Voimat yhteen kimppasikalassa

Äskettäin valmistuneet agrologit Markku Puska ja Jaakko Kortesmäki tapasivat toisensa samalla sikalatyömaalla 2005. He havaitsivat suunnittelevansa kumpikin tahollaan noin tuhatpaikkaisen sikalan rakentamista. Kauan ei tarvinnut rupatella kun todettiin, että parempi olisi rakentaa 3 000-paikkainen lihasikala kimpassa.

Lihasikalahanke lähti etenemään nopeasti, koska Markku Puska ja Jaakko Kortesmäki olivat vanhastaan tuttuja, vaikkakin eri vuosikurssilta. Yritysmuodoksi valittiin osakeyhtiö. Nimeksi tuli Sikana Oy.
Nuorten miesten aivoituksissa oli selvää, että kustannustehokkuus on lihasian kasvatuksen kulmakivi. Selvänä pidettiin sitäkin, että kustannusten kurittaminen onnistuu sitä paremmin, mitä suuremmasta yksiköstä on kyse. Puska ja Kortesmäki painottavat, että etenkin toiminnalliset kustannukset on saatava alas. Investointiin voi sijoittaa hieman ylimääräistäkin, mikäli sillä pystytään säästämään muuttuvia kuluja.
Tällä periaatteella tehtiin perusratkaisut. Niistä näkyvin on ilman muuta kaasutiiviisti säilötty märkä vilja. Miesten mielestä Ilmajoen leveysasteilla ei kannata viljaa kuivata vain siksi, että se säilyisi ruokintaan asti. Kuivaaminen tuntuu turhalta senkin takia, että liemiruokintasysteemissä vilja on kasteltava uudelleen.
Puska ja Kortesmäki sanovat tietävänsä, että moni siankasvattaja ei hyväksy märkäsäilöttyä viljaa missään tapauksessa. Heidän mielestään vastustuksessa on kuitenkin kyse vanhoillisesta hapatuksesta. Vilja ei toki parane kaasutiiviissä siilossa, mutta ei se parane kuivurissakaan. Korjuuhetken säillä on viljan laadulle ratkaiseva merkitys, ei millään muulla.
Kosteaa viljaa on tutkittu ruokintakokeissa sekä Suomessa että ulkomailla lukemattomia kertoja. Tulokset ovat täysin yhtenevät. Tuore vilja on sikojen ruokinnassa tuotantovaikutukseltaan yhtä hyvää kuin kuiva, joissakin suhteissa parempaakin. Etenkin fosforin hyväksikäyttö on tuoreella viljalla ollut joissakin kokeissa parempi kuin kuivalla. Säilönnän lievä alkoholikäyminen lisää maittavuutta – sioista kun on kysymys.
Sika on laarista kotoisin. Sikana Oy:n tavoitteena on saada vilja tuoreena suoraan tuottajan pellolta kaasutiiviisiin siiloihin. Maksu viljasta tapahtuu analyysien perusteella. Tavoitekosteus on 20–22 prosenttia. Tuon yli ei kosteus juuri saisi mennä, jotta purkaimet, kuljettimet ja myllyt pelaisivat. Kosteustavoitteeseen pitäisi päästä useimpina syksyinä suoraan pellolta. Eivät miehet silti syntinä pidä, jos tavara käy matkalla kuivurissa.
Kun sikalayhtiön muodostamispäätös tehtiin, ei Altian Koskenkorvan tehtaan laajennuksesta ollut mitään tietoa. Tämä ei siis ollut sikalan rakentamispäätöksen alkusysäys. Se, että tehtaan laajentamisesta sitten päätettiin, oli tietenkin sikalayhtiön kannalta tervetullut asia. Matka tehtaalta sikalaan on lyhyt ja tie erinomainen. Sittemmin rakentamispäätös peruttiin. Sen myötä palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan. Edelleen on mahdollista käyttää rehuja, joista ei ole vettä haihdutettu. Altian tuottamat ja A-Rehun markkinoimat märkärehut sopivat edelleen kostean viljan täydennykseksi Sikana Oy:n ruokintastrategiassa.
Sikana Oy:n ruokintaratkaisuissa on haettu kaikki säästöt, jotka ovat nykytietämyksen ja -tekniikan mahdollisuuksin saatavissa. Tässä kohdassa mahdollisuudet kustannusten kurittamiseen ovat kaikkein parhaat.

