Viljan kilpailukykyä parannetaan 
koko ketjun voimin

Suomalaisen viljan kilpailukyky on koko alan yhteinen huoli. Sitä myös parannetaan yhteisvoimin.

Pari vuotta sitten perustetun vilja-alan yhteistyöryhmän toiminta on pikku hiljaa tuottamassa tulosta. Esimerkiksi Hämeenlinnassa pidetty valtakunnallinen rypsipäivä on sen järjestämä. Ensimmäistä kertaa kaikki öljykasvialalla toimivat järjestivät yhdessä koulutuspäivän viljelijöille. Järjestäjinä olivat siis myös keskenään kilpailevat öljynpuristamot.

Seppo Koivula on vilja-alan yhteistyöryhmän sihteeristön puheenjohtaja.  Kuva Saari Liespuu

"Kummasti vie asioita eteenpäin, kun kaikki samalla alalla toimivat istuvat saman pöydän ääreen", kaupallinen neuvos Seppo Koivula maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo. Koivula toimii vilja-alan yhteistyöryhmän kolmihenkisen sihteeristön puheenjohtajana.

Samaa mieltä on maa- ja metsätalousministeriön apulaisosastopäällikkö Heimo Hanhilahti. "Kaikkien toimijoiden kokoaminen yhteen on lisännyt tietämystä myös muista osista viljaketjua. Se tuottaa laatua ja tehokkuutta toimintaan."

Kilpailukyky
on suhteellista

Vilja-alan yhteistyöryhmä on valtion ja yritysten yhteinen toimielin, jonka tavoitteena on ylläpitää, kehittää ja edistää kansallisen viljatuotannon kilpailukykyä.

"Suomi ei tietenkään koskaan ole maailman kilpailukykyisin viljantuottaja. Siitä huolimatta voimme olla suhteellisesti kilpailukykyisiä. Meillä on hyvä viljantuotantopohja. Esimerkiksi Japanissa on erittäin kilpailukykyinen terästeollisuus, vaikka siellä ei ole malmeja", Koivula vertaa.

Viljelijän kannattaa
tietää markkinoista

Vilja-alan yhteistyöryhmässä on mukana lähes koko kotimainen viljaketju. Ryhmän tärkeimpänä toimintana Koivula pitää tiedonvälitystä. Joka toinen kuukausi julkaistava viljaviesti käsittelee viljan markkinatilannetta, viljaketjun toimintaa ja ajankohtaisia vilja-alan tapahtumia. Ryhmä tekee myös kylvö-, sato- ja markkinaraportteja. Viljaviesti on luettavissa yhteistyöryhmän nettisivuilla osoitteessa www.fingrain.fi

"Puolueeton, luotettava ja läpinäkyvä viljan markkinatieto on löytänyt paikkansa. Siitä saavat alalla toimivat yritykset lisäarvoa. Tiedonvälitystä pyritään edelleen parantamaan", Koivula sanoo.

Hän toivoo myös viljelijöiden perehtyvän nykyistä paremmin markkinointiin. Viljamarkkinoiden seuraamiseen on olemassa monenlaisia työkaluja. Vaikka asian viljelijän puolesta hoitaisi kauppias, pitää silti voida arvioida, tekeekö järkeviä sopimuksia.

"Kaikista riskaabelein homma on toimia niin, että kun sato on siilossa, rupeaa miettimään, maksaako siitä joku jotain. Avena Nordic Grainilla on mahdollista kiinnittää hinta haluamaansa ajankohtaan. Sille pitäisi saada jatkoa. Viljelijöiden pitäisi mielestäni ottaa riskienhallinta vakavammin, se on nimenomaan heidän intressinsä", Koivula sanoo.

Kauran vientiä
Venäjälle edistetään

Tarvittaessa vilja-alan yhteistyöryhmä ottaa kantaa säädöksiin ja tukipoliittisiin päätöksiin. Se koordinoi ja seuraa viljaan ja öljykasveihin liittyvää tutkimustoimintaa ja tekee työtä suomalaisten viljatuotteiden menekinedistämisen eteen.

Menekinedistämisessä kaura on näkyvin esimerkki. 

