ruiskuttamalla lypsyasemalla sorkkiin kuparisulfaattia. Tämä ei riittänyt estämään tartuntojen leviämistä. Kolmen lehmän sorkkia emäntä hoiti myös terramysiinillä.

Helmikuun 9. päivä avuksi saatiin allas, johon laitettiin päivittäin vaihdettava kuparisulfaattiliuos. Lehmät kulkivat altaan läpi kaksi kertaa päivässä aina lypsylle tullessaan. Altaan tulon jälkeen yksikään lehmä ei ollut sairastunut helmikuun puoliväliin mennessä, jolloin tämä juttu tehtiin.

Sorkkahoitaja
tarkasti sorkkia

Epidemian puhjettua hoitoon otettiin avuksi myös sorkkahoitaja Marko Ryöri Jokioisista. Hän tarkisti lehmien sorkat, jotta sairastuvat löydettäisiin nopeasti, jo ennen kuin lehmä alkaa ontua. Tulehduksen nopea havaitseminen vähentää lehmän kärsimyksiä ja pienentää tuotostappioita.

”Kutsukaa sorkkahoitaja heti paikalle, jos lehmä alkaa ontua jalkaansa. Hän saa jalan ylös ja sorkka voidaan tutkia kunnolla. Lehmä paranee nopeasti, jos lehmä saadaan lääkittyä heti oireiden ilmaantuessa”, Äijälät sanovat oman kokemuksensa perusteella.

Sorkkavälin ajotulehdus oli Äijälöille melko tuntematon sairaus. Antti Äijälä kertoo kuulleensa siitä aiemmin, Ullalle sairaus oli ennestään tuntematon. Jos sairaus olisi tunnettu, eläinlääkäri olisi kutsuttu paikalle heti ensimmäisen lehmän oireillessa. Nyt hoidon aloittaminen viivästyi viikonlopun yli.

Antibioottimaidosta
aiheutui isot tappiot

Sorkkien tulehtuminen isossa karjassa aiheuttaa melkoisen kaaoksen ja isot tappiot.

”Hermot ovat olleet pirun tiukalla”, Antti sanoo suoraan.
Ensimmäiset tappiot tulevat, kun tulehdus pudottaa lehmän tuotosta. Tämä on kuitenkin lasten leikkiä verrattuna siihen, että viiden päivän antibioottikuuri pakottaa kaatamaan noin kymmenen päivän maidon viemäriin.

Eläinlääkäri, lääkkeet, kuparisulfaattiliuos ja sorkkahoitaja maksavat nekin.

Äijälät eivät olleet vielä laskeneet tappioita kovin tarkasti, mutta Antin arvion mukaan maitoa jouduttiin kaatamaan viemäriin noin 25 000 litraa, jonka arvo on 36 sentin mukaan laskettuna 9 000 euroa. Lääkityksiin hän arvioi kuluvan noin 1 600 euroa.

Maitoa saattoi joutua hukkaan kaksi ylimääräistä tankillista, kun tankilliset hylättiin tilan T-101-testin perusteella. Testin mukaan maidossa oli antibioottijäämiä, vaikka jäämiä ei olisi pitänyt enää olla. Seuraavat maitoerät testattiin maitoauton välineillä ja laboratoriossa Forssassa, ja maito oli jäämätöntä. Silti tilan oma testi antoi yhä positiivisen tuloksen.

Kulujen päälle tulevat lisätyöt. Pelkästään piikityksiin kului pahimpaan aikaan noin kolme tuntia päivässä.
Kokonaistappioiden suuruus riippuu siitä, kuinka paljon tulehdus vaikuttaa lehmien tuotoksiin.

Vakuutus ei Antin mukaan kata tällaisia vahinkoja.

Tartunnan syytä ei
pysty selvittämään

Äijälät arvioivat, että sairaus tuli tilalle ostoeläinten mukana. Tätä vastaan sotii se, että samalta tilalta muualle myydyt eläimet eivät ole sairastuneet. Varmuudella syytä ei pystytä koskaan selvittämään.

”Eläimet on ostettu jalostusyhdistyksen kautta. Ostotapaa ei kannata muuttaa. Tämä on osa tuotantoaan kasvattavan maidontuottajan arkea”, Antti sanoo.

Äijälät eivät syytä tapahtuneesta ketään. ”Meidän ei pidä lähteä syyttelylinjalle. Tämän bakteerin kanssa on opittava elämään, eikä hiehojen myyjienkään pidä ruveta pelkäämään eläinten myymistä”, Antti sanoo.