Hakukonekin haksahtaa

Internetin hyödyt hupsahtaisivat vähiin jos ei olisi hakukoneita, mutta ne tulostavat paljon pupputietoakin. Osa siitä on hakukoneen itsensä syytä.

Hakukone voi muististaan kaivaa tietoa, joka nettisivuilla on muutettu tai sieltä kokonaan poistettu. Hakukoneen mekanismit hyvin tuntevat markkinamiehet voivat hassuttaa sitä ja saada hakijan listauksen kärkeen omia sivujaan.

Espoolainen atk-alan tietokirjailija Jukka Korpela on hänkin maailman käytetyimmän Google.fi -hakukoneen käyttäjiä ja katsoo, että välttämätönhän hakukone on Internetin koko ajan kasvavan tiedon selaamisessa.

Korpela lukee Googlen etuihin muun muassa ranking-järjestelmän, se siis tarjoaa haettua tietoa sisältäviä sivuja niiden suosituimmuuden mukaan. Toisaalta juuri tämä tarjoaa huomion hakijoille keinon linkittää sivuilleen vaikkapa tekemällä keinotekoisia sivuja, ”linkkifarmeja”.

Etevä hakukonekin
on hassutettavissa

Piilotekstinkin Google löytää, siis esimerkiksi sellaisen värillisen tekstin, joka on samanvärisellä pohjalla eikä siis ole selaimella nähtävissä – paitsi lähdekoodista, jota yhä useammat myös tutkivat.

Korpela sanoo Googlen käsittelevän sellaisenkin tekstin, jonka koodaaja on piilottanut netin lukijoilta esimerkiksi metrikaupalla näyttöruudun ulkopuolelle.

Välimuistinsa päivitystavan vuoksi Google tarjoaa joskus haamutietoa. Se käy arviolta kolmen kuukauden välein läpi sivustoja, mutta saattaa Korpelan mukaan jättää väliin hankalan yhteyden päässä olevan tiedoston päivittämisen. Tällaisia osoitteita voi olla vaikkapa isoissa tietokannoissa, joista nettiselain lukee tietoja.

On tapauksia, joissa vanha tieto kummittelee hakukoneella kuukausikaupalla. Tilanne on ristiriitainen: tavoite on olla esillä, mutta tuoreilla tiedoilla.

Tekniikan uutuudet kuten kamerakännykkä on tuottanut uudenlaisia netin käyttömuotoja. Korpela toteaa, että kaikki kännykkäkuvia lähettelevät eivät tiedosta julkaisevansa kuvia vapaasti nähtäville.

”Verkko ei ole hallittavissa esimerkiksi sillä tavoin, että saisi varmasti kuvan pois hakuohjelmien ulottuvilta kun se verkkoon kerran on viety”, Korpela sanoo.

Innokkaana tekstintuottajana ja äidinkielen vaalijana tunnettu Korpela tuumaa kuin harmitellen, että sisällöntuotanto Internetissä on jäänyt sivuosaan. Ihmiset tuottavat itse sivuja, joita Internetissä kaipaavat ja tieto rönsyilee. Nyt ovat muotia päiväkirjasivut, blogit. Kiinnostus niitä kohtaan simahtaa ja ne menevät aikanaan ohi, arvioi jo 1980 tietotekniikan kirjojen kirjoittamisen aloittanut Korpela.

Varteenotettavat tieteentekijätkin ovat ajoittain heittäneet arvioita koko Internetin kuolinvuodesta. Alun alkaen suljetusta käytöstä se on riistäytynyt yleiseksi tietoväyläksi, eikä suuri osa maailman väestöstä vielä edes ole sen piirissä.

Osittain Internetin ”kaatuminen” on Korpelan mielestä toteutunut siten, että osa yrityksistä on siirtänyt tietonsa julkisesta yksityiseen virtuaaliseen verkkoon.

Älä julkaise, jos et
halua katsottavan

Tietotekniikkasuunnittelija Mikael Jokela Helsingin yliopistosta huomauttaa, että Internetillä on lukuisia varajärjestelmiä, jotka varmistavat sen ydintoimintoja. Jokela arvioi virusongelmien tällä erää vähentyneen sillä, että operaattorit suodattavat niitä. Sen sijaan phishing eli tietojen kalastelu ihmisiltä kiihtyy.
Jokela neuvoo Korpelan tavoin olemaan panematta verkkosivuille muodossa tai toisessa mitään, mitä ei halua julkisesti esittää. Jos halutaan suojata sivustoa hakukoneilta, se kannattaa kertoa lähdekoodin metatiedoissa.

Jokela listaa metatietojen kolme peruslauseketta: ”title” eli otsikko, ”description” eli sisällön kuvaus ja ”keywords” eli avainsanat, joiden perusteella halutaan palvelun löytyvän.

Mikäli halutaan, ettei hakukone tavoita sivustoa, lisätään ”robots” nimiseen metalausekkeeseen ”noindex, nofollow” ja hakukoneen välimuistiin tallentuminen estetään ”noarchive” -sisältökomennolla. Googlen aloitussivulla on Tietoja Googlesta -linkki. Linkin takana on ohjeita vaikuttamisesta hakukoneen toimintoihin. Sivulta näkyy, että hakuohjelmalle voi jättää myös toimeksiantoja, mutta esimerkiksi poistopyynnöt edellyttävät rekisteröitymistä.

Yliopisto hyödyntää Dublin Core -tallennusalustaa, jonka tekstikenttiä täyttämällä saa valmiiksi koodatut metatiedot nettidokumenttiin. Alusta löytyy – hakukoneella.