"Viime syksynä perustettiin Suomen kaurayhdistys ry. Se on ainakin nyt aluksi teollisuusvetoinen. Yhdistyksen tavoitteena on ensin lisätä kauranvientiä Venäjälle, mutta myös EU:n alueelle ja muualle sen ulkopuolelle. Yhteinen yhdistys tuo mukana oleville yrityksille selkeää synergiaetua. Aluksi menekinedistäminen kohdistuu kauratuotteisiin, mutta tarkoitus on edistää myös kauran vientiä viljana sekä rehuksi että elintarvikekäyttöön", Koivula sanoo.

Vilja-alan yhteistyöryhmällä on johtoryhmän lisäksi työryhmiä, jotka perehtyvät tiettyihin erityiskysymyksiin. Viime vuonna valmistuivat raportit kylvösiemenistä, viljelytekniikoista, erikoiskasveista sekä rehuihin ja turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ja mahdollisuuksista. 

Rukiista
isoin huoli

Koivulalla itsellään on suomalaisesta viljalajeista isoin huoli rukiista. 
"Sen viljely on yhtä pahassa tilanteessa kuin sokerijuurikas, ellei jopa pahemmassa", Koivula toteaa. Kaura on listalla seuraavana, sitten öljykasvit. Vähiten ongelmia on ohrasta ja vehnästä.

Mitä rukiin eteen voisi tehdä? "Vastaan ensin, mitä ei voi tehdä. Syksyjä ei voi muuttaa, ne ovat mitä ovat. Ruista pitäisi kylvää enemmän kesantoon. Toinen asia on sopimusviljelyn kehittäminen ja hieman paremman hinnan maksaminen, ja sitten rukiin ujuttaminen viljaketjua pitkin kuluttajalle asti. Jos kerran kuluttajat haluavat kotimaista ruisleipää, sitä pitää saada."

Rukiista Koivula kaipaa myös satoisampia lajikkeita. Se lisäisi viljelymotivaatiota.

Satokäyrät
taas nousuun

Viime vuosina viljojen keskisatojen kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt laskuun. "Se on erittäin huono trendi", Koivula toteaa.

"Mutta esimerkiksi Suomen Rehun viljatutkimustiloilla keskisato on kasvanut. Uskonkin, että tosissaan viljelevillä tilanne on toinen. Sitten on iso joukko vähän jo jäähdytteleviä viljelijöitä, jotka eivät enää niin panosta viljelyyn. Heidän tuloksensa vetää koko valtakunnan keskisatoa alas."

Koivulan mielestä eturivin viljelijöiden motivaatiota pitäisi pitää yllä. Oikeita keinoja olisivat sopimustuotannon lisääminen ja viljan laatuhinnoittelu. Hyvästä laadusta pitää maksaa laatulisiä.

"Eivätkä viljelyn kustannuksetkaan ole kiveen hakattuja. Kaikista suurin kuluerä ovat koneet. Koneyhteistyön kehittäminen on yksi tapa vähentää kustannuksia. Kaiken kaikkiaan viljelijät pitäisi saada paremmin liitettyä viljaketjuun."

Viljasadon laatu ei monenakaan vuonna ole ihan sitä, mitä teollisuus toivoo. Esimerkiksi USA:ssa viljoille on laadittu yhteiset laatustandardit. EU:ssa ei niin pitkälle ole päästy, eikä siihen suuntaan edes olla menossa.

Laatu on 
edelleen valtti

Suomalaisen viljan vahvuudeksi Koivula näkee silti laadun. "Sitä ei kylläkään osata meillä myydä vielä riittävän hyvin. Laatuun liittyvät turvallisuus ja jäljitettävyys."

Vilja-alan yhteistyöryhmän työ onkin osa suomalaisen elintarvikeketjun laatustrategian toteutusta.

Tulevaisuutta suomalaisella viljalla on. Koivula ei koskaan haluaisi nähdä tilannetta, jossa nykyinen viljantuotantopohja häviäisi. Vaikka kasvukauden olot vaihtelevat eikä pelivaraa monessakaan asiassa ole paljon, mahdollisuuksia löytyy.

Yhdeksi sellaiseksi on nousemassa energiakasvien tuotanto. Bioetanolin ja lämpöenergian tuotannossa puu on ensisijainen raaka-aine, mutta biodieselin tuottamisessa rypsi on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Teksti: Saara Liespuu
S-posti: 

| Sivun alkuun | Tekstit 4/05 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |