Viljakauppaan työkaluja

Yksittäinen viljelijä on joutumassa viljakaupassa kohtuuttomien vaatimusten eteen. Ostajien puolella sitä hoitaa tiivis ammattilaisten joukko, joka voi käyttää kaiken työaikansa viljakaupan kiemuroiden seuraamiseen. Sekalaisen viljelijäjoukon pitäisi pystyä panemaan ammattilaisille sen verran kampoihin, että pärjäisivät kaupoissa. Tulevilla tappioilla on tässä systeemissä vain yksi osoite.
Olisi perin kohtuullista, että viljakauppaan kehitettäisiin keinot, joilla viljelijä voisi suojautua pahimmilta hintavaihteluilta. Tällainen systeemi onkin olemassa. Se on käytössä Chicago Board of Tradessa, tuttavallisesti CBOT. Muitakin saattaa löytyä.
CBOT käyttää kahta työkalua, futuureja ja optioita.

Futuurit

Viljakauppa futuureilla tarkoittaa sitä, että viljelijä myy satonsa jo ennen sen korjuuta, jopa ennen kylvöä. Kysymyksessä on sitoumus myydä viljaa ennalta sovittuun hintaan, ennalta sovittuna ajankohtana tulevaisuudessa. Tähän asti se ei eroa termiinikaupasta. Usein tämä sopimus tehdään paikallisen ostajan kanssa, joka vuorostaan kauppaa erän futuureilla Chicagon pörssiin.
Tällainen kauppa on tietenkin järkevää tehdä silloin, kun futuurien hinnat vaikuttavat sopivilta. Viljelijä voi todeta maaliskuussa, että tulevan joulukuun viljan futuurihinnat ovat nyt niin korkeat, että myynti sillä hinnalla tuottaa voittoa. Tällöin hän myy erän, jonka tietää suunnilleen pystyvänsä toimittamaan.
Myyjän on asetettava takuuraha sulkutilille. Se on tyypillisesti alle kymmenen dollaria tonnilta. Summa toimii vakuutena sille, että viljelijä pystyy hoitamaan raha-asiansa myös vastaisuudessa. Tällainen tilanne voi tulla eteen, jos viljelijä ei pysty ostamaan futuurejaan takaisin tai toimittamaan sovittua viljaerää.
Periaatteessa futuurin myyneen tulee sovittuna päivänä toimittaa vilja paikkaan, jonka Chicagon viljapörssi osoittaa. Hänelle maksetaan toimitetusta erästä sovittu hinta, josta on vähennetty kulut. Käytännössä vain pari prosenttia viljasta vaihtaa omistajaa tällä tavalla.
Normaalisti futuurin myynyt ostaa futuurinsa takaisin jossakin vaiheessa ennen toimituspäivää. Sitten hän myy viljansa hyvillä mielin paikalliselle tai jollekin muulle ostajalle, niin kuin on aina tehnyt. Takuurahan saa takaisin. Korkoa sille ei makseta.
Futuurikauppa on varmaa peliä ja suojaa hyvin hintavaihteluja vastaan. Viljan hinta nimittäin seuraa futuurien hintoja. Jos hinnat nousevat, futuurien takaisinostossa tulee tietenkin tappiota. Se kuitataan lähes kokonaan kohonneilla kauppahinnoilla viljaa myytäessä. Jos hinnat laskevat, futuurien takaisinostossa tulee silkkaa voittoa. Viljan myynnissä tuleva tappio korvataan sillä.

Optiot

Ostamalla option viljelijä hankkii oikeuden myydä viljansa ennalta sovittuun hintaan ennalta sovittuna ajankohtana. Se voi olla vaikkapa 150 dollaria tonni joulukuussa. Optiolla on hintansa, jonka viljelijä suorittaa, eikä saa sitä takaisin. Option hinta voi olla esimerkiksi 7 dollaria tonni. Takuurahan talletusta ei nyt tarvita.
Option ostamalla viljelijä hankkii varmuuden siitä, että hän saa viljastaan vähintään 150 dollaria tonnilta. Siitä on kuitenkin vähennettävä option ostokulut 7 dollaria, sekä toimituskulut 6 dollaria tonni. Näin pohjahinnaksi varmistuu vähintään 137 dollaria tonni.
Optiot tekee kiinnostavaksi se, että sen haltijalla on oikeus, vaan ei velvollisuutta myydä viljansa, siis tehdä kauppa sovittuun hintaan. Jos hinnat nousevat, optiota ei tietenkään kannata käyttää. Vilja on silloin kannattavinta myydä suoraan paikalliselle välittäjälle. Jos hinnat laskevat, option käyttö kannattaa.
Optiot ovat makeimpia ostaa, kun hinnan nousu on odotettavissa, vaikkakaan ei täysin varmaa. Ne sopivat viljelijöille, jotka pitävät futuurikauppaa vakaudessaan tylsänä. Voitot ovat nousuhintojen vallitessa futuurikauppaa suuremmat. Laskutilanteessa voitot ovat futuurikauppaa pienemmät tai peräti tappiolliset.
Käytännössä optiotkin myydään ennen sadon myyntiä. Hintojen ollessa nousussa optiota ei käytetä, vaan myydään kelpo hinnalla tutulle ostajalle. Optioitten osto jää silloin tappioksi, mutta saapa viljastakin kunnon hintaa.
Hintojen laskiessa optiot alkavat kiinnostaa ostajia ja niiden hinnat nousevat. Nyt viljelijä myy optionsa voitolla ja vie tässäkin tilanteessa viljansa paikalliselle ostajalle. Viljakaupassa tulee tappiota, optiokaupassa voittoa.
Näin siis viljelijä voi suojautua hintaheilahteluilta. Useimmiten optio- tai futuurikauppa tehdään viljan ostajien kanssa, joka sitten kauppaa ne edelleen pörssiin. Se mitä futuureille tai optioille pörssissä päivittäin tapahtuu, ei montakaan viljelijää kiinnosta. Suojautuminen on pääasia. Viljan välityksen kustannuksia vastaan futuurit eivät tietenkään suojaa, sen paremmin kuin viljan hinnan pysyvää laskuakaan vastaan.
Futuuri- tai optiokaupalla viljelijä vakuuttaa satonsa hintavaihteluja vastaan. Käytännössä hän myy riskin niille, jotka ovat halukkaita sen ottamaan. Hän ei tällöin saa hyötyä hintojen mahdollisesta odotettua suuremmasta noususta, mutta ei liioin kärsi tappioita hintojen laskusta.
Sopisiko CBOT:n kaltainen systeemi meille? Ainakin toimituserien minimikokoa tulisi rukata alaspäin. Toisaalta USA:ssakin futuurit ja optiot kauppaavat pörssiin paikalliset viljan ostajat. Harvat viljelijät tekevät kauppaa suoraan CBOT:n kanssa.