Kymenlaaksolaisten kasvattama, kansainvälisen turkisalan koulima ja Brysselin kuviot taitava Michael Hornborg lienee mies paikallaan MTK:n johtoon – mikäli maatalouspolitiikan teko on pikemminkin taito- kuin taistelulaji.

 


Laakspohjan kartano on 1550-luvulta lähtevän historiansa aikana läpikäynyt paitsi monet omistajavaihdokset myös monet maatalouden muutokset. Kartanoa hoitavat ovat myös tottuneet osallistumaan luottamustyöhön: Max van der Pals on muun muassa mukana Lohjalla ja Uudellamaalla vaikuttavan Suur-Seudun Osuuskaupan hallintoneuvostossa. Kuva Tapani Lepistö
Michael Hornborgin ensimmäisiä kuukausia MTK:n puheenjohtajana voinee luonnehtia tahdikkaaksi, miksei myös taktiseksi ajaksi. Hän on kehunut suomalaisviljelijät kaikkinensa – ”paras porukka, jonka kanssa tehdä työtä” – tuotantomuodot erikseen ja maaseutuyritykset yleensä lampaanlihan tuottajista lapikkaan tekijöihin. Kiitosta ovat saaneet niin MTK:laista järjestötyötä tekevä ”mahtava toimistoväki” kuin maatalousministeriön joustavuus.

Valituksi tultuaan Hornborg ei peitellyt sitä, että puheenjohtajuus oli pesti, jota hän tavoitteli. Ja onhan työ luonteva jatko uralle, joka on antanut tuntumaa sekä kansainvälisestä maatalouspolitiikasta MTK:n Brysselin toimiston esimiehenä että kansainvälisestä kauppapolitiikasta turkistuottajien toiminnanjohtajana. Juurevuutta 40-vuotiaan johtajan olemukseen tuovat omat ja suvun raamit: Valkealan Oravalan kartanon perilliset ovat perinteisesti kouluttautuneet papeiksi tai agronomeiksi. Hornborg on agronomi, jolla puhelahjoista päätellen on papinkin vikaa. Tiedä sitten, minkä herätysliikkeen mieheksi Hornborg olisi sopinut, koska ainakaan tuonen vaivoja hän ei ole kuulijakunnalleen maalaillut – jos ei kohta taivaan ilojakaan.

Voi johtua nuoruuden selviytymisuskosta tai sisäänajovaiheesta uuteen tehtävään, ettei puheenjohtaja ole vielä saarnannut jonkin asian olevan ”maatalouden kohtalon kysymys” tai esitellyt ”elintärkeiden reunaehtojen listaa”. Ehkä hän on menettänyt uskonsa siihen, että maailmanloppu tulee Brysselistä joka kymmenes tai viides vuosi. Joillekin loppu tulee Suomen maatalousministerin jokaisen Brysselin-matkan jälkeen. Täksi syksyksi on jälleen luvassa paitsi totista koitosta myös ”itkua ja hammasten kiristystä”, kun ratkaisuun ovat tulossa sekä ympäristötuen että artiklan 141 ehdot. ”Moni juristi vielä raapii päätään ennen kuin ehdoista on sovittu”, Hornborg toteaa.
Artiklasopuun pääsyä hän pitää hankalana jo sen vuoksi, että Suomella ei ole tarjota jatkotuelle yhtä vahvoja perusteita kuin vaikkapa Itävallalla. ”Siellä on laaksoalueita, joissa korjataan hyviä satoja, vuoristot taas ovat erittäin huonoa viljelyaluetta. Suomessa alue-erot eivät ole yhtä jyrkkiä.” Tämänkin vuoksi Hornborg pitää tärkeänä, että tukineuvotteluihinkin löydettäisiin uusia työkaluja, koska ”aika kaluttuja luita sekä ympäristötuki että 141 rupeavat olemaan”.

Uusia työkaluja puheenjohtajalla ei ole hihasta vedettäväksi. ”Muttei meidän pidä laput silmillä tuijottaa tukinimikkeisiin, vaan pyrkiä turvaamaan toimintaympäristö.”

”Mihin suuntaan unionin maatalouspolitiikka on menossa? Sitä tutkailemalla pitää löytyä tapa, jolla resurssit kohdennetaan. Kohdentamisen pitää myös olla niin taidokasta, ettei yksi alue tai tuotantomuoto näivety samalla kun toista yliautetaan.”

Luomuvehnää ja hevosia
omasta takaa

Hyvä varuste tuleviin koitoksiin lienee myös leppoisa mielenlaatu, jota nykyiselle johtajalle vaikuttaa siunaantuneen yli edeltäjiensä. Kyky testattiin kotipihalla Lohjalla Hornborgin esitellessä vierailleen vaimonsa kotitilan toimintaa ja luomuviljelyä. Nina van der Pals on maaseutuyrittäjä ja Hornborgin nelihenkinen perhe asuu Palsin kotitilalla, jossa on ratsuhevosia ja viljelyssä tänä keväänä luomuvehnää. Päärakennukset ovat Lohjanjärven tuntumassa, ja vastarannalta näkyy kalkkitehdas laitoskomplekseineen. Hornborg kertoi louhintakäytävien monikymmenkilometrisen verkoston risteilevän maan alla, ja osan käytävistä kulkevan heidänkin peltojen alapuolella.

”Se on sitten tyhjän päällä koko tila!” paukautti yksi kuulijoista antaen ymmärtää, ettei perustanut hevosista sen enempää kuin luomustakaan; vain Lohja Ruduksen toimintaa hän piti järkevänä. Isäntä oli kuulijoista ainoa, joka nauroi. Varmuudeksi hän kuitenkin totesi tilan peltojen olleen luomuviljelyssä kymmenkunta vuotta, ”ei ekologian, vaan ekonomian vuoksi”.

Hevosista isäntä ei virkannut mitään; kavioeläinten kiinnostavuuden saattoi päätellä talleille menevien autojen määrästä. Ja hevosista Hornborg on kantansa ilmaissut. Eräässä viime talven seminaarissa hän muistutti, että ala, jota pidettiin pikkulikkojen harrastuksena, on vuosikymmenessä kehittynyt varteenotettavaksi yritysmuodoksi. Viiden viime vuoden aikana talleihin ja maneeseihin investoitiin noin 80 miljoonaa euroa; nautakarjatilojen investoinnit olivat runsaat 20 miljoonaa enemmän. Neljännes maan noin 15 000 tallista toimii yrityksenä, ja Hornborg tietää kokemuksesta niiden rahassa mittaamattoman pr-arvon, josta koko maatalous hyötyy: talleilla eläimiä voi hoitaa ja niitä lähelle pääsee suuri joukko ihmisiä, joilla ei olisi muuten mitään kosketusta kotieläimiin. Kokemuksesta hän tietää senkin, että avoimet ovet vetävät puoleensa ja herättävät luottamusta; aidattu ja suljettu alue epäluuloja ja tunkeutumisen halua, kuten turkisalalla on käynyt.

Kotimaata rampaten
aivoitukset selville

Michael Hornborgin edeltäjän, Esa Härmälän MTK-vuodet osuivat aikaan, jolloin Suomen maatalouden tukipolitiikka sopeutettiin Euroopan unionin politiikkaan. Sen myötä on muuttunut myös maatalous. Hornborgin aikana koko unionin maatalouspolitiikkaa sopeutetaan maailman kauppapolitiikan ehtoihin, globaaliin ympäristöön WTO-neuvotteluiden myötä. ”Se on unionille samanlainen harjoitus kuin oli Suomelle liittyminen unioniin”, Hornborg vertaa. ”Me ehkä olemme noissa neuvotteluissa paremmassa asemassa kuin monet vanhat unionimaat.”
Puheenjohtajakautensa alun Hornborg aikoo käyttää selvittääkseen tarkemmin Suomen asemaa. ”Vaikka globalisaatiosta kaikki puhuvatkin, en aio rampata ulkomailla. Haluan tietää, mitä Suomen maaseudulla yrittävät ajattelevat ja suunnittelevat. Helposti puhutaan vain isoista luvuista ja unohdetaan, että numeroiden takana on yksittäisiä ihmisiä, tiloja ja yrityksiä. Eivät luvut tätä maailmaa pyöritä, vaan ihmiset.”

”Ja maatalouspäätöksiä tehtäessä pitää numeroitakin tulkita varoen: ovatko esimerkiksi kannattavuuslistan kärjessä ne tilat, jotka lopettavat muutaman vuoden kuluttua, vai ne, joiden pitää investoida jatkaakseen vuosikymmeniä eteenpäin. Politiikkaa pitää kehittää jatkavien ehdoilla, vaikka jonkinlainen laskuvarjojärjestelmä pitää luoda lopettavillekin.”

Arvo ei riipu
hehtaarien määrästä


Hornborgilla maatilojen ja maaseudun yrittäjyyteen kuuluu työnteon lisäksi eläminen. ”Investointituen ehdot ovat olleet hyvät, koska on pyritty edistämään tilakoon kasvua. Toivottavasti ihmiset mitoittavat rahkeensa oikein, niin että rahaa jää myös elämiseen ja että elämässä on muutakin kuin työtä.”

Puheenjohtaja muistelee vuoden kestänyttä maatalousmatkaansa Yhdysvaltoihin. Hän oli toisena työntekijänä lypsämässä 200-päistä karjaa. ”Omistaja ei ollut kuuteen vuoteen pitänyt vapaata. Maitotili meni kustannuksiin, yksityiselämään rahaa ei jäänyt eikä sellaista ollut. Kova yrittäminen oli kaikki kaikessa. Se tuntui pelottavalta.”

Hornborgilta on usein kysytty, mikä hänen mielestään olisi Suomeen sopiva tilakoko. Ilmeestä päätellen puheenjohtajan on välillä tehnyt mieli sanoa, ”hitostako hän sen tietää – eihän muillakaan aloilla ole ratkaistu yrityksen ihannekokoa.” Korrektisti hän on kuitenkin todennut: ”Koon päättävät tilan emäntä ja isäntä eikä MTK:n puheenjohtaja.”

Koosta riippumatta Hornborgin mielestä jokaisella tilalla tarvitaan ”hyviä käytänteitä”: kustannustehokasta ostamista, yhteistyötä ja mahdollisimman hyvää teknologiaa.

Mutta juuri huipputeknologia vaatii tiloilta myös hehtaareita ja nelijalkaisia melkoisen määrän? ”Niin vaatii. Ja maatalous, jos mikä tarvitsee huipputeknologiaa. Pitää muistaa, että jo nykyisin 20 prosenttia tiloista tuottaa 80 prosenttia maan maataloustuotannosta.” Hornborgin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että meillä on jo tällä hetkellä hyvin erilaisia ja erikokoisia tiloja. ”Tämä ei tarkoita, että ne olisivat eriarvoisia. Kaikenkokoisia tarvitaan.”

Hornborg kertoo tutulta viljelijältä Valkealasta kysyneensä, saako tämä yönsä nukuttua, kun tilan investoinnit ovat olleet koko maankin mittakaavassa suuret. ”Hän sanoi hoitavansa työt ja nukkuvansa yöt. Enemmän laina hänen mielestään pankinjohtajaa valvottaa. Siinä missä yksi ottaa miljoonavelan, toiselle voi tonnikin olla liikaa. Jokainen tekee näkemystensä ja tuntemustensa mukaan.”

”Hyviä ollaan –
ei voi mitään”

Puheenjohtajan oma usko maatalouden tulevaisuuteen on samaa lujuusluokkaa kuin on pässillä suuriin sarviinsa. Vahva usko molemmilla. ”Kyllä me tulemme pärjäämään.”

Millä keinoin?

”Me ollaan niin hyviä!”

Voisiko väitettä perustella?!

”Me vaan ollaan hyviä. Ei voi mitään. Eivät evolukset, gefilukset, benecolit ja muut ole sattuman satoa vaan esimerkkejä osaamisesta.” Kovin lyhyeltä ja usein toistetulta lista vaikuttaa...

”Lisää on tulossa”, Hornborg uskoo.

Hän viittaa elintarvike- ja ravitsemusalan laatimaan strategiaan, jonka tavoitteena on nostaa Suomi terveellisen ravitsemuksen edelläkävijämaaksi. ”Strategia on alkutuotannolle hyväksi. Maatalous on kivijalkana sille, että strategia toteutuu.”
Elintarviketeollisuuden tuotekehitys voi Hornborgin mukaan vauhdittaa muun muassa viljan sopimusviljelyä niin, että keväällä jo tiedetään, minkä hintaista satoa syksyllä korjataan.

Halpaa, se tiedetään sopimattakin, voisi sarkasti sanoa. Tuottajahinnathan eivät ole kehittyneet mitenkään. Ruisleivässä verottajan siivu on suurempi kuin viljelijän, kevytmaidostakin kaupan osuus hivuttautuu lähelle tuottajan osuutta. Perin hampaattomana ovat viljelijät ja tuottajat joutuneet ruuan hintakehitystä seuraamaan. ”Ei siinä olisi pureminen auttanut”, Hornborg toteaa.

”Ei maidon hinta sillä nouse, että haukutaan kauppa. Se on palkannut taitavat sisäänostajat. Hiotaan me omia ostotaitojamme – aika paljon meillä on siinä kehittymisen varaa, kuten markkinaedunvalvonnassa muutoinkin.”

Kauppa tarvitsee
palvelua ja kotimaisuutta

Hornborg odottaa ruokakaupan muuttuvan, koska ruokakulttuurikin muuttuu. ”Suomalaiset ruokakaupat ovat kuin Alkot ennen vanhaan – logistiikan jatkeita. Pullo koskenkorvaa – sitähän valikoimassa riitti – rahat tiskiin ja asiakas ulos. Uudenlainen viinikulttuuri ei toimi noin. Tarjonta on monipuolistunut ja Alkon palvelun laatu parantunut. Suurin osa asiakkaista ei yksinkertaisesti suostuisi entiseen kohteluun.”
Hornborg sanoo odottavansa, kumpi ensinnä avaa pelin: K- vai S-ryhmä. ”Jompikumpi ryhmittyy kotimaisen ympärille ja tuo palvelun kauppoihin.”

Puheenjohtaja sanoo työnsä alkukuukaudet olevan verkostojen luomisen aikaa. ”Verkostot pitää olla valmiina, jotta kanavat toimivat silloin kun niitä tarvitaan.” Kauppakeskusteluun verkostoa löytyy kotinurkilta: appi, Max van der Pals on Suur-Seudun Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtaja.

”Suomalaisen ruokakaupan on pakko muuttua Alkon tapaan pärjätäkseen. Palvelun pitää palata takaisin ja valikoiman parantua makuja ja ruokakulttuuria arvostavaksi. Jotta se olisi kotimainen ruokakauppa, myös tarjonnan pitää olla kotimaista. Pelkällä hintakilpailulla ei kauppakaan pärjää. Vielä pari suurta kauppaketjua pompottaa tuotteiden tarjoajia, mutta hintakilpailuun perustuva systeemi, jolla Wall Martin -ketju tahkoaa rahaa Yhdysvalloissa, ei pärjää Suomessa.”




Uusin lehti

SISÄLTÖ 6/2006

  • Kasvinviljely ja energia
  • Ison viljasadon puolesta
  • Uusi ympäristötuki kannustaa ravinnetaseiden laskemiseen
  • ISO-VILJA -tutkimus sai pohjoismaisen palkinnon
  • Kasvuston paino ja lämpösumma ennustavat satoa
  • Sadepäivien määrä ennustaa viljojen tautien esiintymistä
  • Oman kylän lämpösumma tekstiviestillä
  • Lehtivihreä kertoo kasvin typpitilanteen
  • Lehtivihreämittauksista ja typen tarkentamisesta ympäristötukea
  • Lietelannan levitys on mutkikas ongelmavyyhti
  • Tehokasta lietelannan levitystä
  • Tiivistymisestä eroon levitystehosta tinkimättä
  • Lietelanta leviää hurjalla teholla Kannuksessa
  • Vapo hallitsee ruokohelven tuotantoa
  • Vasikkanevalla kekseliästä ruokohelpipaalien keruuta
  • Karvian Mustakeidas työntää ruokohelpeä
  • Biodieselin tilavalmistus ei kannata
  • Yhdeksän metrin Great Plains Okra-näyttelyyn
  • Juolavehnä kasvaa kohisten rypsipelloilla
  • Öljykasveja yli 100 000 hehtaaria!
  • 100+
  • Lainsäätäjät ja alan ammattilaiset bioenergiaseminaarissa eduskunnassa
  • Sairaanhoito maatalousyrittäjän työterveyshuoltoon - toimivatko palvelut?
  • Visakoivu on lupausten ja pettymysten erikoispuu
  • Luomulihapullien menekki yllätti
  • Kotieläintalous
  • Aloittakaa suunnittelu ajoissa
  • Kolminkertainen siilopeite
  • Terve Eläin
  • 16-sivuinen liite:
    Rakennuspeliä pelaamaan
  • Luomu-Pellervo
  • Sivut 59-61
  • Talous ja markkinointi
  • Yhteistyöllä puhtia metsäsektorille
  • Maajussit ovat aika paketteja kumppaneiksi
  • Maajusseille tulvii kirjeitä morsiamilta
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Antinpoika
  • Vaaran paikka
  • Huomioita
  • Verkossa Nummi
  • 100+ Terveys
  • Väinö Vältti
  • Nollarajalla
  •  
  • Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 3.8.2006 ja Kodin Pellervo 6.7.2006.