Kyläläiset viljelevät kimpassa

Berkenyen kylässä 60 kilometrin päässä Budapestista löytyy yhteishenkeä. Vehnää, rapsia ja auringonkukkaa viljellään yhteensä sadalla hehtaarilla kyläyhdistyksen puitteissa. Marjojen ja hedelmien viljelyala on 60 hehtaaria.

Marja- ja hedelmäviljelmät Berkenyen kylän rinteillä ovat laajat ja hyvin hoidetut. Kylän 47 viljelijää on vuokrannut maansa kyläyhdistyksen osuuskunnalle. Osa maanomistajista on myös töissä viljelmillä.
Puuhanaisena perustamisesta lähtien eli viimeiset 15 vuotta toiminut Maria Schmidt on vetänyt Berkenyen viljelyä, koska hän halusi jatkaa alueen vadelmanviljelyperinnettä. Schmidt on myös kylän vaaleilla valittu pormestari eli edustaja ja johtaja.
Berkenyen viljelmät tuottavat vuosittain 500 tonnia vadelmaa sekä 300 tonnia muita marjoja ja hedelmiä. Aiemmin viljeltiin enemmän englantilaisia, kanadalaisia ja amerikkalaisia vadelmalajikkeita, mutta nyt on päädytty takaisin unkarilaisiin. Ne eivät mene pakastuksessa niin helposti rikki.
”Melkein kaikki marjat myydään pakasteina. Ensimmäisessä kylmiössä ne jäähdytetään +5 asteeseen, sen jälkeen ne lajitellaan käsin ja siirretään varastokylmiöön. Siellä lämpötila on –20 astetta ja sinne mahtuu 300 tonnia marjoja”, Schmidt kertoo.
Kylmiöissä työskentelee 35 henkilöä. Pellolla työvoiman tarve vaihtelee viidestä useisiin kymmeniin. Pakastuskustannuksiksi Schmidt arvioi kahdeksan senttiä. Yhden kylmiötyöntekijän kuukausipalkka on noin 600 euroa.
Kilpailu pakastemarjamarkkinoilla on kovaa. Serbia tuottaa vadelmaa kymmenen kertaa enemmän kuin Unkari. Herukoissa Puola taas on kova kilpailija.
”Suomessa meillä oli aikaisemmin isot markkinat, ainakin neljä tai viisi asiakasyritystä. Tällä hetkellä Meira Nova ostaa meiltä metsämarjasekoitusta kahden kilon pusseissa.” Schmidtin mukaan suomalaisetkin ovat sortuneet ostamaan Serbian huonolaatuisempia vadelmia halvalla. Toisaalta meikäläiset ostajat kiinnittävät huomiota myös viljelytapaan ja pakkauksiin.
”Myös unkarilaiset itse ostavat Kiinasta tuotuja vadelmia! Ne maksavat 120 forinttia (48 senttiä) kilolta, kun me saamme myydessämme 250 (1 euro).”.