Kalusteiden pitää kestää

Sikalan karsinakalusteet hankittiin tanskalaiselta Egebjergiltä. Niiden laatu vakuutti; viimeistely oli kohdallaan. Tavoitteena oli hankkia kalusteet, joita ei tarvitse olla yhtä mittaa korjaamassa. Sekin vetosi Puskaan ja Kortesmäkeen, että kalusteet toimitettiin varsin pitkälle esikasattuina. Kasauksessa säästyi yllättävän paljon työtä juuri tästä syystä. Kahdelta hengeltä kului noin 20 tuntia 20 karsinan osaston kasaamiseen. Silti kalusteiden hinta oli varsin kohtuullinen.
Kalusteissa on paljon laadusta juoruavia yksityiskohtia. Niissä on molempiin suuntiin avautuvat portit, joissa on heittolukitus. Saranoissa on viisteet, joten ne sulkeutuvat itsestään. Tämä helpottaa eläinten siirtoja ja hoitajien kulkua karsinoissa. Karsina-aitojen yli kiipeily käy tarpeettomaksi. Liemiruokkijan laskuputket on integroitu karsinan väliaitaan. Siat eivät pääse niitä pureskelemaan eivätkä vääntelemään. Ruokintakouru on sekin osa karsinoiden väliaitaa.
Valurautainen lantaritilä on huoltokäytävän puoleisella sivulla, samoin vesinipat. Tämä katsottiin edullisimmaksi ratkaisuksi siitäkin syystä, että lattialämmitysputket oli helpoin asentaa seinän viereiselle sivulle. Myös sikojen tarkkailu huoltokäytävältä on helpompaa, kun makuualue on vastakkaisella seinällä. Varsinainen säiden mukaan reagoiva lämmitys hoidetaan Deltaputkilla. Lattiassa on vain peruslämpö.
Liemiruokintakoneeksi valittiin Weda. Mylly on Big Dutchmanin kaksikammioinen vasaramylly. Kahden kammion ansiosta jauhatusta voidaan jatkaa, vaikka toinen kammio rikkoutuisi. Ennen myllyä on seula, joka poistaa isot roskat. Harkittavana on seulaputki siilosta tulevan kuljetinruuvin ympärille. Sillä saisi eroteltua tehokkaasti piensiemeniä.
Rehu otetaan kaasutiiviistä siiloista välisiiloon. Sen tilavuus riittää reilusti yhden ruokintakerran tarpeisiin. Lisäksi on varalla kuivan viljan siilot. Niitä tarvitaan, jos kaasutiiviiden siilojen purkaimet tarvitsevat isompaa remonttia. Sikalassa on myös aggregaatti, joka pystyy pitämään sikalan toiminnot käynnissä pitkänkin sähkökatkon ajan. Vettäkin on varattu 15 kuutiometrin säiliöllinen putkirikkojen varalta. Sikalan pitäisi siis säilyä toimintakykyisenä kaikissa kuviteltavissa olevissa vahinkotapauksissa.

Ylimääräisiä kustannuksia

Vaikka kustannuksia on koetettu kaikin tavoin karsia, niitä on tullut väkisin eri teitä. Sikalan tonttia katseltiin jonkin aikaa. Sopivaksi havaittiin Metsähallituksen omistama palsta, joka oli kovapohjaisella mäellä aktiivisen kalliomurskaamon tien varressa. Metsähallitus ilmoitti jo neuvottelujen aluksi, että heillä ei ole tarvetta tontteja myydä ja sanoivat jäävänsä odottamaan tarjousta. Tarjous tehtiin, ja se myös hyväksyttiin.
Tontille oli vedettävä vesijohto ja sähköt. Kumpikin maksoi melko suolaiset summat. Toisaalta kovapohjainen tontti säästi jonkin verran perustamiskustannuksissa. Ympäristölupakin heltisi ilman mutinoita kaiketi kohtalaisen syrjäisen sijainnin ansiosta. Noin 100 000 euroa oli kadonnut, ennen kuin voitiin aloittaa perustusten teko.
Rakennuslupakin saatiin. Paloturvallisuussyistä sikalaa ei voitu rakentaa yksirunkoisena. Oli tehtävä ”katamaraanisikala”, eli kahden lähes identtisen rakennuksen rungot vierekkäin. Ne yhdistää vain huolto- ja kulkukäytävä. Tämä maksoi paljon ylimääräistä yksirunkoiseen rakennukseen verrattuna. Puska ja Kortesmäki arvelevat, että paloturvallisuusratkaisu nosti rakennuksen hintaa ainakin 15 prosenttia, kenties 20. Rahana se tarkoittaa noin 300 000 euroa. Paloturvallisuus on hintava hyödyke!
Ylimääräisenä kustannuksena voidaan ehkä pitää lämpöpumppua. Sillä on tarkoitus pitää lietekuilujen lanta viileänä. Talteen saatu lämpö käytetään tietenkin hyödyksi. Tätä tarkoitusta varten lietekuilujen pohjaan on asennettu 2,5 kilometriä muoviputkea jäähdytysnestettä varten.
Ajatus sopii kuitenkin Sikana Oy:n strategiaan. Siinä ei karteta alkuinvestointeja, joilla on mahdollista korjata myöhempiä hyötyjä. Tosiasia on, että ammoniakki liukenee sitä paremmin, mitä kylmempää vesi on. Toisinpäin käännettynä ajatus on se, että jäähdytetystä lietteestä ei haihdu läheskään yhtä paljon ammoniakkia kuin jäähdyttämättömästä. Tämä puolestaan vähentää ilmanvaihtotarvetta, joka vähentää edelleen lämmitystarvetta. Investoinnista lämpöpumppuun odotetaan merkittäviä käyttöaikaisia säästöjä.
Varsinainen lämmitys hoidetaan eri rakennuksessa olevasta lämpökeskuksesta. Pääpolttoaineet tulevat olemaan hake ja turve. Laitoksessa on Veljekset Ala-Talkkarin toimittamat 300 kilowatin kattila ja 450 kilowatin stokeripoltin. Liemiruokinnassa käytettävä vesi lämmitetään lämmönvaihtimella.
Yhtäkään vierasta työmiestä ei tontilla näkynyt ennen kuin rakentaminen varsinaisesti alkoi. Miehet ostivat käytetyn kaivinkoneen, ja tekivät perustavat maansiirtotyöt lähes kahdestaan. Varsinainen rakentaminen on ollut alusta alkaen Ilmajoen Rakennuksen vastuulla. Rakentaminen tehdään tuntilaskutuksella, niin kuin tällaisissa kohteissa on yleensäkin tapana. Keskimäärin työmaalle on ilmestynyt kuutisen työmiestä päivittäin osakkaiden lisäksi. Osakkaat ovat tehneet itse pitkiä päiviä. Siihen on ollut mahdollisuus, sillä kummallakaan ei ole työpaikkaa muualla.
Nuorten sikatalousyrittäjien tulevaisuus on siinä mielessä hämärän peitossa, että kukaan ei todellisesti pysty osoittamaan hanketta sen paremmin kannattavaksi kuin kannattamattomaksikaan. 500 euron investointikustannus sikapaikkaa kohti tullaan hieman ylittämään. Lohtua ja uskoakin tuo se, että ainakin rahoittajat ovat hankkeelle löytyneet. Pitää myös muistaa, että jokainen suomalainen syö kahdesti, jotkut jopa kolmesti päivässä.
Yhtiökumppanit luottavat itseensä siinä, että he osaavat kasvattaa sikoja siinä kuin joku toinenkin. Lisäksi Sikalan kokoluokka mahdollistaa tiiviin kustannusten vahtimislinjan. Yrittäjät ovat nuoria miehiä, jotka eivät viitsi kytätä tulevaa sukupolvenvaihdosta kotitiloillaan. Ennen sitä he haluavat tarttua tosissaan hetkeen kiinni ja katsoa mihin pystyvät.