Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Luomutuotannolla pärjää tulevaisuudessakin

Kymmenen vuotta sitten odotettiin karvat pystyssä toukokuun puoltaväliä, ensimmäistä EU-kevättä ja tulikastetta tukien hakemisessa. Erilaisissa koulutustilaisuuksissa oli kerrottu, että kevään korvalla ministeriöstä tulee paksu kirje, jossa on tukien hakulomakkeet ja kuuluisa "64-sivuinen" hakuopas. Opeteltiin tilatunnusta, vedeltiin sinisiä ja punaisia viivoja kartoille lohkojen ympärille ja vertailtiin tukivaihtoehtoja. Outoa oli se, että jo keväällä sai tietää melko tarkkaan, minkä verran pelimerkkejä tulee maanviljelystään vähintään saamaan. 

Ministeriön kevätkirjeisiin on vuosien varrella jo totuttu. Hakupäivä on hieman siirtyillyt, ensin eteenpäin toukokuun loppuun ja viime keväänä taaksepäin koko kuukauden. Hakuopas on nyt 176-sivuinen ja päälle 55-sivuinen täyttöohje. Pumaska on lihonut melkein parikymmentä sivua vuodessa, vaikka se on painettu yhtä pienin kirjaimin kuin se ensimmäinenkin! Eivät ne virkamiehet vain peukaloitaan pyörittele hakujaksojen välillä, eihän? 

Suuri osa luomuviljelijöistä on tehnyt jo kaksi luomusopimusta, veteraanit jo kolme ja vielä veteraanimmat viljelleet yli kaksikymmentä vuotta. Valvonta on muuttunut tarkkailusta tarkastukseksi. Tilalla käyvää tarkastajaa vaihdetaan viimeistään joka kolmas vuosi, ettei valvontakäynti muodostuisi rutiiniksi. Poikkeusluvat eivät enää selviä puhelinsoitolla, vaan niistä käydään oma paperisotansa jo hyvissä ajoin ennen kasvukautta.

Mitä muuta on tapahtunut? Luomuviljelijä on tullut tavanomaista tuotantoa harjoittavaa naapuriaan itsenäisemmäksi sekä ostopanoksissa että viljelyteknisissä ratkaisuissa. Ostopanokset on voitu kohdistaa pitkäikäisiin laitteisiin vuosittain käytettävien aineiden sijaan. Viljelijä on oppinut huimasti viljelykierrosta ja mekaanisesta kasvinsuojelusta. Markkinointiakin on harjoiteltu. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimusta on reivattu varovasti luomutuotannon suuntaan. Tutkittua tietoa on saatu jo tipoittain luomun ympäristövaikutuksista, maan toiminnallisesta viljavuudesta ja luomukotieläinten hoidosta. Tutkimuksen luotettavuudessa on kylläkin vielä parantamisen varaa.

Parasta aikaa on menossa uuden vauhdin ottaminen luomutuotteiden kysynnässä. Uusi aalto tulee mitä todennäköisimmin olemaan tähänastista voimakkaampi. Ikävä vain, että juuri tähän vaiheeseen sattuu suurimpien luomuviljelijäjoukkojen sopimusten uusiminen. Ratkaisun joutuu tekemään juuri ohjelmakausien taitteessa, tilanteessa, jossa on taas edessäpäin suuria lupauksia uuden ohjelmakauden luomua suosivasta linjauksesta. Tällaisia lupauksia kuultiin myös vuonna 1999 Agenda 2000 -ohjelman valmistelun aikoihin. Onneksi silloin tuottajahinnoilla voitiin kompensoida voimaan tulleet CAP-tukijärjestelmän ja kansallisten tukien luomua syrjivät sovellukset. Siinä liitoksessahan luomutila putosi CAP-tuessa alueesta riippuen lähes 15 prosenttia alemmalle tasolle kuin vastaava tavanomainen tila. Samana vuonna kansallinen nurmituki korvasi A- ja B-alueiden viljelijöille CAP-kesannon ympäristötuen menetyksen, mutta jo seuraavana vuotena tämäkin tuki otettiin pois karjattomilta tiloilta. 

Tulossa oleva CAP-tukiuudistuksen tasatukiosuus kirii luomutilan samalle viivalle tavanomaisen kanssa. Uusi ympäristötukiohjelma on virkamiesvalmistelussa. Muun muassa työnimellä "luonnonmukainen ympäristötila" esitetty sopimusvaihtoehto houkuttelisi toteutuessaan esimerkiksi kotieläintiloja pehmeään luomuun siirtymiseen. Myös energiantuotannolle avautuisi näin luonnonmukainen tuotantovaihtoehto. Energian tuottaminen luonnonmukaisin menetelmin on koko peltoenergiastrategiassa avainasemassa. Muuten on pakko kysyä, millä perusteella ja kenen vaatimuksesta energiantuotantoon pitäisi uhrata uusiutumattomia energiavaroja väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden muodossa?

Monissa valtakunnallisissa luomuseminaareissa on esitelty vertailevia laskelmia, jotka ovat osoittaneet, että hyvin hoidettu luomutuotanto kannattaa edelleen paremmin kuin vastaava tavanomainen, vaikka sato hinnoitellaan lähelle tavanomaisia tuottajahintoja. Tällä perusteella on helppo suositella hakemaan luomutuotannolle jatkosopimusta luottavaisin mielin. Pitkää kokemusta ja osaamista ei kannata laskea käsistään ihan vähällä.

Teksti: Esa Partanen
S-posti: nimi@proagria.fi

 

| Sivun alkuun | Tekstit 4/05 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |