Metsätaidot kuuluvat yleissivistykseen
Nuoret ja naiset kaipaavat lisää oppia metsäasioista, myös sen taloudellisesta merkityksestä. Samalla kun tieto karttuu täsmentyy metsän arvo sen kaikissa merkityksissä.
Metsänomistaja, Osuuskunta Metsäliiton hallintoneuvoston jäsen Saini Jääskeläisen metsä varttuu Korpilahdella Keski-Suomessa. Hän on koulutukseltaan kätilö, mutta nykyiseltä ammatiltaan puun- ja maidontuottaja. Saini on raivannut viime vuosina naisille tietä metsäalan järjestöihin sekä suuren metsäyhtiön hallintoon. Miehiseen maailmaan astuminen ei ollut aluksi ihan helppoa, mutta nykyisin kokouksissa naista ei enää katsota karsaasti eikä esityksille hymähdellä.
"Naisten vähäinen kiinnostus metsäasioihin tai edes oman metsänsä hoitoon johtunee perinteisestä työnjaosta suomalaisilla maatiloilla. Miehet hallitsivat metsää, naiset kotia ja karjaa", Saini Jääskeläinen pohtii.
Tilanne on nyt toinen, kun metsänomistuksen rakenne on muuttunut ja siirtynyt entistä enemmän maalta kaupunkeihin. Miesten ja naisten työnjakohan on romutettu aina valtionjohtoa ja armeijaa myöten. "Metsällisissä luottamustehtävissäkään ei tule enää tunnetta, että jäisi paitsioon."
Metsätieto kuuluu yleissivistykseen
Saini Jääskeläinen kiinnostui metsäasioista on jo pienenä ja myöhemmin metsätaitokilpailujen harrastaminen on pitänyt naisen puiden parissa. Hänen mielestään naisille pitäisi järjestää runsaasti metsäalan oppia, jotta heidän omistamansa miljoonat metsähehtaarit tulisivat kunnolla hoidetuiksi ja hyödyttäisivät haltijaansa.
"Metsä on ollut ja on yhä Suomelle niin tärkeä asia, että siitä tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Asiaa pitäisi opettaa jo päiväkotilapsille, myöhemmin koululaisille ja niin edelleen. Metsät periytyvät sukupolvelta toiselle eikä kukaan oikeastaan lapsena tiedä, tuleeko hänestä metsänomistaja."
Saini Jääskeläisen mukaan naisten kiinnostus metsästä on viime aikoina ollut nousussa. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että metsänomistus on siirtynyt kaupunkeihin ja osa metsistä on entistä koulutetumpien naisten hallinnassa. Monen juuret ovat silti maalla.
"En ole feministi. Naismetsänomistaja on ihan samalla viivalla miesten kanssa, mutta uskon naisilla olevan vaikutusta metsäasioihin. He suhtautuvat ehkä miehiä enemmän tunteella metsään ja puihin sekä arvostavat luonnon monimuotoisuutta. Tämä on arvokas asia, sillä tulevaisuudessa puun alkuperällä on entistä suurempi merkitys ja ympäristöarvot korostuvat metsäteollisuustuotteiden markkinoilla."
Espoo on riittävän lähellä Pieksämäkeä
Saini Jääskeläisen kaipaamaa metsäoppia jaettiin Pieksämäen maalaiskunnassa noin sadalle naismetsänomistajalle. Espoolaisen Liisa Piitulaisen metsät ovat hänen synnyinseudullaan Pieksämäen mlk:n Vanajalla. Samoilla tanhuvilla Piitulaisen perhe viettää yhä kesänsä.
Liisa Piitulainen sanoi tulleensa mieluusti metsäoppiin, vaikka tunnustaa aviomiehen hoitavan valtaosan metsäasioista. Kuluvan suven ohjelmassa on taimien istutusta, kun yhdeltä palstalta korjattiin sato ja aukko tarvitsee uutta kasvua. Metsänomistaja aikoo itse osallistua työhön ja harjoitteli innokkaasti istutusputken käyttöä.
