Eurooppalainen maatalouspolitiikka
tienhaarassa
"Kestävän kehityksen malli kuuluu koko Euroopalle"
Euroopan maataloustuottajien kattojärjestö Copan ja Euroopan osuuskuntien kattojärjestö Cogecan pääsihteerinä Brysselissä toimiva Risto Volanen on huolissaan eurooppalaisen maatalouspolitiikan tulevasta suunnasta. Perheviljelmien pohjalla toimiva, ekologisesti kestävä, hajautettu maatalouden malli pitää hänen mukaansa tulevaisuudessa olla eurooppalaisen maatalouspolitiikan keskeinen sisältö. Tässä mallissa viljelijäperhe pitää huolta tilan toiminnasta, ympäristövaikutuksista ja maaseudun elinvoimasta ja saa tästä kaikesta riittävän hyvän palkan markkinoilta ja EU:n budjetista.
Aiemmin Pellervo-Instituutin toimitusjohtajana ja Pellervo-Seuran osuustoimintajohtajana työskennellyt, ytt Risto Volanen on nyt jo runsaan viiden vuoden ajan toiminut Euroopan viljelijöiden asioita ajavien järjestöjen pääsihteerinä. Hän johtaa Brysselissä Euroopan unionin keskeisimpien päätöksentekoelinten välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa toimistossaan 45 hengen kansainvälistä sihteeristöä, jossa työskentelee ihmisiä kaikista 15 Euroopan maasta.
Volanen seuraa päätyönään eurooppalaisen maatalouspolitiikan ja maatalousosuustoiminnan päätösten valmistelua ja toteutusta tuo niihin eurooppalaisten viljelijöiden ja osuuskuntaväen näkökulmaa. Pääsihteeri Volasta ovat viime kuukaudet työllistäneet erityisesti unionin maatalouspolitiikan ns. keskivaiheen tarkastelussa esille tulleet uudet maatalouspolitiikan linjaukset, maailmankaupan sääntöjä koskevien WTO-neuvottelut, sekä unionin Itä-laajenemisen valmisteluun liittyvät asiat.
Fischlerin malli jakaisi maatalouden kahtia
Eurooppalainen maatalouspolitiikka on pääsihteeri Volasen mukaan nyt tienhaarassa, jossa ratkaistaan, mille tielle tulevaisuudessa lähdetään.
"Kysymys on siitä, onko eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa hinta- ja markkinapolitiikalla jatkossa enää mitään painoarvoa, vai mennäänkö siihen, että meillä toisaalta määräävät maailmanmarkkinahinnat ja toisaalta on olemassa jonkinmääräinen suora tulo- tai ympäristötuki", pohtii Volanen.
"Maatalouskomissaari Franz Fischlerin Euroopan komission maatalouspolitiikan välitarkastelun yhteydessä esittämät uudet maatalouspolitiikan linjaukset jakaisivat eurooppalaisen maatalouspolitiikan käytännössä kahtia. Toisaalta noin 90 prosenttia eurooppalaisesta maataloustuotannosta olisi mahdollisimman tehokasta globaalia kilpailutaloutta ja toisaalta korkeintaan 10 prosenttia hoitaisi muita maatalouteen liittyviä tehtäviä", tiivistää Volanen.
"Fischlerin mallissa toisaalla toimisivat hallitsemattomat markkinat, jotka repisivät maataloutta yhä tehokkaampaan globaaliin kilpailuun ja toisaalta tukipolitiikka, joka ohjaisi toista osaa maataloudesta erityisen korkeaan tukitasoon, joko ympäristöpalvelujen, tai sosiaalisten näkökohtien pohjalta", sanoo Volanen.
"Fischlerin mallissa Euroopassa jouduttaisiin toisaalta korkeintaan tariffien suojelemiin maailmanmarkkinahintoihin ja toisaalta tuotannosta irrotettuihin tukiin, joka on yksi askel liberalisoinnin suuntaan. Tällä ehdotuksellaan Euroopan unionin komissio ajaa maatalouspolitiikkaa, joka itse asiassa on amerikkalaisempaa, kuin amerikkalaiset itse, vaikka USA:kin on jo muuttanut maatalouspolitiikkaansa pois uusliberaalista linjasta", toteaa Volanen.
"Fischlerin mallin toteutumisesta tulisivat lopulta erityisesti kärsimään ne Euroopan alueet, joissa tuotantoedellytykset, sekä luonnon ekologisista, että taloudellisista syistä ovat kaikkein heikoimmat. Pohjoisten alueiden kylmyyden vastapainona on eteläistä Eurooppaa vaivaava kuumuus. Eteläisten ja pohjoisten alueiden tuottajat ovatkin tässä asiassa nyt löytämässä toisiaan", kertoo Volanen.
