Onko liete levitettävä välttämättä ennen kylvöä?
Lietelanta kuten kaikki muukin lanta kehotetaan ympäristösyistä levittämään keväällä. Perinteinen tapa on levittää lannat ennen kylvömuokkausta. Levityksen on sujuttava tehokkaasti, sillä aikaa on vähän, eikä työ saisi häiritä kylvöjä. Tehoa saadaan nopeimmin kuormakokoa suurentamalla.
Isot kuormat ja suuret akselipainot aiheuttavat kuitenkin tiivistymistä kevätmärässä maassa. Tutkijoiden mielestä 3 500 kilon akselipainoa ei saisi ylittää. Kuormatun lietevaunun akseli painaa helposti 8 000 kiloa. Yhtälö käy äkkiä mahdottomaksi. Konsteja saisi löytyä.
Miten olisi, jos tehtäisiin kylvöt rauhassa normaaliin tapaan, ja levitettäisiin lietelanta vasta sitten?
Edut ovat selvät. Maa kuivuu normaalisti kylvöjen jälkeen ainakin juhannukseen asti. Tiivistymisuhka pienenee samaa tahtia. Kuivumisvauhti on usein hyvinkin nopea.
Aikaa levitykseen on kylvöjen jälkeen aivan eri tavalla kuin pinnistettäessä levitys ennen kylvöä. Hommaan voi senkin takia paneutua huolellisesti. Tehokkuusvaatimuksestakin voinee hiukan tinkiä.
Letkulevityksestä kahta mieltä
Letkulevitys tuntuu olevan valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Sehän oikeastaan rinnastetaan keväällä lietelannan multaukseen. Menetelmä tarjoaakin erinomaisen tavan päästä lietelannasta eroon levittämällä liete nauhoiksi kasvavaan kasvustoon.
Levitysaikaakin on teoriassa vaikka kuinka. Vielä pensomisen alussa olevaan kasvustoon levitys onnistuu teknisesti aivan mainiosti.
Muutamat viljelijät ovat testanneet menetelmää meikäläisissä oloissa varsin tarkasti. Tyytyväisiä menetelmän käyttäjiä löytyy, mutta toisinkin päin olevia suupieliä näkee.
Tyytymättömät perustavat kantansa kahteen asiaan. Ensimmäinen on se, että typpi ei tahdo ehtiä maan pinnalta juuriston käyttöön siinä vaiheessa, kun kasvuston jyvälukua määritetään. Toinen harmin aihe on, että syksyllä typpeä sitten riittää liian kanssa.
Kuumalla, kuivalla ja tuulisella säällä letkulevittimen pursottamista nauhoista ammoniakkia aika tavalla haihtuu. Silti se on tässä suhteessa ilman muuta parempi kuin hajalevitys.
Selvää tuntuu olevan, että suotuisa ja pitkä kasvukausi soveltuu letkulevitykselle parhaiten. Edullista letkulevityksen teholle varmaan olisi, jos levityksen jälkeen sataisi kunnolla.
Sijoitus kylvön jälkeen ei pienennä satoa
Jokioisissa tehtiin 80 - luvulla lietelannan levityskokeita Erkki Kemppaisen johdolla. Tarkoituksena oli muiden asioiden ohella selvittää myös kylvön jälkeen sijoitetun lietelannan vaikutusta ohrasatoon.
Levittimenä käytettiin tuon ajan huipputekniikkaa. Levittimenä käytettiin 6,8 kuutiometrin Teho-Lotina-teliakselivaunua. Sijoituslaitteena oli saman valmistajan kuusivantainen yksikkö, jossa vannasväli oli 47 senttimetriä. Sijoitussyvyys oli aina 12 senttimetriä.
Yhteenvetona kokeista on esitetty muun muassa taulukko 13. "Maa, viljely ja ympäristö" kirjassa.
Taulukosta selviää, että ohran keskimääräinen sadonlisäys neljän vuoden ajalta oli 2170 kiloa, kun hehtaarille sijoitettiin 50 kuutiometriä naudan lietelantaa ennen kylvöä.
Kun sijoitus tehtiin orastumisvaiheessa, vastaava sadonlisäys oli 2040 kiloa, joka on lähes samaa luokkaa kuin ennen kylvöä sijoittamalla saatiin. Jos sijoitus tehtiin viikon kuluttua orastumisesta, saatiin vieläkin 1440 kilon keskimääräinen sadonlisäys.
Koetulosten perusteella voinee varsin huolettomasti väittää, että lietelannan sijoitus kylvön jälkeen ei ohran satoa juurikaan pienennä, kun vaihtoehtona on sijoitus ennen kylvöä.
Sijoitustekniikka on kehittynyt
Jokioisten kokeiden jälkeen tekniikka on kehittynyt melkoisesti. Silloin sijoitus oraille aiheutti pahan näköistä jälkeä, muistelee MTT:n nykyinen ylijohtaja Erkki Kemppainen. Vantaat käänsivät oraiden juuria rankasti pintaan.
Selvää on, että sen paremmin traktorin kuin vaununkaan renkaat eivät olleet viimeistä huutoa. Tallausvaurioitakin siis kasvustoon syntyi. Olettaa sopii, että nykytekniikalla vauriot olisivat selkeästi vähäisemmät. Renkaiden aiheuttama pintapaine on saatu hyvin hallintaan.
Sijoitusvantaita on joka lähtöön. Samson Agron keskiraskas vannas voisi olla hyvin sopiva tällaiseen kasvustoon sijoittamiseen. Teho-Lotina-tyyppisetkin vantaat ovat kehittynet. Moniin on jo saatavana pyyhin, joka estää vantaaseen tarttuneen maan nousun vantaan mukana.
Lietelanta voidaan sijoittaa siten, että päälle saadaan pieni multakerros. Se estää ammoniakin haihtumista tehokkaasti ja matala multaus tuskin on kovin ankara oraille. Laakson Metalli tuo maahan tällaista Slootsmid-matalamultainta.
Englantilainen Groundhog Systems valmistaa hanhenjalkavannasta, jolla lietelanta voidaan sijoittaa vaakasuoraan kerrokseen haluttuun syvyyteen. Sitä pidetään erityisen sopivana nurmeen sijoittamiseen. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällainen sijoitus vaikuttaisi kevätviljojen oraisiin.
Lannan levittäminen on iso ongelma varsinkin suurissa kotieläinyksiköissä. Uusia, Suomeen sopivia ratkaisuja tarvittaisiin. Meidän ongelmamme on lyhyt sesonki, joka on molemmista päistään ylenmääräisen märkyyden kyllästämä.
MTT:ssä on Petri Kapuisen johdolla käynnissä tutkimus, joka valmistuttuaan toivottavasti vastaa tässä jutussa esiintyviin kysymyksiin..
Jussi Knuuttila
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |