Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Kylvöt menevät myöhäisiksi

Mihinkäs sitä viime syksynä jäätiinkään? Talvihan tuli melkein heti ensimmäisten hallaöiden jälkeen. Ensilumi jäi pysyväksi. Talvi jyräsi jopa itsensä luonnon. Jalot lehtipuut eivät ehtineet talveutua, niihin jäi lehdet talveksi. Muuttolinnutkin erehtyivät. Satojen räkättirastaiden laumat jäivät pyörimään paikoilleen runsaan pihlajanmarjasadon turvin odotellen, että jospa se syksy vielä jatkuisi. Ei jatkunut. Olikin outo tunnelma uudenvuoden aattona liiteriltä lämmityspuita hakiessa: puut täydessä lehdessä, ilmassa satojen lintujen liverrys ja pakkasta 30 astetta.

Tänä vuonna Matin päivä ennusti pitkää kevättä, sillä "mikä Mattina malolla, se Vappuna vaolla". Ulkorakennuksen katolla, päivän puoleisella lappeella oli viisisenttinen lumikerros. Saa nähdä, onko se Vappuna pellolla. Jos on, niin hyvä on, sillä silloin ei enää liene ihmeemmin routaa ja sulamisvesi pääsee imeytymään rutikuivaan maahan. Mutta kylvöt menevät myöhäisiksi.

Mutta mitäs näitä ennustelemaan, reilun kuukauden kuluttuahan se nähdään, miten kaikki menee. Kevättöihin kannattaa joka tapauksessa valmistautua nyt erityisellä huolella. Viimesyksyiset kynnökset ovat sen näköisiä, että niitä joudutaan muokkaamaan moneen kertaan ennen kuin tavoiteltu kylvöalusta saadaan aikaiseksi.

Vähäinen muokkaus hyvä mururakenteelle

Maan rakenteen ylläpidon kannalta kuitenkin on voimassa edelleen sääntö, että mitä vähemmän muokkaat, sitä parempi maan mururakenteelle. Uskalletaanko nyt ottaa riski, että ei muokatakaan ihan sellaiseksi kuin on totuttu, vaan jätetään vähän kesken? Tämä saattaisi olla murujen kannalta hyvä pitkän tähtäimen suunnitelma.

Syysviljoja kerittiin kylvää jonkin verran. Kylvöt ajoittuivat melko myöhään. Nytpä olisikin oivallinen tilaisuus arvioida kylvöajan vaikutusta talvehtimiseen. Mutta kylvöolot olivat niin poikkeukselliset, ettei johtopäätöksillä liene yleistä merkitystä "normaalivuonna". Ruis on kyllä selviytymisen mestari, mutta syysvehnälle ja -rypsille voi ennustaa vaikeuksia.

Vanhempi polvi on muistellut, että syysvehnämaat muokattiin ennen vanhaan mustalle mullalle keväällä ja siitäkös vehnä äityi pensomaan runsaasti. Tarkoittiko tuo mustalle mullalle muokkaaminen ohuen pintakerroksen rikkomista vai peräti juuriston alueelle ulottuvaa härnäystä? Ohuen kerroksen ymmärtäisi happilannoitukseksi, joka virkistää viljaa ja samalla kiusaa rikkakasveja. Syvempi muokkaus täräyttää koko tainta niin, että juurtumisen pitää onnistua uudelleen.

Auttaisikohan tuo vanha konsti nyt? Kuka uskaltaa testata? Ilmeisesti kuitenkin kosteutta pitää olla tarjolla, muuten juuret kuivuvat ja kasvi kuolee.

Huonosti talvehtineen syysvehnän rikkominen ja kylväminen kevätvehnälle pelastaa sekaviljaongelmasta, mutta riittääkö kevätvehnälle puhtia kunnolliseen valkuaistasoon? Epäilyttää. Siementä siltä lohkolta ei ainakaan kannata puida.

Ruisrikkoon voisi ajatella kevätruista, mutta syys- ja kevätrypsi eivät voi olla toistensa korvaajia talvehtimisongelmissa, koska kasvuajat ovat liian erilaiset.

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@maaseutukeskus.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |