Ilmajokelaisen Asko Vaismaan sikalaan vaihdettiin remontin yhteydessä kaikki loisteputkivalaisimet kolme vuotta sitten. Runsas kymmenen prosenttia näistä uusista valaisimista on jo viallisia. On täysin varmaa, että loputkin tuhoutuvat.


Uusista lampuista sulaa lampun muovinen liitinkanta. Se ei ole isännän, ilmajokelaisen Asko Vaismaan vika, ei johdu väärästä asennuksesta, eikä mistään tilan aiheuttamasta syystä muutenkaan. Isäntä tunnetaan harkitsevana ja huolellisena henkilönä, joka on aina valmis panostamaan laatuun. Uudet lamput eivät missään tapauksessa olleet halvinta saatavissa olevaa tavaraa. Siitä kertoo lamppujen suojaluokituskin, joka on IP 65.


Sopimattomia materiaaleja

Jotkut saattavat kokea kiusallisena sen, että edelliset loisteputkivalaisimet kestivät moitteetta lähes kolmekymmentä vuotta. Putkia tietysti vaihdettiin. Joskus uusittiin sytyttimiä, kerran tai pari oli vaihdettava uusi kuristin. Pienintäkään tulipalon vaaraa ei vanhoista loistevalaisimista havaittu koskaan, vaikka ne olivat täysin koteloimattomia.
Uusista lampuista on jo aiheutunut useita läheltä piti -tilanteita. Koteloiduissa valaisimissa liitinkannan lämpötila on ollut niin korkea, että muutaman lampun suojakupukin on sulanut lähes puhki. Huippuluokkaa oleva kotelointi ei ole auttanut mitään. Todellisuudessa tulipalon vaara on lisääntynyt jyrkästi. Syynä on vain se, että vanhat ”kelvottomat” loisteputkivalaisimet on vaihdettu uusiin, ”asiantuntijoiden” suosittelemiin valaisimiin.
Mistä tässä sitten on kysymys?
Toimittajalla oli asiantuntijana mukanaan Sähkö-Rane tilavierailulla Vaismaan sikalaan.
Sähkö-Ranen mielestä liitinkantojen sulaminen on voinut aiheutua vain yhdestä asiasta. Kyseessä on sikalaoloihin kelvoton kontaktipintojen materiaali. Kupari tai messinki syöpyvät ja hapettuvat ammoniakin ja kosteuden vaikutuksesta, jolloin liitoskohtaan syntyy ylimenovastusta. Kun vastus kasvaa tarpeeksi suureksi, syntyy kipinöintiä ja lopulta pieni valokaari. Se riittää nostamaan lämpötilan reilusti yli muovin sulamispisteen.
Sähkö-Rane selvitti, että esimerkiksi kotieläinrakennusten pistorasioissa eivät menesty kupariset tai messinkiset kontaktipinnat. Jakorasioiden ruuvit eivät irtoa parin vuoden jälkeen millään. Yksinkertaisenkin muutoksen vuoksi koko jakorasia on vaihdettava. Sama koskee moottoreiden kytkentäkoteloita. Nämä ongelmat on käytännössä todettu jo ajat sitten. Pintojen on oltava tinatut. Hopeointi on tietenkin edellistäkin parempi. Kullatut pinnat ovat aina parhaat. Hinta tietenkin nousee samassa järjestyksessä.
Sähkö-Rane selvitti, että sama seikka koskee kaikkia sähkölaitteita. Tärkeintä niissä on kunnolliset, kotieläinrakennuksissa toimivat kytkentäpintojen materiaalit. Tietenkin kotelointi voidaan tehdä niin, että tavanomaiset kytkentäpintojen materiaalitkin kestävät. Tällaisissa valaisimissa käytetään kaasu- ja pölysuodattimia. Se toimii, mutta on Sähkö-Ranen mielestä hätävarjelun liioittelua. Kunnolliset kontaktipintojen materiaalit riittävät hoitamaan asian kuntoon.

 

Kuka vastaa?

Asko Vaismaan mielestä lähes uusien valaisimien tuhoutuminen on kallis juttu. Niitä tuotiin tilalle suuri perävaunukuormallinen. Se on kiusallista siksikin, että se ei ole oikeastaan kenenkään syy. Hän toivookin, että viljelijöiden ei tulevaisuudessa tarvitsisi toimia koelaitoksena, joka selvittelee omalla kustannuksellaan erilaisten sähkölaitteiden soveltuvuutta kotieläinrakennuksiin.
Selvitystyössä olisi esimerkiksi Tukesille todellista ja järkevää puuhaa. Ei ole niinkään väliä, kuka homman tekee, mutta tehtävä se olisi. Viljelijöiden asia se ei voi olla. Vaismaa toteaa, että selvitystyötä ei voi sälyttää myöskään sähköasennusliikkeille. Niillä on nykyiselläänkin tarpeeksi tekemistä kannattavuutensa kanssa. Tarvikkeista pitäisi olla tiedossa yhdellä silmäyksellä, soveltuvatko ne kotieläinrakennuksissa käytettäviksi vai eivät.

Kotieläinrakennusten
sähkölaitteissa
vakavia puutteita

Tukesin ja Lähivakuutuksen 2005 Etelä-Pohjanmaalla runnaama maatalouden turvallisuushanke piti meteliä maatilojen sähköturvallisuudesta. Epäkohtia osoiteltiin, osin aivan asiasta. Silti on valitettavasti todettava, että villakoiran ydintä ei löytynyt.
Raportissa todettiin ylimalkaisesti, että sähkölaitteiden kunnosta on pidettävä huolta, ne on asennettava oikein ja käytön on oltava asiantuntevaa. Sprinklerijärjestelmiä suositeltiin lämpimään äänensävyyn, samoin palovaroittimia.
Noilla eväillä asia ei tule kuntoon. Oleellisin asia maatilojen sähköturvallisuuden kohdalla on oikeanlaisten sähkölaitteiden käyttö. Tähän pitäisi panostaa, mutta ei, asiassa on menty koko ajan entistä huonompaan suuntaan. Muutama kymmenen vuotta sitten kansakunnalla oli varaa ja tahtoa luokitella kotieläinrakennuksiin soveltuvat sähkölaitteet erikseen. Ei ole enää.
Tuloksia alkaa olla nähtävissä. – JK

Sähkö-Ranen mielestä sen paremmin asentajia kuin tarvikekauppiaitakaan ei voi syytellä. Kaikkein vähiten on varaa syyllistää viljelijöitä. Heiltä ei voi edellyttää tietämystä kytkinpintojen materiaaleista. Hänen mielestään tietämystä Suomessa on, se pitäisi vain saada käyttöön. Eräs keino olisi tietojen vaihto. Tukesilla voisi olla palautelaatikko, johon kentällä toimivat sähköammattilaiset voisivat lähettää kysymyksiä ja ehdotuksia. Tällä keinolla tieto voisi levitä nopeasti oikeille ihmisille.
Sähkö-Rane varoittelee, että tässäkin asiassa olisi otettava järki käteen sanan varsinaisessa merkityksessä. Kotieläinrakennusten sähköistysasiantuntijaksi ei tulla pelkästään opiskelemalla. Se vaatii pitkää kokemusta ja käytännön tietoa kotieläinrakennusten olosuhteista. Sitä ei myöskään kerrytetä toimistopöydän takana vaan vaatii jalkautumista.
Liian usein luullaan, että lekaa suurentamalla asiat korjaantuvat, sanoo Sähkö-Rane. Hän sanoo kuulleensa aivan järjettömiä ehdotuksia siitä, kuinka sähköturvallisuutta pitäisi maatiloilla parantaa. Sähkö-Ranen mielestä kustannuksien kritiikitön kasvattaminen ei saa missään nimessä tulla kysymykseen. Maatalouden nykyiset kustannuspaineet ovat eräs syy siihen, että tiloille hankitaan mahdollisimman halvat sähkölaitteet. Se voi tulla kalliiksi.
Sprinklereillä sähköturvallisuus ei parane, ei liioin toimimattomilla palovaroittimilla. Se paranee luokittelemalla sähkölaitteet kotieläinrakennuksiin sopiviin ja sopimattomiin.



Uusin lehti

SISÄLTÖ 4/2007

  • 100+
  • Maatalous ei ole auringonlaskun ala
  • Biopolttoaineen raaka-aineesta viljelijän uusi tulonlähde
  • Altakastelu pelasti juurikassadon
  • Uusi navetta onnistuneesti käyttöön
  • Terve eläin
  • 16-sivuinen liite
  • Eroon haittaeläimistä
  • Kotieläintalous
  • RDS Futurline haastaa muut lypsyrobotit
  • Sikalan loistevalaisimet
  • Automaattilypsy etenee vauhdilla
  • Laidunnusta edistetään Hollannissa euroilla ja roboteilla
  • Kasvinviljely
  • Ympäristötuki valmistui viime metreillä
  • Lisätoimenpiteitä löytyy joka lähtöön
  • Ympäristötuella iso merkitys liikevaihdossa
  • Peittaus on perusturva hyvälle kasvulle
  • Aarin laitepaketti hivuttaa täsmälannoitusta eteenpäin
  • Luomu-Pellervo
  • Erkkalassa tuotetaan luomurypsiä
  • Talous ja markkinointi
  • Suomen Rehu kasvattaa Turun tehtaansa kapasiteettia
  • Unkarilaisella maatalouskonsernilla laaja tuotantokirjo
  • Unkari kasvattaa maatalousvientiään
  • Sikatila toimii usean osakkaan voimin
  • Kyläläiset viljelevät kimpassa
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Verkossa Nummi
  • Antinpoika
  • 100+ Terveys
  • Vaaran paikka
  • Väinö Vältti
  • Huomioita
  • Nollarajalla
  •  
  • Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 3.5.2007 ja Kodin Pellervo 19.4.2007.