Maitoa koko maasta

Maidontuotanto on vähentynyt huolestuttavasti varsinkin maan eteläisissä osissa; Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa viisi prosenttia ja Hämeessä kolme. Koko Suomen mittakaavassakin ollaan reilusti maakiintiön alapuolella. Kehityksen suunta ei vaikuta toivottavalta, koska tuotanto vähenee nopeimmin sieltä, missä valtaosa kuluttajista asustaa.

Maitotilojen harvenemiseen eteläisestä Suomesta on toki ymmärrettävät syyt. Säännölliset tukiväännöt EU:n kanssa ja epävarmat näkymät tuotannon kannattavuudesta eivät ole innostaneet maatilayrittäjiä investoimaan maidontuotantoon. Vaikka investointeihin myönnetään tukea, myös tuotanto on saatava kannattavaksi, ennen kuin voidaan puhua terveestä yritystoiminnasta.

Maidontuotannossa – kuten muussakin maatilayrittämisessä – kannattavuuden ratkaisee tässä tuhansien tukien maassa kaikesta huolimatta tuottajahinta. Ainoastaan sen avulla yrittäjä pystyy kirjaamaan työstään palkan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on korostanut, että tuottajahinnan merkitys tulisi ymmärtää koko elintarvikeketjussa. Teollisuudelle tuottajahintojen asettuminen ”oikealle tasolle” varmistaa hyvän kotimaisen raaka-aineen saannin. Hyötymään pääsisi myös kauppa: tuottajahintojen hienoinenkin nousu merkitsisi kauppiaille elintarvikkeiden toimitusvarmuutta ja entistä laajempaa tuotevalikoimaa. Elintarvikkeiden laadusta pitäisi kilpailu taatusti huolen. Kuluttajaa voi kosiskella muillakin keinoilla kuin ruuan alennusmyynneillä.

Maidontuotanto on suurin yksittäinen maatalouden tuotannonala Suomessa. Sen osuus maatalouden kokonaistulosta sekä maatilojen myyntitulosta on yli 40 prosenttia. Lypsykarjatalous on lisäksi luonteva osa suomalaista maataloutta. Sen soisi säilyvän elinkelpoisena yritystoimintana koko maassa; eteläisimmästä Suomesta pohjoisimpaan Lappiin.