Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Komission rohkea esitys

EU:n maatalouskomissaari Franz Fischlerin Agenda 2000 -ohjelman välitarkastelumalli herätti suurta huomiota. Komissaari löi pöytään ehdotuksen, jollaista odotettiin vasta seuraavalle ohjelmakaudelle. Railakkaanlaisen ohjelmamuutoksen julkituonti jo nyt on rohkea veto. Mikäli esitys menisi sellaisenaan läpi, olisi muutoksen vauhti ehkä liian kovaa ja paikkapaikoin saatettaisiin sortua ojan raviin syrjälleen. Mutta on siinä paljon hyvääkin - ainakin luomuviljelijän kannalta.

Luomuväen ajatuksissa esitettyä uudistusta ei ole suoralta kädeltä tyrmätty. Ehdotusta on maisteltu enemmänkin myönteiseen sävyyn ja sen yhteydessä erityisesti mainitut ruokaturvallisuus, ympäristönhoito ja eläinten hyvinvointiasiat ovat kuin suoraan luomuviljelijän tavoiteaapisesta.

Myöskään viljelymotivaatiota se ei näyttäisi laskevan.

Komission välitarkastelumalli toi Suomessa havainnollisesti esille neuvonnan ja edunvalvonnan erilaiset roolit maatalouden kehittämisen työnjaossa. Etujärjestön rooliin kuuluu olla varuillaan ja valmistella perusteellisesti muutokset ohjauspolitiikassa. Tukijärjestelmä on tärkein maatalouspolitiikan väline, siksi sen äkkinäiset muutosaikeet ovat saaneet edunvalvonnassa ankaran vastareaktion.

Neuvonta etsii uudesta myönteistä

Neuvonnan näkökulmasta uusiin ehdotuksiin pitää aina ensiksi suhtautua myönteisesti. Uusien ehdotusten hyviä puolia pitää kaivella esille ja valmistautua niiden soveltamiseen käytäntöön, mikäli politiikka aikanaan pääsee sopuun ehdotuksen toimeenpanosta.

Neuvonnan roolina on kulkea pari askelta edellä alansa kehityksestä, politiikan ja edunvalvonnan tehtävä on päättää minne mistäkin tienhaarasta edetään. Neuvonnan on uskallettava puolustaa sellaisiakin tavoitteita, jotka aiheuttavat voimakkaita vastareaktioita. Ns. monivaikutteinen maatalous on noussut eurooppalaisen maatalouspolitiikan valtiksi muun muassa maailman kauppajärjestön WTO:n kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa maailmankaupan vapauttamisesta. Siinä on monia osa-alueita, jotka vaativat asenne- ja arvostusmuutosta.

Se sisältää niitä arvoja ja toimintatapoja elävästä elämästä, jota pelkkä ruuan tuotanto ei voi millään sisältää. Monivaikutteinen maatalous tuottaa hyvin paljon ns. julkishyödykkeitä, jotka ovat välttämättömiä sekä kaupunkilaiselle että maalaiselle, mutta ennen kaikkea luonnolle itselleen.

Maaseutu sinänsä - tuotettiinpa siellä ruokaa, juomaa, puuta, maisemaa, kulttuuriympäristöä, malmeja, energiaa, luonnon monimuotoisuutta - rakentaa parhaat tuotantomahdollisuutensa käytettävissä olevien luonnon olojensa varaan. Niiden tarjonta taas riippuu alueen sijainnista maapallolla. Ja Suomen pellot ja metsät ovat maapallon päälaella, jossa luonnon olot ovat ankarat. Siispä meidän maatalouttamme tuleekin kehittää käyttämään hyväksi nimenomaan meillä tarjolla olevia luonnon voimavaroja.

Maisemanhoito ei ole "vain" maisemanhoitoa

Yksi suurista haasteista on luoda uusia maataloustuotteita muun muassa sellaisista asioista kuin luonnon monimuotoisuus ja maisemanhoito. Komissaari Fischlerin ehdotuksen myötä on lehdissä revitelty, että ehdotus tekee viljelijöistä "vain" maisemanhoitajia. Ymmärrän, että tuollaisilla "vain" -määritteillä on helppoa tehdä politiikkaa, mutta tulevalle maataloudelle sillä tehdään arvaamatonta vahinkoa.

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää siltä, että Suomi ei ole Euroopan vilja-aitta, vaan meidän peltojamme viljellään kansallisen elintarviketurvallisuuden ja maan asuttuna pitämisen takia. Elintarviketuotannon määrä saattaakin silloin olla toisarvoinen tekijä. Silloin tulevat maanviljelijän tuloista yhä suuremman osan muodostamaan julkishyödykkeiden tuottamisesta maksettavat palkkiot. Siinä visiossa maatalouden päätuote on ympäristö ja siihen liittyvät elementit. Elintarvikkeiden raaka-aineet tulee tuotettua ympäristötuotantoon oleellisesti liittyvän toiminnan yhteydessä. Miksi siis väheksyä maisemanhoitoa, kun se on selvästi markkinakelpoinen maataloustuote?

Neuvonta on jo tuonut monivaikutteisen maatalouden vielä kokeiluasteella olevia sovelluksia käytäntöön. On muun muassa laitettu tuottamaan metsän ja pellon välialue perinnebiotooppina tai muuna maisemakohteena. Ja se työ ei ole viljelijälle "vain" maisemanhoitoa, vaan siitä maksetaan palkkaa muun muassa ympäristötuen erityistukena.

Monivaikutteisen maatalouden sisällyksessä on todella itua, mutta alkuun se vaatii myös neuvonnalta itseltään tavattomasti muuntautumiskykyä.

Uutta luovat, ennakkoluulottomat viljelijät ovat oivallisia neuvonnan suunnannäyttäjiä, tutkimus tukee sitä joko etuajassa tai viiveellä tilanteesta riippuen.

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@maaseutukeskus.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |