Poikiminen on kriittinen tapahtuma niin lehmälle kuin syntyvälle vasikallekin. Tästä syystä tuottajan pitää nähdä hieman vaivaa hyvien poikimaolosuhteiden luomiseen. Paras paikka poikivalle eläimelle on navettatyypistä riippumatta tarkoitukseen suunniteltu, erillinen poikimakarsina.

Luonnon oloissakin lehmä pyrkii vetäytymään hieman syrjään muusta laumasta synnytyksen ajaksi. Mikäli parsinavetassa ei ole käytettävissä erillistä poikimakarsinaa, parsi pitää valmistaa poikimista varten peittämällä lantakouru tai ritilä lavan, kumimaton tai vastaavan avulla. Runsas kuivikkeiden käyttö on suotavaa.

Hyvä poikimaympäristö on puhdas ja hygieeninen. Lehmän puolustuskyky on poikimisen aikaan heikoimmilleen ja se on herkkä erilaisille infektioille kuten utare- ja kohtutulehduksille.

Myös syntyvä vasikka voi saada likaisesta ympäristöstä napatulehduksen, joka pahimmillaan voi levitä yleisinfektioksi tai aiheuttaa nivel- tai keuhkotulehduksia. Poikima-alustan tulee olla myös pehmeä ja pitävä.
Poikimisen jälkeen lehmän nouseminen voi kalsiumtason laskun tai hermovaurion takia olla vaivalloista ja lehmän liukastellessa revähtymien ja muiden tapaturmien riski kasvaa. 

Ihanteellinen poikimakarsina on väljä. Karsinan kokonaispinta-alan pitää olla vähintään 10 neliötä ja lyhimmän seinän vähintään 3 metriä. Karsinassa pitää pystyä käyttämään kuivikkeita, eikä siellä saa olla lehmän liikkumista vaikeuttavia kynnyksiä.

Mikäli karsinassa joudutaan antamaan synnytysapua, on tärkeää, että eläin voidaan tarvittaessa kytkeä päästään kiinni ja vesipiste on riittävän lähellä. Mikäli eläin kuolee tai joudutaan lopettamaan poikimakarsinaan, on siirrettävistä seinistä ja väliaidoista etua, myös reitti ulos on syytä miettiä valmiiksi. Myös lehmän kulkureitti karsinaan ja sieltä pois tai lypsylle kannattaa suunnitella huolella. Ihanteellisessa poikimakarsinassa tosin on myös lypsymahdollisuus.

Poikimakarsina pitää sijoittaa navetassa sellaiseen paikkaan, jossa poikimisen seuranta käy vaivattomasti. Ihmisten kulkua poikimakarsinaan helpottaa erillinen kulkuaukko tai -portti. 

Poikimakarsinoita on oltava riittävästi lehmämäärään ja poikimisten ajoittumiseen nähden. Hyvänä nyrkkisääntönä on yksi poikimakarsina alkavaa kymmentä lehmää kohden. Lehmä on syytä ottaa poikimakarsinaan jo muutama päivä ennen poikimista. Mahdollisuuksien mukaan poikimakarsina puhdistetaan ja sen annetaan kuivua jokaisen poikimisen välissä.

Lehmän poikimisessa muiden lehmien joukossa pihatossa on aina hygienia- ja turvallisuusriski sekä lehmälle että vasikalle. Kohtuprolapsin sattuessa on kyseessä jo lähes katastrofi.

Hyvät olosuhteet
myös vasikalle


Poikimakarsinan pitää tarjota hyvät olosuhteet myös syntyvälle vasikalle. Karsinan on oltava lämmin ja vedoton. Vasikka ei saa mahtua karkaamaan aidan raoista tai niiden alta.

Paras lattiatyyppi on kiinteäpohjainen. Jos osassa poikimakarsinaa on ritilälattia, ritilärakojen pitää olla niin pienet, ettei vasikalla ole riskiä loukata niihin jalkojaan. Vierihoidosta on aina hyötyä sekä vasikalle että emolle.

Vasikka saa ternimaitoa vapaasti emoa imemällä. Lehmän nuollessa vasikkaa vasikan verenkierto ja ruuansulatus tehostuvat, samalla vasikka saa iholleen ja siitä nuolemalla omaan suolistoonsa emän suoliston normaaleja bakteereita. Vasikan hoitamien kiihdyttää lehmän oksitosiinihormonin tuotantoa ja kohdun palautuminen ja maidontuotannon käynnistyminen nopeutuvat. 

Mikäli poikimakarsinaa ei ole käytettävissä, niin kesäaikaan hyvällä säällä lehmän voi antaa poikia myös laitumelle. Jos muut eläimet häiritsevät poikivaa lehmää tai vastasyntynyttä vasikkaa, ne kanatta ottaa esimerkiksi viereiselle laidunlohkolle. Laidun on yleensä puhdas ja hygieeninen poikimisympäristö.

Synnytyksen kulkua pitää laitumellakin kuitenkin valvoa ja tarvittaessa siirtää eläin parteen synnytysavun antamista varten. Vierihoito voi tapahtua myös laitumella, mutta ternimaidon saantia pitää valvoa. Yhtä lailla on tarkkailtava, että vasikka pysyy emän kanssa samalla laidunlohkolla.


Minnan muistiinpanot

Minna Laiho pitää ruutuvihkoon kirjanpitoa kaikista poikimisista. Ylös merkitään muun muassa:
- poikimispäivä, poikiko ennakkoon/ajallaan/myöhässä
- poikiko omin avuin
- millaista vetoapua saanut
- oliko asentovirheitä
- vierotusaika
- jälkeisten tulo
- vasikan kunto ja koko
- poikkeamat normaalisynnytyksestä
Tiedoille on käyttöä myös tilan ulkopuolella. "Kun seminologit kyselevät nuorsonnien jälkeläisten tietoja, niin niihin on mahdoton vastata, jos niitä ei ole kirjannut ylös", Minna sanoo.

Uusin lehti

SISÄLTÖ 4/2006

  • Kasvinviljely ja energia
  • Neljännes pelloista energian tuotantoon
  • Energiakasvien viljely on vahvasti säänneltyä
  • Ruokohelpeä lisää jopa 15 000 hehtaaria vuodessa
  • Pohjolan Voima tavoittelee yli 10 000 ruokohelpihehtaaria
  • Poltettavaa viljaa voi säilöä polttoöljyllä
  • Lämpöä ohralla ja kauralla
  • Pellava-alan voisi tuplata
  • Kotieläintalous 100+
  • Lisää lehmiä, vähemmän työväkeä
  • Kahden robotin navetta
  • Navettainvestointiin 1,5 miljoonaa euroa
  • Kotieläintilojen sähkölaitteissa isoja puutteita

  • Terve Eläin
  • 32-sivuinen liite:
    Naudan synnytysapu
  • Talous ja perhe
  • Tuki rohkaisee maatiloja lämpöinvestointeihin
  • S-Agrinet tuo maatalouskaupan sisälle pirttiin
  • Maikkari pistää vipinää maajussien sinkkuelämään
  • Luomu-Pellervo
  • Luomu ja lähiruoka - joukkuepeliä
  • Nyt apilanurmetkin kasvavat
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Antinpoika
  • Vaaran paikka
  • Väinö Vältti
  • Huomioita
  • Verkossa Nummi
  • 100+ Terveys
  • Nollarajalla
  •  
  • Kannen kuvat Jussi Knuuttila, Kimmo Torkkeli ja Paavo Tuovinen.

    Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 4.5.2006 ja Kodin Pellervo 20.4.2006.