Lannan levityksen ohjeet
ovat monimutkaisia ja sekavia
Kotieläinten lanta tuntuu olevan vaarallisuutensa puolesta keskiaktiivisen ydinjätteen luokkaa. Sen levitystä ja käsittelyä säätelevät useat lait ja asetukset. Monet niistä ovat hiljakkoin uudistettuja. Lisäksi lakeja pönkäävät moninaiset ohjeet, liitteet ja suositukset. Suurella osumatarkkuudella voi väittää, että asian mutkikkuus on jo sitä luokkaa, että harva on säädöksistä täysin selvillä.
Niinpä tämäkään artikkeli ei pyrikään antamaan täydellisiä ohjeita, vaan tyytyy kepittämään virkamiehiä nykyistä parempaan toimintaan. Syytä totisesti on. Ei tässä toki riittäisi tilakaan, sillä pelkästään peltolohkon kaltevuuden mittausohjeet tarvitsevat viisi A4-arkillista tekstiä ja kuvia.
Suomen laki lähtee siitä olettamuksesta, että kansalaisen on laki tunnettava. Viranomaisenkin toivoisi sen tuntevan, vieläpä niin, että he kykenisivät antamaan ohjeita, joita noudattaen voisi turvallisin mielin illan tullen kallistaa päänsä tyynylle ja nukkua hurskaan unta.
Valitettavasti on niin, että viranomaisten ohjeet lyövät toisiaan korvalle tämän tästä. Ei siis ole laki heillekään aina selväkielistä tekstiä.
Kurssilla oli myös Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksen piiriagrologi Anne Joensuu, joka otti paikalliseen ympäristökeskukseen yhteyttä puhelimitse seuraavana päivänä asioiden tarkentamiseksi. Samainen virkamies pysyi tiukasti kannassaan, vaikka häntä kovisteltiin ministeriön ohjeilla, joissa selvennetään nitraattiasetuksen käsitteitä. Niissä todetaan selkeästi, että letkulevitys kasvustoon ei ole pintalevitystä.
Joensuu halusi niin sanotun toisen mielipiteen, kun oli tottunut luottamaan ministeriön ohjeisiin. Keski-Suomen ympäristökeskus oli myös annettujen ohjeiden kannalla. Tämäkään ei saanut Länsi-Suomen ympäristökeskuksen viskaalia kantaansa muuttamaan. Hän arvioi Keski-Suomen ympäristökeskuksen kantaa tavalla, jota tässä ei viitsi kertoa.
Toimittajan läsnäollessa saatiin puhelimitse kiinni Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen asiantuntija, joka hänkin vakuutti, että letkulevitys ei ole pintalevitystä. Muiltakin yritettiin kysyä, mutta tietäjät olivat joko lounaalla, kahvilla tai muuten vain tavoittamattomissa.
Mikä on vesistö?
Toisaalta on kuulunut hämmentäviä tietoja siitä mikä on vesistö. Ennen muinoin vesistö määritettiin käytännöllisesti ja järkeen käyvästi. Se oli vesiväylä tai järvi, jossa kuivanakin kautena pääsi soutuveneellä liikkumaan.
Nyt on kuulunut huhuja, että vesistöksi on katsottu valtaoja, jonka pohjan voi kuivana kautena tervata. Tervaus onnistuu, kun siellä ei ole pisaraakaan vettä, vaan sen asemesta kuivuuden aiheuttamia halkeamia.
Tätä varmaankin perustellaan sillä, että valuma-alueen vähimmäisala on yli viisi neliökilometriä. Lain selvennyksessä sanotaan laveasti, että "purona pidetään yleensä sellaista vesiuomaa, jonka valuma-alueen vähimmäisala on 5 - 15 km2". Tällainen antaa varaa temmeltää.
Asialla on melkoinen merkitys, sillä nitraattiasetus kieltää typpilannoituksen viittä metriä lähempänä vesistöä. Lisäksi seuraavallakin viidellä metrillä typpilannoitus on kielletty, jos pellon kaltevuus on yli kaksi prosenttia.
Kannattaa siis selvittää, onko maittenne läpi kulkeva valtaoja sattumoisin vesistö.
Rukiin suorakylvö ja lietelanta
Hämmennystä on aiheuttanut myös rukiin suorakylvö. Erään tulkinnan mukaan lietelannan letkulevitys ei ole syksyllä sallittua, ellei lietettä mullata. Syksy puolestaan alkaa siitä, kun esimerkiksi vilja on korjattu tai nurmilla 15.9. Multaukseksi ei riitä vaikkapa rukiin suorakylvö ohran oraalle.
Niinpä ollaan tilanteessa, että suorakylväjä ei voi käyttää letkulevittimellä levitettyä lietelantaa rukiin lannoitteeksi, kun taas tavanomaista kylvötekniikkaa käyttävä mainiosti voi. Asia on hieman hämmentävä, kun toisaalta sanotaan, että kasvustoon voi letkulevittimellä lietelantaa levittää ilman, että se olisi pintalevitystä.
Lienee siis ainakin syytä odottaa rukiin orastumista ennen letkulevitystä. Tästäkin on eri viranomaisilla erilaisia näkemyksiä.
Nitraattiasetuksen liite numero 3. selittää totisena: "Ammoniakin haihtumisen estämiseksi lanta on suositeltavaa levittää mahdollisimman myöhään syksyllä, mutta levityksessä tulee noudattaa tämän asetuksen määräyksiä". Sama liite selittää toisaalla, että lanta on levitettävä "ensisijaisesti keväällä".
Tarkkana tässä on oltava, vaikka tuskin sekään auttaa.
Liitteessä 3. myös opastetaan multaamaan pintaan levitetty lanta mahdollisimman nopeasti, "noin neljän tunnin sisällä". Itse asetus kehottaa myös nopeuteen, mutta määrittää selkeästi takarajaksi vuorokauden.
Vannon, kautta kiven ja kannon, että olen jossakin nähnyt ohjeen, jossa levitys kehotetaan tekemään noin tuntia ennen seuraavaa sadetta. Olen paperin hukannut, enkä hitostakaan löydä. Se harmittaa, sillä paperista saisi huutokaupassa isot rahat muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
Yksi yksityiskohta vielä liitteestä 3.: "Oraille ja nurmille voidaan käyttää pintalevitystä mieluiten letkulevittimellä". Tämä vetää totiseksi, koska toiset ohjeet toteavat tipitarkasti, että letkulevitys ei ole pintalevitystä.
Asiat tulevat uniin
Joensuu on neuvojana tilanteesta äärimmäisen kiusaantunut. Hän odottaisi, että annetut lait, määräykset ja ohjeet olisivat yksiselitteisiä. Hän tuntee vastuuta siitä, mitä neuvontatilanteissa ja kursseilla viljelijöille sanoo.
Hän pyrkii ottamaan asioista sillä tavalla selkoa, että hänen antamiensa ohjeiden mukaan toimiva viljelijä varmasti on turvassa sanktioilta. Nyt on kuitenkin tilanne usein sellainen, että illalla makuulle mennessä lanta-asiat pyörivät mielessä, eikä täyttä varmuutta ole.
Tilanne on toimittajankin mielestä merkillinen, kun kapeaan sektoriin keskittyvä virkamies ei kykene antamaan selkeitä, yksiselitteisiä ohjeita omalta erikoisalaltaan. Onko kysymys asioista, joiden hallitsemiseen ei koulutus ja kokemus riitä. Vai onko kyse pelkästään sen luokan velttoudesta, että asioihin ei viitsitä perehtyä? Ei kai sentään.
Nämä asiat osaa varmasti hallita maaseutukeskuksen neuvojan kokemuksella, jos siihen annetaan tilaisuus. Näin tiedän asian olevan, kun heitä useita tunnen. Ja heillä on sentään muitakin murheita ja muistamisia kannettavanaan.
Vielä erikoisempaa on se, että viljelijä on lopulta joutuu vastaamaan varallisuudellaan siitä, että tekee oikein, vaikka valvovalla viranomaisella ei ole asioista selkeää käsitystä. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa kuopaista virkemieheltä puolet palkkaluokista pois, ellei selkeitä, paikkansa pitäviä ohjeita tule?
Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskuksen luomuviljelyagronomi Heikki Koskimies valittelee, että sekava tilanne ohjaa toimintatapaan, joka oli yleisessä käytössä entisessä Neuvostoliitossa. Siellähän tunnettiin bumaga ja praktika erillisinä ilmiöinä, joilla ei yhteistä kosketuspintaa ollut.
Tarvitaan selkeät, yksiselitteiset ohjeet
Niin Koskimies kuin Joensuukin kiittelevät TE-keskuksen maaseutuosaston agronomi Veikko Tuomisen kokoamaa ohjeistoa. Siihen on koottu terveeseen järkeen perustuvat ohjeet "tee näin" hengessä. Niiden noudattaminen takaa kunniallisen lopputuloksen niin viljelijän kuin ympäristönkin kannalta.
Ainoastaan jokunen virkamies saattaa tuntea reviiriään loukatun, kun ei enää olekaan aihetta pipertää pykäläviidakossa ja tuntea itseään tärkeäksi, vaikka kompassi on ajat sitten kadonnut.
Koskimies ja Joensuu ovat olleet kokoamassa opasta "Lannan käyttö maatilalla". Opas antaa ajan tasaisia ohjeita viljelijöille, joita lannan käsittelyasiat eri syistä askarruttavat. Peruslähtökohta pian painosta singahtavassa oppaassa on taloudellinen lannan hyödyntäminen. Tämä kaikki tietenkin ympäristöasioita unohtamatta.
Anne Joensuu
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |