Vesi lilluu liian monella pellolla
"Liika ja liian vähäinen veden määrä näkyy selkeästi Lounais-Suomen sadoissa", tutkimuspäällikkö Juha Salopelto Suomen Rehusta kertoo.
Asia selviää Suomen Rehun, Kemiran ja Maaseutukeskusten liiton viljatutkimuksista, joissa pelloilta analysoidaan monenlaisia asioita, esimerkiksi juuri kesän sademäärän suhdetta satoon.
Esimerkkinä Salopelto kertoo kesästä 1999. Silloin oli kuiva vuosi, kesän sateet jäivät koko maassa runsaaseen 100 milliin. Viljatutkimuksessa mukana olleiden tilojen keskisato Länsi-Suomessa oli 4130 kiloa hehtaarilta. Lounais-Suomessa päästiin 2650 kiloon.
Samalta vuodelta Salopelto selvitti multavuuden vaikutuksen savimaiden satoon. "Mitä multavampaa maa on, sitä parempi sato oli. Kun multavuusluokka parani multavasta runsasmultaiseksi, sato kasvoi 600 kiloa."
Maan savespitoisuus vaikutti päinvastoin. Yli viisi tonnia tuottaneista pelloista vain vajaat 10 prosenttia olivat savimaita. Alle kahden tonnin sadon tuottaneista maista lähes puolet oli savimaita.
Keskisuuret huokoset ratkaisevat
Kasveille käyttökelpoinen vesi varastoituu maassa keskisuuriin, 0,03 - 0,0002 millin huokosiin. Sitä suuremmista huokosista vesi virtaa ojiin, ja sitä pienempiin huokosiin sitoutunutta vettä kasvi ei voi käyttää.
"Keskisuurten huokosten määrä ratkaisee. Niissä oleva vesi on kuivana kesänä kasveille tärkeä", Salopelto sanoo.
Viljatutkimuksen tulosten perusteella Salopelto sanoo, että maahan mahtuu eri puolella Suomea eri määrä vettä. Vaikka sademäärä on ollut suunnilleen sama, sadot ovat olleet aivan erisuuruisia. Lounais-Suomessa maahan sitoutuu vähän vettä, joten siellä pitäisi sataa usein, jotta kasvit pärjäisivät.
Salopelto antaa vinkin kätevästä huokosten testausmenetelmästä. Maahan kaivetaan ämpärin kokoinen kuoppa. Siihen kaadetaan ämpärillinen vettä. Sitten katsotaan aika, montako sekuntia kestää, että vesi menee maasta läpi.
Seuraavaksi kaivetaan vähän syvempi kuoppa, joka ylettyy jankon läpi. Ja taas otetaan aikaa, kauanko veden kestää mennä läpi.
"Jos jälkimmäisellä kerralla vesi imeytyy huomattavasti nopeammin, ongelma on jankossa. Se ei laske vettä läpi."
Jankko onkin toinen oleellinen asia. "On suuri ero siinä muistuttaako jankko reikätiiltä vai umpitiiltä. Umpitiilellä kasville ei anneta mahdollisuuksia."
Reiänporaajakasvit käyttöön
Jos jankko on umpitiiltä, se pitäisi saada muutettua reikätiileksi. Tärkeää on, että vesi mahtuu maahan. Umpitiili -jankkoon reikiä saadaan reiänporaajakasveilla eli syväjuurisilla kasveilla. Viljelykierto on tärkeää.
"Sitten maahan pitäisi saada biomassaa, jotta pieneliöille olisi hajotettavaa. Kasvimassaa saadaan ottamalla suuria satoja. Silloinhan maahan jää paljon olkea ja juurta. Pahnoja ei missään tapauksessa saa myydä naapurille", Salopelto sanoo.
Peltojen kalkituksen tulee olla kunnossa. Kalkitukseen tulee myös valita oikea tuote. Maan kalsiumin ja magnesiumin suhdeluvun tulisi olla vähintään kahdeksan.
Myös tämä näkyy viljatutkimuksessa. Kun suhdeluku on ollut pieni, myös sadot ovat olleet pieniä.
Maa tiivistyy lätäkköjen alla
Salopelto puhuu lapioanalyysin puolesta. Hän kehottaa seuraamaan lätäkköjen kertymistä. Lätäköt pellolla kertovat, missä vesi seisoo eli missä kohtaa maassa on ongelmia.
"Jos jossakin kohtaa on vaikkapa kuutiometri vettä lätäkkönä, se tarkoittaa, että siinä kohtaa on yötä päivää tonnin paino päällä", Salopelto toteaa.
Lätäkköjen kohdat ovatkin yleensä kovia ja tiiviitä. Niihin ei saa traktoria esimerkiksi kynnettäessä uppoamaan. "Yleensä traktori losahtaa siihen kohtaan, kun tullaan lätäkön päältä pois."
Lätäkkökartoituksen yhteydessä kannattaa kaivaa esiin salaojakartta. Joskus tiivistymisongelmaan auttaa, kun etsii laskuaukon pään ja avaa sen.
"Ennen salaojasuunnitelmassa oli käyttöohje salaojille. Siinä sanottiin, että märällä pellolla ei saa ajaa painavalla traktorilla. Nykyaikana meiltä puuttuvat märän maan käyttöohjeet", Salopelto sanoo.
Myös ilmakuvilla päästään käsiksi ongelmakohtiin. Niistä näkee, kasvaako aina samassa kohtaa huonosti.
Lapioanalyysin Salopelto kehottaa tekemään pellon lisäksi pellon pientareelta tai sähkötolpan kohdalta. Sieltä löytyy maali, tavoitetila. Yleensä pientareella maa on aivan toisenlaista kuin pellolla.
Hyvä maalaji on isännän turva. "Sen kanssa pärjää 10 vuotta eteen päin. Niiden kymmenen vuoden aikana tulee varmasti sekä kuivia että tosi märkiä vuosia. Huippusadot vaativat paljon myös maalta."
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |