Luomulehmät syövät pian
vain luomurehua

Luomueläinten rehuja koskevat säädökset kiristyvät. Ensi vuoden alusta märehtijöiden rehun on oltava kokonaan luonnonmukaisesti tuotettua. Riittävätkö rehut vai putoaako tuotos?

Alan toimijat laskevat huolestuneina valkuaisrehun riittävyyttä. He patistavat maidontuottajia arvioimaan rehuntarpeensa ja kaikkia luomuviljelijöitä myymään satonsa luomumarkkinoille.
Vuodenvaihteessa päättyy seitsemän vuoden siirtymäaika, joka on sallinut käyttää tavanomaisia rehuja luomunautojen ruokinnassa. Samalla kiristyvät myös luomukanojen ja -sikojen rehuvaatimukset niin, että korkeintaan 10 prosenttia rehun kuiva-aineesta saa olla tavanomaisesti tuotettua.
Säädösten kiristyminen pakottaa luomukotieläintilan entistä tarkempaan ennakointiin. Luomurehua ei näet liiemmin ole saatavissa kotimaasta eikä maailmalta. Jos rehua ei ole, on luomutuottajan sopeutettava tuotannon määrä rehun riittävyyden mukaan.

Poikkeuksia
ei ole näkyvissä

Suomessa luomukotieläintuotantoa harjoittaa vain noin 550 tilaa, joista noin 350 on nautakarjatiloja. Luomumaitoa tuotetaan noin 170 tilalla. Muutos koskettaa erityisesti luomulypsykarjatiloja, jotka ovat tottuneet käyttämään tavanomaisia valkuais- ja sokerirehuja. Lihakarja, emolehmät ja lampaat pärjännevät hyvällä säilörehulla ja hernettä sisältävällä seosviljalla. Luomusikoja Suomessa on niin vähän, että niitä koskeva sääntömuutos ei käytännössä kasvata valkuaisrehun tarvetta.
”Olen vähän pettynyt siihen, että vaikka tämä on ollut tiedossa jo vuodesta 1999 lähtien, ei valkuaisrehun tuotanto meillä ole varsinaisesti lisääntynyt”, toteaa ylitarkastaja Tuuli Pulkkinen Evirasta. Poikkeuslupien varaan ei kannata enää laskea, sillä EU:n yhtenäinen luomusäädöstö ei tunne muuta poikkeusta kuin katovuoden.
”Jos ei ole viljelyä, ei ole katoakaan. Märehtijät ovat sitä paitsi yksimahaisia helpommin ruokittavissa luomurehulla. Ne eivät tarvitse samanlaisia rehucoctaileja kuin yksimahaiset, joiden pitää rehusta saada kaikki välttämättömät aminohapot.”
Samaan aikaan koko EU:n alueella toteutettava sääntömuutos lisää luomurehun tarvetta myös muualla. Toisaalta tarvetta vähentää se, että joissakin maissa on jo aiemmin kansallisesti vaadittu täysin luonnonmukaisesti tuotettua rehua. Keski-Euroopan lypsykarjoihin verrattuna Suomessa on korkea keskituotos, mikä lisää valkuaisrehun tarvetta. Luomukarjojen keskituotos oli viime vuonna 7 834 kiloa, noin 800 kiloa tavanomaista tuotosta vähemmän.

Luomurypsialan
piti nousta

Luomuviljelijä Anssi Laamanen on ollut mukana työryhmissä laskemassa rehun riittävyyttä. ”Tarkkaa tietoa ei vielä ole tarpeesta eikä käytettävissä olevasta rehusta, kun satokin on vielä korjaamatta. Pinta-alojen perusteella puutetta ja tarvetta tuontiin kuitenkin on.”
Enemmistö luomumaidontuottajista lienee varautunut tilanteeseen, mutta yhtenevä näkemys on, että joukkoon mahtuu myös niitä, jotka eivät toistaiseksi ole tehneet mitään. ”Nyt viimeistään pitäisi kaikilla luomumaitotiloilla herätä ja laskea valkuaisrehun tarve”, patistaa Anssi Laamanen.
Kotimaisia valkuaisrehuja ovat rypsirouhe ja palkoviljat, herne ja härkäpapu. Ennakkotietojen mukaan luomurypsin viljelyala väheni noin runsaat 600 hehtaaria ja on nyt runsaat 2000 hehtaaria. Herneala pysyi reilussa 1000 hehtaarissa ja härkäpavun viljelyala on 380 hehtaaria. Ennakoivissa rehulaskelmissa rypsialan ennakoitiin kasvavan, mutta toisin kävi.
”Luomurypsialan väheneminen tuli kaikille vähän yllätyksenä. Siinä katosi viidesosa rehusta pois”, harmittelee hankintapäällikkö Heikki Mäkelä Valiosta.
Osa luomumaidontuottajista on aloittanut rypsin viljelyyn varmistaakseen valkuaisen saantinsa. Veijo Leino Ähtäristä myy rypsin Alavuden rypsinpuristamolle, josta hän saa ostaa vastaavan määrän puristetta takaisin. Hän on tyytyväinen tämän vuoden kasvustoihin, vaikka alku olikin hankalaa.
”Tänä vuonna rypsit kylvettiin kahteen kertaan, ensimmäisen kerran toukokuun lopulla. Rypsi taimettui hyvin, mutta sitten iski kirppa-armeija ja tuhosi kasvuston täydellisesti. Sirkkavaiheen rypsi ei kestänyt lisääntynyttä haihduntaa kuivana ja kuumana kevätjaksona. Kesäkuun alussa kylvin lohkot uudelleen ja heinäkuussa torjuttiin kasvustoista seuraava tuholainen, rapsikuoriainen luonnonpyretriinillä. Elokuun alussa kasvustot olivat todellakin erinomaisia”, Leino sanoo.
Öljynpuristamojen valkuaisrouheet on käytännössä jo varattu. ”Kysyntä on selvästi lisääntynyt. Harmi vaan, että olemme kuitenkin jo myyneet koko puristetuotannon nykyisille asiakkaille, kertoo toimitusjohtaja Perttu Korolainen Kankaisten Öljykasveista. ”Luomurypsiöljyn kysyntä kasvaa, joten olemme valmiita lisäämään luomurypsin sopimusalaamme.”
Sievissä luomuöljyä puristavan Trifol Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Matti Toivola lupaa samoin rypsirouhetta vain nykyisille asiakkaille. Hänen näkemyksensä luomuöljyn markkinan kasvusta on kuitenkin maltillinen: ”Rypsissä on valkuaisen lisäksi öljy. Jos rypsinviljely voimakkaasti lisääntyy, myös öljylle tulee löytää markkinat.”
Kotimaisen valkuaisen lisäksi tarvitaan tuontia, johon Pohjolan Luomu on varautunut. ”Luomurypsin saanti on hyvin epävarmaa, mutta tarjolla on jonkin verran luomusoijapuristetta. Varaukset täytyy kuitenkin tehdä pian, sillä saatavissa olevat erät on pian myyty muualle”, kuvailee Eini Matilainen kansainvälistä rehukauppaa. Hän kehottaa luomukotieläintiloja myös laskemaan luomuviljan tarpeensa ajoissa, jotta kaikki ylimääräinen luomuvilja pystytään myymään ulkomaisille kysyjille.

Sopimustuotanto-
malli koekäytössä

Luomuvalkuaisen on myös löydettävä tiensä luomulehmien ruokintapöydälle. Anssi Laamanen patistaa toimittamaan kaiken luomurehun luomumarkkinoille. ”Vaikka on tietysti vaivattominta myydä rehu naapurin karjatilalle, nyt ei kannattaisi mennä yli siitä, mistä aita on matalin. Luomurehua voi tarjota suoraan luomukarjatiloille tai sitten vaikka Pohjolan Luomulle välitettäväksi.”
Laamanen itse, yhdessä Juvan Luomun muiden osakkaiden kanssa, on näyttänyt esimerkkiä varautumisesta. Juvalla luomumaitoa jalostava Juvan Luomu Oy on jo keväällä tehnyt sopimuksia luomuviljelijöiden kanssa herneestä ja härkäpavusta yhteensä 260 tonnin edestä. Määrä riittää reilusti Juvan Luomun tuottajien tarpeisiin.
Laamanen kuvailee ensimmäistä sopimuskautta pilotoinniksi, jonka kokemusten pohjalta sopimuskäytäntöä parannetaan ja toivottavasti levitetään myös muille alueille. Juvan Luomu maksaa herneestä 200 ja härkäpavusta 210 euroa tonnilta. Lisäksi tulevat vielä lisät laatusopimuksesta ja näytteenotosta. He ovat myös tarjonneet sopimusta tehtäessä 15 prosentin etumaksun. Tätä etua ei kukaan ole kuitenkaan toistaiseksi käyttänyt. ”Sopimuskumppanit löytyivät helposti ja toivomme, että suhteista tulee pitkäikäisiä.”
Rehun viljelijöiden ja sen käyttäjien lisäksi yhteistyöhön on nivottu rahtimylläri ja suunniteltu tavaravirtojen logistiikka. Laamasella on 10 vuoden kokemus härkäpavun rehukäytöstä, ja hajonneen myllyn jälkeen hän painottaa hyvää jauhatuskalustoa. ”Härkäpapu vaatii myllyiltä paljon, joten me otettiin alusta lähtien rahtimylläri verkostoon mukaan.”

Luomumaitoa
riittää kauppoihin

Rehuvaatimuksen kiristyminen tuntuu tiloilla kasvaneena riskinä ja tuotantokustannusten nousuna. ”Se, ettei ole enää ´takaporttia´, lisää riskiä, jos rehuntuotannossa tulee ongelmia. Periaatteessa tilani eläinmäärän ja pinta-alan suhde on sellainen, että rehuntuotannon omasta takaa pitäisi olla melko varmaa”, pohtii Veijo Leino.
Tavanomaista kalliimpi luomuvalkuainen nostaa luomumaidontuotannon kustannusta. Anssi Laamanen painottaa kokonaistuottojen ja kustannusten suhdetta ja toivoo asennemuutosta: ”Luomussa on suosittu kotoisia rehuja ja jopa tingitty valkuaisen määrästä tuotoksen kustannuksella.” Tätä tukee luomukarjojen keskituotoksen vaihtelu muutamien suomenkarjojen 2 500–3 300 kilosta yli 9 000 kiloon.
”Hyvä tuotos kattaa kuitenkin kiinteitä kustannuksia ja suurempi määrä hyötyy myös nousussa olevasta maidon perushinnasta”, painottaa Laamanen.
Valiossa ei vielä olla huolestuneita luomumaitotuotoksen mahdollisesta laskusta. Heikki Mäkelän mukaan luomumaidon kysyntä on viime vuoden pohjalukemista nousemaan päin. Kysyntään pystytään vastaamaan, vaikka luomumaidon tuotanto vähän vähenisikin. ”Uskon kutienkin, että luomumaidontuottajat tekevät kaikkensa tuotoksen varmistamiseksi”.