Toiveita on

Maaseudun asukkaat, niin maatalousyrittäjät kuin muutkin, voivat odottaa työtään aloittavalta hallitukselta suhteellisen paljon. Hallitusohjelmassa maaseutua muistetaan tällä kertaa konkreettisilla esityksillä eikä luvata pelkästään ”yleistä hyvää” kaikille. Tuottajien toiveet kohdistuvat myös uuteen maa- ja metsätalousministeriin Sirkka-Liisa Anttilaan. Hänellä uskotaan olevan sekä halua että kykyä paneutua tosissaan tuottajan tilanteeseen.

Perintö- ja lahjaveron poisto maatilatalouden sukupolvenvaihdoksista, ruoan arvonlisäveron alennus lähemmäs eurooppalaista tasoa, sähkö- ja polttoaineveron huojennukset sekä painotukset metsä- ja muuhun bioenergiaan ovat vähintäänkin tervetulleita viestejä tuottajille. Toivottavasti myös hallitusohjelmaan kirjattu lause ”osuuspääoman korkojen verovapaata osuutta nostetaan” toteutuu sellaisessa muodossa, että uudistus riittää vetämään osuuskunnat samalle viivalle muun yritystoiminnan kanssa.

Hallitus ja etenkin maatalousministeri joutuvat todellisen väännön eteen heti ensi metreillä. Eteläisen Suomen maataloutta koskeva 141-esitys on saatava EU-komission terävien hampaiden pureskeltavaksi jo kesällä.

Maatalouskomissaarin tuen jatkosta antamien nihkeiden lausuntojen valossa voi olettaa, että Suomi tarvitsee etujaan puolustamaan ”kovan jätkän”, jollaiseksi ministeri Anttilaa on julkisuudessa kuvattu.

Ensimmäisissä linjauksissaan maa- ja metsätalousministeri on todennut, että ”tuskin komissio haluaa romuttaa edellytyksiä kannattavaan maatalouteen yhdessä jäsenmaassaan”. Sanavalinnasta voi päätellä, että neuvotteluja käydään rakentavassa mutta tiukassa hengessä.

Maatalouden kannattavuus on edelleen perusta, jolle maaseudun yritystoiminta rakentuu. Vaikka iso osa kannattavuudesta rakentuukin nykyisin tukien varaan, tuottajien yritystoiminnastaan saama tulos ei tosiaankaan ole kannustava. Entisenä kotieläintilallisena ministeri on tämän huomannut ja uskaltaa nyt sanoa ääneen, että ”viljelijöiden tulot ovat painuneet niin alas, että ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin”. Tätä varmasti toivotaan.

Suomalaisen maatalouden tulevaisuuden kannalta on lisäksi tärkeää, että valtiovallan näkemykset ulottuisivat kulloistenkin EU:n ohjelma- ja suunnitelmakausien yli. Maatilayrittäjät ovat toistaneet tätä toivettaan koko Suomen EU-jäsenyyden ajan, mutta joutuneet sopeutumaan nopeisiin muutoksiin ja kehittämään yritystoimintaansa epävarmoissa tunnelmissa.
Hallituksella riittää siis haastetta maatalouspolitiikan ohjaamisessa pitkäjänteisempään suuntaan. Yhdessä kannattavuuskehityksen kanssa pitkäjänteinen politiikka on edellytyksenä myös maatilojen sukupolvenvaihdoksille. Perintöverosta vapaita tilakauppoja ei synny riittävästi, ellei maatilayrittäminen kiinnosta nuoria.

Historiasta löytyy runsaasti esimerkkejä suurin toivein kirjoitetuista, lupaavista hallitusohjelmista. Käytännössä ohjelmia on sitten tulkittu ”väljästi” tai jätetty osa ohjelmasta pölyttymään. Löytyykö hallitukselta nyt selkärankaa viemään läpi ohjelmassa sovitut asiat?