Mikrosiru tukin kylkeen

Arvopuuta ei olisi varaa tuhlata halpoihin tuotteisiin, saati hukata. Meillä asia korostuu entisestään, jos tuontipuun saanti vaikeutuu. Apukeinoa haetaan tukkiin sijoitettavalla mikrosirun sisältävällä radiotaajuisella etätunnisteella, joka voisi tuottaa paljon muutakin hyötytietoa metsäalalle esimerkiksi puun elinkaaresta ja kasvuehdoista.

Radioaaltojen hyväksikäyttöön perustuvaa UHF-taajuudella toimivaa RFID-tekniikkaa (Radio Frequency Identification) istutetaan tähän tehtävään. RFID-menetelmää käytetään jo laajalti esimerkiksi eläinten tai paperirullien tunnistamiseen - tai ihmisten: työantajan henkilökortissa tai julkisen liikenteen matkakortissa.
Tukkeihin on tarkoitus kaadon yhteydessä liittää passiivinen (passiivinen = tunniste ei sisällä paristoa) RFID etätunniste, jonka sisältämää muistia voidaan lukea ja kirjoittaa langattomasti usean metrin päästä. Teknisiä ratkaisuja tunnistamisen tähän vaiheeseen ja tietojen myöhempään hyödyntämiseen syntyy juuri käynnistyneessä kolmen vuoden EU-hankkeessa, jossa on yrityksiä ja muita tahoja viidestä Euroopan maasta.

Lukuetäisyyttä
muutama metri

Toistaiseksi ei ole päätetty vielä siitäkään menetelmästä, jolla etätunniste tukkiin laitettaisiin. Erikoistutkija Kaj Nummila VTT:stä on hankkeessa suomalaisena projektipäällikkönä ja kertoo yhdeksi vaihtoehdoista sen, että monitoimikoneessa olisi pieni terä, jonka sahausjälkeen tukin kyljessä etätunniste ujutettaisiin.
Pelkkää sirua puuhun ei voi laittaa. Siru itsessään on alle millimetrin kokoinen, paksuutta on vain noin sata tuhannesosamilliä. Puhutaan jo suorastaan RFID-pölystä. Tukkiin laitettavassa sirussa pitää olla mukana lukemisen mahdollistava antenni ja se lisää tunnisteen kokoa. Siruja on asennettu mitä erilaisimpiin materiaaleihin. Tukki painaa ja sitä siirrellään, joten esineen on oltava myös kestävä, mutta siitä huolimatta suojassa.
Nummilalla on kasa vaihtoehtoja pahvilaatikossa. Yksi mahdollisista muistuttaa muovipalikkaa, jollaisia saa narikasta kun jättää sinne takkinsa säilöön.
Hankkeessa puhutaan pitkän kantaman etätunnistuksesta. Lukijalaite pystyy tunnistamaan sirulle syötettyjä tietoja muutaman metrin etäisyydeltä, hyvissä olosuhteissa liki kymmenestä metristä.
Jos RFID-tunnistuksessa tehdään sovelluksia kuluttajan käyttöön, Nummilan mukaan silloin lukijana todennäköisesti käytetään kännykkää.
Tällaiselle pienelle sirulle syöttää Nummilan mukaan helposti puoli A4-arkillista tekstiä. Tekstin arvokkaasta sisällöstä huolimatta tekniikka ei saisi maksaa paljon. Nummila sanoo projektissa tavoiteltavan, että tukkiin laitettava tunniste maksaisi 10-20 senttiä. Niitä ei tarvitse lätkiä jokaiseen pölkkyyn tai valmiiseen lautaan, tiettyjä puutavaraeriäkin voidaan merkitä. Menetelmä yleistyy, joten tekniikkakin halpenee.

Monenlaisia
hyötytietoja

Eräät suomalaiset yritykset ovat vahvoilla RFID-tekniikan kehittämisessä ja soveltamisessa. Otettaessa tätä metsäteollisuuden seurantajärjestelmää aikanaan käyttöön siinä voi olla monia suomalaisia käytännön toteutuksia. Etätunnisteen tietoja pitää pystyä seuraamaan puuketjussa metsästä sahojen logistiikkaan ja heijastukset saattavat yltää vaikkapa sähköiseen laskutukseen.
Nummila sanoo olevan kyse paljolti logistiikasta. Puutavaran laatuun esimerkiksi sahoilla on toistaiseksi vain mukauduttu. Jos seurantajärjestelmää ja automaatiota hyödynnetään hyvin, hyvät rungot voidaan hyödyntää parhaalla tavalla eikä huonoa laudan raaka-ainetta tarvitsisi rahdata sahalle lainkaan.
Nummila pitää mahdollisena, että seuranta antaisi lisätietoa vaikkapa puun kasvattamiseen. Jos kertyneitä tietoja voidaan seurata taimesta lähtien, voidaan tarkentaa vaikkapa maaperän, lämpötilojen tai hoitotoimien vaikutuksia.
EU-hankkeella yritetään tukea metsäteollisuuden kilpailukykyä. On laskettu, että viidesosa hakattavasta puusta menee suoraan haaskuuseen, mistä koituu EU-alueella vuosittain miljardien eurojen tappiot. Parantunut seuranta myös vähentäisi ympäristökuormitusta.
Alkuperätietojen saaminen raaka-aineeseen olisi eduksi myös tuontipuun ohjaamisessa.
RFID-tunnisteella merkitään ajoneuvojakin. Tässä hyödynnetään yleensä aktiivista (tunnisteessa on paristo) radiotekniikkaa, jolla lukuetäisyys virahtaa jo noin sataan metriin eivätkä pienet esteet haittaa.