Komissio johtanut kaikkia harhaan
"Viiden vuoden ajan vuorovaikutus on komission suuntaan sujunut varsin asiallisesti, mutta nyt minun on sanottava, että komissio on koko tässä hankkeessa viime joulukuusta lähtien selvästikin johtanut harhaan sekä yleistä mielipidettä, kuluttajia, tuottajia, että myöskin poliittisia päättäjiä", paljastaa Volanen.
"Nyt voidaan jo arvioida, että komission uuden maatalouspoliittisen ohjelman on pitänyt olla valmiina jo viime tammikuussa, kun esiteltiin Itä-laajenemiseen liittyvä rahoitussuunnitelma. Siitä huolimatta maatalouskomissaari Fischler kertoi vielä huhtikuun lopulla sekä julkisesti, että meille pöydän yli, että Berliinin päätösten välitarkastelu ei tule olemaan mikään uudistus, vaan pelkästään välitarkastelu", kertoo Volanen.
"Komission tiedotuskäytäntö maatalouspolitiikan uusista linjauksistaan on myös ollut varsin erikoista. Komissio vetoaa tiedotuksessaan moniin ympäristöasioihin, kuluttaja-asioihin ja eläinten hyvinvointiasioihin, jotka perinteisesti hoidetaan kuntoon normaalilla lainsäädännöllä, eikä sillä maksetaanko rahaa oikeasta taskusta, vai vasemmasta taskusta", jyrähtää Volanen.
"Tässä taustalla on nähtävä komission poliittinen yleistilanne. Toisaalta ovat vaikuttamassa Saksasta tulevat rahoituspaineet. Tässä on aivan ilmeisesti valmisteluvaiheessa etsitty sellaista rahoitusmallia, jolla Itä-Euroopan laajenemisen rahoitus voitaisiin hoitaa alentamalla asteittain EU:n nykyisen 15 jäsenmaan maatalouden tukirahoitusta", toteaa Volanen.
"Julkisen talouden budjettivajeet ovat läpi Euroopan tällä hetkellä varsin suuria ja komissaari Fischler on itse todennut, että Euroopassa tarvitaan lisää rahoitusta uusiin sotilasmenoihin. Samassa yhteydessä hän on myös ilmoittanut, että lisää varoja tarvitaan myös tietoyhteiskunnan rakentamiseen. Kaikkien näiden rahoituspaineiden kattamiseksi ovat katseet monien hallitusten piirissä kääntyneet EU:n maatalouden rahoitukseen", sanoo Volanen.
"EU:ssa maatalous on ensimmäinen ja ainoa laaja talouden sektori, josta komissio vastaa. Puheenjohtaja Romano Prodin komissio ei selvästikään ole ottanut riittävän vakavasti kansalaisten heille antamaa vastuuta, vaan yhteisen maatalouspolitiikan purkamisajatuksia on koko ajan ilmassa. Jos koko komission alaisuudessa toimivaa maatalouspolitiikkaa aletaan purkaa, tai uudelleen kansallistaa, silloin puhutaan koko EU -järjestelmään liittyvistä muutospaineista", sanoo Volanen.
Tuottajien yhtenäisyys on avainasemassa
"Maataloustuottajat ovat läpi Eurooppaa olleet lähes yksimielisiä sen suhteen, että me tarvitsemme jatkossakin sekä kestävää hinta- ja markkinapolitiikkaa, että siihen kytkeytyvää tukea", kertoo Volanen.
"Eurooppalaisten viljelijöiden esittämän maatalouspoliittisen ohjelman mukaan koko eurooppalaisen maatalouden tulisi toimia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla ja kaikilla eurooppalaisilla pitäisi olla oikeus ekologisesti kestävään maatalouteen. Viljelijöiden kestävän kehityksen mallissa sekä markkinoiden, että tukipolitiikan pitäisi perustua kestävään kehitykseen, jossa myös maksetaan kunnon palkka tehdystä työstä", toteaa Volanen.
"Ensimmäiset reaktiot ovat päättäjien keskuudessa Eurooppaneuvostossa olleet viljelijöiden kannalta varsin myönteisiä. Euroopan maatalousministereistä ainakin kaksi kolmasosaa on ollut hyvin kriittisiä komission ehdotuksille. Myös Euroopan Parlamentin ryhmistä on alkanut löytyä kriittisiä kannanottoja", sanoo Volanen.