Liisa sanoo, ettei ole kohdannut ihmettelyä metsäasioita hoitaessaan ja asioista sopiminen paikallisten ammattilaisten kanssa on sujunut aina hyvin. "En ole kertaakaan törmännyt vähättelevään suhtautumiseen. Yhteistyö loppuisikin siihen paikkaan, jos tulisi sellainen tunne, että minua on jymäytetty."
Metsänsä espoolainen metsänomistaja kertoo "yrittävänsä pitää taloudellisesti tuottokunnossa". Lisäksi hän haluaa opettaa jälkikasvulle perusteet metsän kasvusta ja hoidosta. Metsää on hoidettu perheen voimin tähänkin asti ja tarvittaessa kysytty ja myös saatu hyviä neuvoja. Tämänvuotistakin istutustyötä opastamaan oli pyydetty metsäammattilainen.
Metsäasioiden hoito 300 kilometrin päästä Espoosta ei ole Liisa Piitulaisen mukaan tuottanut ongelmia. Naisten metsäpäivään Liisa Piitulainen osallistui, koska metsäasiat kiinnostavat ja kirjeenä kotiin tullut kutsu innosti lähtemään.
Metsäpäivän järjestivät Pieksämäen ympäristön naismetsänomistajille Metsäliitto, paikallinen metsäkeskus sekä Pieksämäen Seudun, Haukivuoren ja Kangasniemen osuuspankit.
Päivän aikana metsää lähestyttiin monesta suunnasta: puhuttiin metsän kasvatuksesta ja metsänhoidon merkityksestä, puukaupan kiemuroista sekä siitä, miten motti muuttuu euroksi ja kuinka pankit ovat siinä mukana.
Kolmannes metsistä naisten omistuksessa
Suomessa on noin 20 miljoonaa hehtaaria metsää. Siitä yksityiset omistavat 62 prosenttia, valtio 25, yhtiöt 8 sekä yhteisöt ja seurakunnat 5 prosenttia. Yksityismetsistä naiset omistavat jo lähes 30 prosenttia.
"Naisten osuus metsänomistuksesta kasvaa jatkuvasti eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Puu kasvaa samalla tavalla niin naisen kuin miehenkin metsässä", johtaja Hannu Vehviläinen Etelä-Savon metsäkeskuksesta tähdensi.
Etelä-Savossa maaseutuyrittäjät omistavat 40 prosenttia metsistä, eläkeläiset noin 30 ja palkansaajat lähes 25 prosenttia. Koko maassa eläkeläiset ovat nousseet suurimmaksi metsänomistajaryhmäksi, heidän hallussaan on noin kolmannes yksityismetsistä.
Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee muistutti metsäpäivän avauksessa, että Suomi on yhä riippuvainen metsästä. Puolet Suomen nettovientituloista perustuu metsiin ja puun käyttöä voitaisiin edelleen lisätä sekä teollisuudessa että energianlähteenä. Etelä-Savossa metsien merkitys koko maakunnalle on erityisen suuri.
"Naisten ajattelu ja toimintatavat voivat johtaa muutoksiin metsätaloudessa. On mahdollista, että ympäristöasiat ja luonnonsuojelu vaikuttavat naisten ratkaisuihin. Metsien hyödyntäminen ei kuitenkaan ole ristiriidassa suojelun kanssa. Luonnon kunnioittaminen ei sulje pois metsävarojen hoitoa ja käyttöä, vaan tukee kestävää kehitystä", Ala-Kapee sanoi.
Maaherra on itsekin tuore metsänomistaja. Viime syksynä hankitulla alueella on aloitettu metsänhoitotöitä ja luonnon keskellä on syntynyt käsitys metsän arvoista: "Kyllä kassaran kanssa heiluminen aina golf-kentällä riehumisen voittaa."
Teemu Pakarinen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |