Luomu ei ole enää hyppy tuntemattomaan
Vielä kymmenkunta vuotta sitten luomuun siirtyminen oli kuin sukeltaminen vieraan laiturin nokasta, hyppy tuntemattomaan. Enää se ei sitä ole. Hyppypaikka on huolella tutkittu ja vesikin on melkoisesti lämmennyt.
Hetki sitten kenelläkään ei ollut varmuutta tuotantomahdollisuuksien laajenemisesta ammattimaiselle tasolle. Markkinat vetivät yksittäisillä tiloilla, mutta suurten volyymien menosta jalostukseen ei ollut tietoakaan. Nyt ei tarvitse enää olla ihan tyhjän päällä. Vilja menee joko kotimaahan tai sisämarkkinoille, maidon markkinat ovat kovassa kasvussa, lihantuotantoa rakennetaan sopimuspohjalle kovaa kyytiä. Tuoremarkkinoilla käydään ehkä kovinta kisaa tavanomaisen tuotannon kanssa, mutta sielläkin luomu usein lyö tavanomaisen.
Viljelytekniikassa edistytään niin, että ihan kaikkea ei tarvitse opetella enää kantapään kautta. Luomuun paneutuneita neuvojia on ympäri valtakunnan, on jo varaa valita, jos yhden kanssa ei asiat luonnu.
Mikä sitten enää estää ottamasta ratkaisevaa askelta? Mietityttääkö vielä, mitä siirtymisessä todella tapahtuu?
Siirtymäpäätöksen tueksi kannattaa kysellä ja katsella ympärilleen. Vaivihkaa voi etsiskellä marketissa luomutuotteita, saa ostaakin kokeeksi. Nettiverkosta löytyy osoitteita sekä luomun puolesta että vastaan. Kirjastossa käydessä on helppo lukaista Luomu-lehteä, kukaan ei vielä epäile, että olet miettimässä luomuun siirtymistä. Soitto lähimpään maaseutukeskukseen luomuneuvojalle tai muulle luomuasiantuntijalle selvittää käytännön asioita muutamassa minuutissa.
Todellisemmaksi siirtyminen hahmottuu suunnitelmaluonnoksen laatimisen yhteydessä. Siinä on silloin laskettavissa tukikuviot, oppimistarpeet ja valvontaan sitoutumiset kustannuksineen.
Luomuperuskurssilla käydään viljelytavan pääperiaatteet läpi lyhyesti, mutta tuskin yksikään kurssin käynyt on vielä täysin oppinut luomuviljelijä. Onpahan vasta kuin ajokortin saanut, ei ehkä hallitse kaikkia kikkoja liikenteessä, mutta sekaan pääsee.
Aluksi tuotantoehdot tuntuvat vaikeilta ihan kuin jotkut olisivat varsin tahallaan tehneet luomusta "Via Dolorosan", kärsimysten tien. Sopimusmenettely ja valvonta vaikuttavat myös kovin byrokraattisilta. Mutta eipä huolta, pian niihin tottuu ja oppii ymmärtämään niiden tarkoituksen. Pitää vain muistaa, että erikoistuotanto on erikoistuotantoa ja se vaatii omat satsauksensa. Ei tule lotossakaan voittoa kupongilla, joka jäi viemättä kioskille, vaikka numerot olisivat täsmälleen oikein!
Ensimmäisenä keväänä
voi vielä pelottaa
Ensimmäisenä vuonna kylväminen lannoitelaatikko tyhjänä tuntuu kyllä oudolta. Orastumisen ajaksi olisi parasta varata parin viikon ulkomaanmatka, ettei olisi näkemässä niitä kellertäviä, honteloita oraita samaan aikaan kun muilla pukkaa kasvua tummanvihreänä. Laihovaiheessa ei sitten enää eroja paljon huomaakaan. Seuraavalla kylvökerralla ero lähes häviää, kun viljelykierto alkaa vaikuttaa.
Monia pelottaa rikkakasviongelma. Eikä syyttä. Juolavehnä, ohdake ja valvatti ovat hyvin livakasti tulossa pelloille heti tilaisuuden tullen. Näitä tilaisuuksia on mahdollista ennakoida täystiheillä kylvöksillä ja pikakesannoinnilla. Hermoja pitää venyttää keväällä niin, ettei kylvöille kiirehditä liian aikaisin. Pääkasvi pitää kylvää niin lämpimään maahan, että se ampuu kuin raketti maan peittäväksi kasvustoksi ennen kilpailijoitaan. Kokemus opettaa nopeasti tässäkin.
Kasvukauden tapahtumien seuranta on mielenkiintoista ja opettavaa. Monenlaisia toimenpiteitä on luomussakin tehtävissä sadon hyväksi myös kasvukautena. Se, ettei ole käytettävissä väkilannoitteita ja kemiallista kasvinsuojelua, ei merkitse, että mitään ei olisi tehtävissä kasvinsuojelun hyväksi. Luonnollisesti kasvinsuojelun pääperiaatteet pitää rakentaa viljelykierron varaan, mutta muun muassa rikkaäestyksillä torjutaan itse rikkojen lisäksi myös kasvitauteja ja tuholaisia. Parantamalla viljelykasvin kilpailukykyä lisätään sen kykyä pärjätä paremmin kasvukilpailussa ja sietää tautien ja tuholaisten hyökkäyksiä.
Kokemuksia kannattaa kerätä ensin muilta viljelijöiltä niin, ettei tarvitse itse maksaa kaikkia oppirahoja. Monet paikalliset luomuyhdistykset tai alueella menossa olevat hankkeet järjestävät pellonpiennartapaamisia. Ulkomaillekin kannattaa hyökätä katsastamaan uusimpia ratkaisuja aina kun silmä välttää!
Peltojen siirtymäaikana on hyvää aikaa tutustua ja suunnitella myös luomukotieläintuotannon siirtäminen luomuun. Karjan kautta saadaan parhaiten hyödynnettyä koko tilan pinta-alan tuottama luomusadon lisäarvo.
Turha pelko pois ja ei kun kysymään käytännön neuvoja luomuneuvojilta! Kysy myös luomuesitettä ja sopimuslomaketta (nro 215) maaseutusihteeriltä!
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |