Lapiotesti antaa ensi käden tietoja omista pelloista
Johtuuko minun peltojeni huono sato maan tiivistymisestä? Pitäisikö minun tehdä asialle jotain? Vastauksia näihin kysymyksiin saa yksinkertaisella lapiodiagnoosilla. Maata on syytä kaivaa sekä hyvistä että huonoista kasvustoista. Tulosten vertailu helpottaa johtopäätösten tekoa.
Lapiodiagnoosi on lähtöisin Saksasta. Ensimmäisenä sen meillä ottivat käyttöön luomuviljelijät, mutta aivan yhtä tarpeellista sen käyttö on tavanomaisellakin puolella.
Lapiotestin lisäksi pelloilla kannattaa tehdä lätäkkökartoitusta. Hyväkuntoinen maa pystyy imemään itseensä 30 millin sadekuurot vaikka kahtena peräkkäisenä päivänä. Lätäköt osoittavat ongelmakohdat, joiden tarkempi tutkiminen on paikallaan. Samoin ongelmista kielivät liettyvät ja kuorettuvat kohdat.
Kuoppa peltoon
Lapioanalyysi perustuu maasta kaivetun kerrosnäytteen tutkimiseen. "Näytteenotto helpottuu, jos lapion kanssa pellolle menee, kun maa on hieman kosteaa. Todella kuivan ja kovettuneen maan tutkiminen on työlästä", sanoo erikoissuunnittelija Jukka Rajala Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta Mikkelistä.
Tarkoituksena on saada maasta lapionlevyinen, noin 15 senttiä paksu vaurioitumaton kerros.
Maahan kaivetaan kuoppa, jossa on pystysuora seinä ainakin yhdellä puolella. Siitä reunasta otetaan maanäyte. Koska maaviipale helposti murenee, sitä kannattaa tukea vaikka toisella lapiolla tai laudan kappaleella.
Löytyykö huokosia?
Seuraavaksi maanäyte otetaan tarkkaan syyniin. Ensimmäinen havainto on itse asiassa tehty jo kuoppaa kaivettaessa. "Silloin huomaa, miten helposti lapio maahan uppoaa, paljonko joutuu hikipisaroita vuodattamaan", sanoo Rajala. Pahimmillaan kuiva maa on niin kovaa, että miestä lapion varressa joutuu vaihtamaan.
Maanäytteestä tutkitaan tiivistymiä ja niiden vaihtelua eri kerroksissa. Ohuetkin tiiviit kerrokset, samoin kuin kyntö- tai äestysantura, estävät juurten pääsyn alemmaksi. Samat tiiviit kerrokset haittaavat myös veden imeytymistä.
Tiiviiden kerrosten etsinnässä voi olla apua sormiharasta tai puukosta, jolla varovasti rapsutellaan maata. Samalla tutkitaan, onko maanäyte tasaisen kostea.
Sitten katsotaan maan muruja ja kokkareita. Huonorakenteisessa maassa on isoja kokkareita, joita ei sormilla kevyesti puristamalla saa hajalle.
Entäpä ruokamullan alaosa: onko se yhtenä kokkareena vai hajoaako se helposti? Kovalta tuntuvasta jankosta etsitään huokosia. Hyvärakenteisessa maassa huokosia on riittävästi.
Suuret huokoset ovat aivan oleellisia juurten kasvulle, kaasunvaihdolle ja veden liikkumiselle. Keskisuuriin huokosiin varastoituu kasveille käyttökelpoinen vesi, pieniin puolestaan se vesi, jota kasvit eivät saa käyttöönsä. Sateen jälkeen kourassa puristettu maa ei saisi pursuta vettä, vaan sen pitäisi pidättyä maahan.
"Kannattaa myöskin seurata veden kertymistä kaivettuun kuoppaan. Jos maassa on tiivis kyntöantura, parin päivän takaisen sateen vettä voi vielä olla ruokamultakerroksessa, josta se pikku hiljaa kertyy kuoppaan. Minusta veden pitäisi läpäistä jankonkin yhden päivän kuluessa", Rajala toteaa.
Tiiviit maakokkareet kastuvat hitaasti, joten ne saattavat olla vielä sisältä kuivia. Jos niitä on maassa paljon, on vaara, että sadevesi menee hukkaan, kun maa ei sitä pysty sitomaan.
Tiivistyminen näkyy myös juurista
Juurten kasvupaikkaa voi tutkia lohkomalla maanäytettä varovasti. Tasaisesti jakautunut ja haaroittunut juuristo on hyvä merkki. Heikkorakenteisessa maassa juuret eivät pysty haaroittumaan normaalisti, vaan ne hakeutuvat maan halkeamiin kasvamaan.
Juurten yhtäkkinen käännös vaakasuoraan on merkki läpitunkemattomasta kerroksesta. Juuret väistävät myös hapettomia maakerroksia. "Juurten kasvusyvyys tarkastetaan kuopasta, josta maanäyte otettiin. Juurten pitäisi kasvaa myös ruokamultakerroksen alapuolella", Rajala muistuttaa.
Juuriston kunnosta kertoo sekin, kuinka helposti maamurut irtoavat juurista. Hyväkuntoinen juuristo kasvattaa runsaasti juurikarvoja, jotka kiertyvät maan murujen ympärille.
Syysvilja punastuu hapen puutteessa
Maan väri kertoo humuksen määrästä ja biologisesta aktiivisuudesta. Mitä tummempaa maa on, sitä viljavampaa se on.
Jos maa on pieneliöt toimivat aktiivisesti, edellisen vuoden olki, viherlannoitus tai karjanlanta hajoavat nopeasti. "Lapiollisen kokoisessa maanäytteessä pitäisi olla pari kolme lieroa. Se kertoo hyvästä maasta."
Heikkorakenteisessa maassa saattaa vielä kolmannen vuoden nurmea kaivaessa löytää kovia oljenpätkiä. Pieneliötoiminta on ollut pahasti lamaannuksissa.
Rajala kertoo nähneensä hapettomia maita, joissa syysviljan oraat ovat punastuneet hapen puutteesta. "Maahan muokattu viherlannoitus on hajonnut hyvin hitaasti, kylvön aikana maa on tiivistynyt vielä lisää ja päälle tulevat kovat syksyn sateet. Silloin on riski, että vilja kärsii hapen puutteesta."
Tutkimisen lopuksi se, mitä näytteestä on jäljellä, pudotetaan maahan. Hyvärakenteinen maa hajoaa herkästi muruiksi syvältäkin. Tiivis maa jää pudottamisesta huolimatta yhdeksi möykyksi.
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |