Poikimahalvaukset kuriin

Poikimahalvaus on lypsylehmien yleisin aineenvaihduntasairaus. Suomessa poikimahalvaukseen sairastuu vuosittain noin viisi prosenttia lypsylehmistä. Sairauden esiintymisessä on kuitenkin suuria tilakohtaisia eroja.

Ongelmakarjoissa kolmatta tai useampaa kertaa poikivista lehmistä joka toista joudutaan hoitamaan poikimahalvauksen takia. Noin viisi prosenttia karjoistamme kuuluu tähän ongelmakarjojen ryhmään.

Ongelmakarjoissa kannattaa panostaa poikimahalvausten taustalla olevien syiden selvittämiseen ja poikimahalvausten ennaltaehkäisyyn yhdessä hoitavan eläinlääkärin ja ruokinnansuunnittelijan kanssa.

Poikimahalvauksen ennaltaehkäisyn kulmakivet löytyvät ummessa olevan lehmän ruokinnasta ja hoidosta. Ummessa olevia lehmiä ei saa päästää lihomaan liikaa. Poikivan lehmän kuntoluokan tulisi pysyä välillä 3–3,5. Liian lihavina poikivien lehmien poikimahalvausriski on normaalikuntoisia suurempi.

Lypsylehmien voimakas ja energiapitoinen säilörehu ei ole parasta ruokaa ummessa oleville, ja ainakaan ne eivät saa päästä syömään sitä vapaasti. Tästä syystä ummessa olevat on ehdottomasti eroteltava omaan ruokintaryhmäänsä.

Tavanomainen säilörehumme sisältää yleensä liikaa kalsiumia ja varsinkin kaliumia ummessa olevan lehmän tarpeeseen nähden. Näiden liiallinen saanti ummessa ollessa lisää poikimahalvausriskiä. Parhaiten pitoisuudet selviävät säilörehuanalyysin yhteydessä tehtävällä kivennäisanalyysillä. Ummessa olevat tarvitsevat usein myös magnesiumtäydennystä ja pientä natriumlisää.

Kalsiumköyhä dieetti lopputiineyden ajaksi

Poikimahalvauksia voidaan ehkäistä melko tehokkaasti, jos ummessa olevalla lehmällä voidaan viimeisen kolmen tiineysviikon aikana toteuttaa erittäin vähäkalsiumista dieettiä. Ummessa olevan lehmän päivittäinen kalsiumin tarve on noin 30–40 grammaa.

Kalsiumköyhässä dieetissä tämä määrä pyritään alittamaan. Dieetin totutus yleensä onnistuu, kun ummessaoloajan säilörehut ja kivennäiset vaihdetaan mahdollisimman vähän kalsiumia sisältäviin vaihtoehtoihin.

Kalsiumin tarve kasvaa radikaalisti poikimisen tienoilla, kun maidontuotanto käynnistyy ja lehmää ruvetaan lypsämään. Kalsiumköyhä dieetti lopetetaan noin vuorokausi ennen poikimista, ja jos tätä ei pystytä ennakoimaan, välittömästi poikimisen käynnistyttyä. Tällöin lehmälle ruvetaan tarjoamaan ylimäärin kalsiumia. Kaupalliset poikimahalvausten ennaltaehkäisyyn suunnitellut valmisteet sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Mikäli edellä mainittuja ohjeita ei jostain syystä pystytä toteuttamaan, voidaan poikimahalvauksia pyrkiä estämään myös niin sanotunkationi-anioni-dieetin avulla. Dieetin käyttö perustuu lehmän elimistön lievään happamoittamiseen.