Ympäristötuki valmistui
viime metreillä

Uusi ympäristötuki ja uudet kujeet ovat nyt mustana valkoisella. Lannoitusrajat tiukentuvat ja ravinteiden käyttö perustuu jatkossa kaikilla tiloilla viljavuustutkimukseen. Uutta on myös luonnon monimuotoisuuden kartoittaminen sekä valittavat lisätoimenpiteet.

Ympäristötuen valmistelutyössä jo kolmatta kertaa mukana ollut maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sini Wallenius on helpottunut. Maaliskuun puolivälin jälkeen uudet sitoumusehdot on viimein saatu painoon. Ei hyvissä ajoin, mutta kuitenkin. Lopullinen siunaus EU-komissiolta puuttuu vielä, vaikka viljelijöiden sitoutumiseen on aikaa enää muutama viikko.

Isojen kompromissien
tulos

Uusi ympäristötuki on iso kompromissi ja pitkän valmistelutyön tulos. Sen tekeminen oli Walleniuksen mukaan selvästi vaikeampaa kuin kahden aiemman ohjelman.

”Sitoumusehdot on nyt lähetetty viljelijöille olettaen, että esitys menee läpi myös komissiossa. Alkuperäistä esitystä on muokattu komission kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella ja kompromisseja on jouduttu hyväksymään myös näissä neuvotteluissa. Luovuimme esimerkiksi kalkituksesta osana perustoimenpiteitä ja yksi lisätoimenpide tuli pakolliseksi A- ja B-alueille. Valittavien toimenpiteiden valikoimasta tingittiin, jolloin esimerkiksi sertifioidun siemenen käytön tuki jäi pois”, Wallenius kertoo.

Komissio näki kalkituksen osana normaalia viljelytapaa eikä ehkä täysin ymmärtänyt, miten hapan maaperä Suomessa luontaisesti on. Kalkituksen merkitys ja tarve on täällä aivan erilainen kuin Keski-Euroopassa.

Sitoumuslomakkeet ja -oppaat tulevat tiloille 10.4. mennessä. Sitoumukset jätetään kuntiin huhtikuun loppuun mennessä muun tukihaun yhteydessä. Aikataulu on tiukka, joten komissiota ei enää voitu odottaa. Jos se vaatii ehtoihin muutoksia, viljelijää kuullaan muutoksista ja hänellä on myös mahdollisuus perua sitoumuksensa.

”Ohjelma toimitettiin komissiolle jo elokuussa. Uuden ohjelmakauden mukaiset maaseudun kehittämisohjelmat ovat niin isoja kokonaisuuksia, että komissiossa on kulunut runsaasti aikaa niiden käsittelyyn. Ympäristötuki on vain yksi osa koko ohjelmaa, johon kuuluu sen lisäksi muun muassa maaseudun kehittämistuet, luonnonhaittakorvaus ja investointituet.”

Viljelijöiltä odotetaan
laajaa sitoutumista

Edelliseen ympäristötukeen viljelijät sitoutuivat yli 90-prosenttisesti. Miten käy tällä kertaa?

”Maaseudun Tulevaisuuden talvella tekemässä kyselyssä noin 80 prosenttia viljelijöistä kertoi todennäköisesti sitoutuvansa myös uuteen ohjelmaan. Toisaalta heillä ei silloin vielä ollut tarkkaa sisältöä tiedossa. Nyt tuntuma on se, että C-alueen viljelijät vielä harkitsevat mukaan lähtöä, mutta A- ja B-alueilla poisjääntiä ei juuri harkita. Siellä pohditaan lähinnä lisätoimenpiteiden valintaa”, Wallenius kertoo.

Valintoja kannattaa puntaroida, sillä vaihtamismahdollisuudet ovat hyvin rajattuja. Kun päätökset on kerran tehty, niiden mukaan mennään seuraavat viisi vuotta. Vaihdot liittyvät yleensä isompiin muutoksiin tilalla kuten sukupolvenvaihdoksiin tai kotieläintenpidon aloittamiseen tai lopettamiseen.

Uusia lohkoja ei hevillä saa mukaan. Tavoitteena on ollut, että erikoistapausten ohella enintään 0,20 hehtaarin suuruisia itsenäisiä peruslohkoja voisi hakea mukaan tukikelpoiseen alaan. Tällaisia lohkoja on voitu perustaa esimerkiksi lohkon reunojen oikaisuissa. Myös eräitä viljelemättömyyssitoumuksista vapautuneita peltoaloja pyritään saamaan tukikelpoisiksi.

Lannoituksen tarkentaminen
yksinkertaistuu

Perustoimenpiteiden tuki on edelleen erisuuruinen kasvinviljely- ja kotieläintiloilla. Ehdot ovat viljelysuunnitelmien, lohkomuistiinpanojen ja pientareiden osalta samankaltaisia kuin edelliskaudella. Tällä kertaa kasvinsuojelukoulutuksen lisäksi muita koulutuspäiviä ei vaadita eikä myöskään erillisten kasvinsuojeluoppaiden hankkimista.

Muutoksia on tullut erityisesti lannoitukseen. ”Jatkossa fosforin käyttömäärät perustuvat kaikilla ympäristötukitiloilla viljavuustutkimukseen. Vanhoja peruslannoitustasoja ei enää ole. Tämä on uutta aika monille, sillä perustasoja käytti viime kaudella noin 70 prosenttia viljelijöistä”, Wallenius kertoo.

Fosforin tasausjaksoa pidennettiin neljästä viiteen vuoteen. Meneillään oleva tasausjakso on kuitenkin päätettävä neljännen vuoden jälkeen ja vasta seuraava saa kestää viisi vuotta.
Typen osalta tarkennusta on yksinkertaistettu. Käyttömäärät ovat viljalaji- ja maalajikohtaisia eikä lajikkeella, multavuudella tai olkien maahan kynnöllä ole enää vaikutusta typpilannoitusmääriin. Lannoitusmäärät perustuvat 4 000 kilon hehtaarisatoon.

Saavutettujen korkeampien satojen perusteella typpeä voi käyttää taulukkoarvoa enemmän. Suurempi sato on pitänyt saada lohkolta jonain edellisenä viitenä vuotena. Myös puutarhatiloille on tehty omat lannoitustaulukot. Karjanlannasta ja muusta orgaanisesta lannoitteesta huomioidaan 85 prosenttia kokonaisfosforista. Liukoinen typpi huomioidaan kokonaan, paitsi syksyllä levitettäessä 75 prosenttia.

Uutta on myös tilan luonnon monimuotoisuuskartoitus. Sen tekemiseen on aikaa kaksi vuotta. Tarkoituksena on, että jokainen viljelijä pystyy tekemään sen itse. Tarkoituksena on, että lomakkeelle ja kartalle merkitään luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita kuten niittyjä, puukujanteita, puroja ja kosteikkoja. Kartoituksesta on laadittu opas ja lomake, jotka lähetetään tiloille tänä keväänä.

Piennar- ja suojakaistasäännöt ovat uusissa ehdoissa samanlaiset kuin tähänkin asti. Valtaojan varteen jätettävä piennar on yhdestä kolmeen metriä leveä. Esimerkiksi jokien ja järvien rantaan jätetään kolmesta kymmeneen metriä leveä suojakaista. Yli kolmemetrisistä kaistoista tehdään oma kasvulohko. Sekä suojakaistoja että pientaria saa niittää ja niittojätteen saa halutessaan korjata.

Lisätoimenpiteillä
suurempi hehtaarituki

Tuen suuruuteen voi vaikuttaa valitsemalla lisätoimenpiteitä. A- ja B-alueilla niitä voi valita enimmillään neljä ja C-alueilla kaksi. Sini Wallenius ei osaa etukäteen arvioida kuinka monia lisätoimenpiteitä tilat valitsevat ja mitkä niistä ovat suosituimpia. Tyypillinen valinta A- ja B-alueella voisi olla kaksi tai kolme lisätoimenpidettä.

”Tiettyjen toimenpiteiden on ajateltu sopivan tietyn tyyppisille tiloille, saa nähdä sitten miten niitä valitaan. Nurmialan lisäämistä tavoitellaan eteläisessä Suomessa, samoin peltojen jättämistä kasvipeitteisiksi talven yli.” Wallenius harmittelee, ettei syysviljoja voida hyödyntää kasvipeitteisenä alana ympäristötuessa niille aiemmin sovitun peltokasvien tuotantopalkkion takia.

Komissio vaatii tuetuilta toimenpiteiltä aina konkreettisia seurauksia ja toiminnan muutoksia. Valistukseen, tiedotukseen, koulutukseen ja sitä kautta tapahtuviin asenteiden ja toiminnan muutoksiin ei niin tunnuta luotettavan.

”Ajattelutavan muutos maatalouden ympäristönsuojelussa on ollut meillä ihan valtava, kun ajatellaan viimeistä 10–15 vuotta. Tieto asioista on lisääntynyt ja ympäristöasioista on tullut luonnollinen osa viljelyä. Viljelijöistä on tullut todella valveutuneita näissä asioissa”, Wallenius sanoo.