Pitkän tähtäyksen aikataulu tärkeä
Eurooppalaisen maatalouden tulevaisuuden kannalta on komission ehdotusten toteutusaikataulu hyvin keskeinen. Komissiolta alkaa tulla konkreettisia toteutusehdotuksia vasta loppuvuoden aikana. Ensi kevään aikana näistä ehdotuksista aletaan neuvostossa vasta keskustella Kreikan puheenjohtajuuden alaisena. Vuoden päästä syksyllä pöydälle tulevat päätettäväksi myös unionin alue- ja rakennerahastot, sekä koheesio-ohjelmat. Jos näin käy on mahdollista, että lopullinen päätöksenteko komission ehdotuksista kytkeytyy jatkossa niihin suunnitelmiin, jotka unionissa tehdään vuodesta 2006 eteenpäin.
"Eurooppalaisten maataloustuottajien kannalta olisi tärkeää, että päätöksenteko Euroopan maatalouspolitiikan tulevaisuudesta tehtäisiin pidemmällä aikataululla, niin että nyt pidetään kiinni Berliinissä tehdystä aikataulusta. Sen mukaan nykyisen maatalouspolitiikan pohjalta eletään vuoteen 2006 saakka ja uudet maatalouspoliittiset linjaukset ulotettaisiin koskemaan vasta tuon ajankohdan jälkeistä aikaa", sanoo Volanen.
Itä-laajeneminen tuo suuria haasteita
Neuvottelut unionin Itä-laajenemisesta jatkuvat ainakin tämän vuoden loppuun, jolloin hakijamaat voisivat ratifioida suhteensa ensi vuoden aikana, ja 12 uuden jäsenmaan liittyminen unionin jäseneksi olisi mahdollista alkuperäisen aikataulun mukaisesti vuoden 2004 alussa. Romania ja Bulgaria näyttäisivät jäävän tässä vaiheessa kelkasta pois.
"Unionin laajeneminen tulee olemaan iso murros, joka kysyy koko Euroopalta huomattavaa poliittista tahtoa, ja yhteisen maatalouspolitiikan tarve tulee jatkossa vielä huomattavasti keskeisemmäksi kuin aiemmin. Tuotannon taso on tällä hetkellä 12 hakijamaassa sellainen, että yhteinen maatalouspolitiikka ei niiden tuloon kaadu, jos yhteistä poliittista tahtoa vain löytyy", katsoo Volanen.
"Jos rahoitus saadaan järjestymään ja tuotantokiintiöt määritetään Itä-Euroopan maissa vastaamaan markkinoiden tasapainoa, niin periaatteessa uusien jäsenmaiden tulon ei pitäisi vaarantaa nykyisten jäsenmaiden maataloustuotantoa", sanoo Volanen.
Maatalouspolitiikan tuiskun keskellä
"Maailma on nyt käynyt sellaiseksi, että me olemme riippuvaisia kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Me elämme todella globalisoituneessa maailmassa, jossa Suomen maatalous ei voi enää elää suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Olemme koko ajan keskellä tulisinta maatalouspolitiikan tuiskua päivästä päivään", sanoo pääsihteeri Volanen.
"Tulevaisuuden eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa kannattaa ottaa huomioon, että jos EU:n yhteinen maatalouspolitiikka joutuu vaikeuksiin, tuntuvat paineet Suomen kaltaisissa maissa erityisen nopeasti", muistuttaa Volanen.
"Kun halutaan ajaa Suomen maatalouden etua, on kaikki parhaat voimat keskitettävä eurooppalaisen maatalouspolitiikan pystyssä pysymiseen ja sen vahvistamiseen kaikin keinoin", toteaa Volanen.
"Tähän saakka olemme yhteisellä eurooppalaisella maatalouspolitiikalla pystyneet estämään esimerkiksi Yhdysvalloissa menossa olevan hallitsemattoman keskittymiskehityksen, jossa muun muassa maitoa tuotetaan suurimmillaan 10 000 lehmän navetoissa, naudanlihaa 80 000 naudan tuotantotiloissa ja sianlihaa 100 000 sian sikaloissa", muistuttaa Volanen.
"Paras malli Euroopan tulevalle maatalouspolitiikalle on hajautettu perheviljelmiin pohjautuva malli, jossa jokainen viljelijäperhe pitää huolta tilansa tuotannosta ja ympäristöstä ja saa tästä myös hyvän palkan itselleen", toteaa Volanen.
"Suomalainen ruuantuotantojärjestelmä on kaikilla keskeisillä mittareilla mitattuna tällä hetkellä rakennettu niin kestäväksi ja toimivaksi, että yhteiskunnan kannattaisi siitä kohtuullisesti myös maksaa. Näyttää siltä, että kaikissa tulevaisuuden vaihtoehdoissa myös viljelijöiden oman osuustoiminnan osuus tulee koko Euroopassa entisestään korostumaan", arvioi pääsihteeri Risto Volanen.
Leena Kallio-Leino
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |