Lomaa tarpeeseen

Maatalouden lomitusjärjestelmä on yksi takavuosien merkittävimpiä uudistuksia maataloudessa. Järjestelmä on ollut jo niin kauan voimassa, että kotieläintiloilla tuskin enää osataan kuvitella elämää ilman maatalouslomittajien tuomia hengähdystaukoja arkiseen työhön. Lomitusta on pyritty kehittämään maatalouden rakennemuutoksen mukana – ja siinä on kohtalaisesti onnistuttukin. Lakisääteiset lomapäivät pystytään kunnissa järjestelemään jokseenkin tuottajien toivomusten mukaisesti. Eroja järjestelmän toimivuudessa varmasti silti löytyy.

Kehitystä on tapahtunut myös asenteissa. Maatilayrittäjät arvostavat hyvää lomittajaa, ja myös maatalouslomittajat suhtautuvat työhönsä useimmiten ammattimaisella asenteella. Karjatilallisten kuulee silloin tällöin kertovan, kuinka yhdessä lomittajan kanssa on löydetty entistä parempia työtapoja ja helpotusta päivittäisiin rutiineihin. Vieraat silmät myös havaitsevat herkemmin esimerkiksi työturvallisuuteen liittyvät vaaran paikat.

Suomalaiset karjatilat ovat kasvaneet maatalouden rakennemuutoksessa mittoihin, joka edellyttää toimivaa lomitusjärjestelmää. Tuottajat ovat joutuneet laskemaan oman työmääränsä niin tiukalle, että esimerkiksi sairaustapauksissa eläinten hoitoa ei pystytä järjestämään ilman ammattitaitoista sijaisapua. Tilapäisjärjestelyt eivät enää tule kysymykseen. Ilman maatalouslomittajia kotieläintilalla tuskin pystyttäisiin pitämään lain sallimia vanhempainlomiakaan, sairauslomista puhumattakaan.

Haastetta lomitusjärjestelmän kehittämisessä kuitenkin riittää. Tilakoon kasvu ja kotieläintilojen teknistyminen edellyttää maatalouslomittajien jatkuvaa lisäkoulutusta. Lomituksen paikallisyksiköillä on täysi työ pitää maatalouslomittajiensa ammattitaito ajan vaatimusten tasolla. Osaavia työntekijöitä tarvitaan etenkin sijaisapulomituksissa. Äkillisissä sairaustapauksissa tilalla ei välttämättä ole ketään, joka pystyisi opastamaan lomittajaa edes alkuun. Pitkien sairaus- tai vanhempainlomien aikana tuottajat myös toivovat, ettei lomittaja vaihtuisi kovin tiuhaan tahtiin. Maatalouslomittajallekin on varmasti palkitsevampaa työskennellä samalla tilalla pidempiä jaksoja.

Suurin haaste lienee silti saada alalle ylipäätään uusia työntekijöitä. Suuri joukko maatalouslomittajista kuuluu suuriin ikäluokkiin, ja moni näistä alan konkareista on lähivuosina eläköitymässä. Maatalouslomittajien tarve tosin pienenee, kun maatilojen määrä vähenee. Mutta löytyykö alalle siltikään tulevina vuosina riittävästi halukkaita. Nuoria ala ei tunnu kiinnostavan, vaikka siinä pääsisi työskentelemään eläinten ja luonnon parissa. Merkillistä, kun eläinrakkaus tuntuu muuten olevan muodissa. Ehkä epämukavat työajat ja palkkaus ovat vaikuttavampia tekijöitä.

Uuden hallituksen ohjelmassa luvataan kehittää maatalousyrittäjien lomituspalveluja. Neljässä vuodessa on luvassa tuottajan vuosilomaan pari lisäpäivää, mikä lisää työvoiman tarvetta. Myös muita maatalouslomituksen kehittämistyöryhmän ehdotuksia aiotaan ryhtyä toteuttamaan. Työryhmän mukaan lomittajien riittävyydestä ja ammattitaidosta on huolehdittava...