Kalle Kananen, broilerinkasvattaja

Broilerinkasvattaja Kalle Kananen ostaa vuosittain 500 tonnia rehuvehnää. Hän seuraa tuotantokustannuksia tarkasti ja on kiinnostunut tietämään etukäteen, paljonko hänen ostamansa rehuvehnä maksaa. Mitä edullisemmin vehnän saa, sen parempi. Tärkeintä hänelle kuitenkin on, että kustannukset ovat etukäteen tiedossa.
Futuurisopimusten avulla Kananen pyrkii suojaamaan omia tuotantokustannuksiaan rehuvehnän osalta. Erityisen houkuttelevaksi tämän tekee se, että Matifin vehnäfutuurit ovat olleet keväästä lähtien ainakin viime vuoteen nähden edullisella tasolla. Futuurikaupan vakuudeksi Kananen panttaa pankille 1000 euroa jokaista futuurisopimusta kohti, yhteensä siis 5000 euroa. Futuurisopimuksen kustannus Kanaselle on 0,50 euroa tonnia kohden hänen ostaessaan tai myydessään futuureja.

Maaliskuussa
Kananen päätyi ensimmäisenä liikkeenään ostamaan vehnäfutuureja maaliskuun lopussa viisi kappaletta. Jokainen futuurisopimus tarkoittaa 50 tonnia, joten hänen ostamansa määrä kattaa puolet hänen rehuviljan tarpeestaan.
Tarjolla olevista vaihtoehdoista Kananen valitsi tammikuun 2010 futuurin, jonka hinta 20.3.2009 oli 146,25 euroa tonnilta. Kanasen oma viljantuotanto riittää normaalisti helmi-maaliskuuhun asti, joten hintasuojausta tarvitaan ajankohtaan, jolloin rehuviljaa aletaan ostaa.
Tekemällään futuurikaupalla Kananen varmisti, että puolet hänen seuraavalla satokaudella ostamastaan rehuvehnästä tulee maksamaan 146,25 euroa tonnilta. Jos futuurin ja samalla itse vehnän hinta nousee, hän voi myydä ostamansa futuurit ja saa niistä voittoa. Saadun voiton hän voi hyödyntää ostaessaan markkinoilta kallistunutta vehnää. Jos taas futuurit ja samalla vehnän hinta laskee, hän joutuu myymään futuurinsa tappiolla, mutta saa vastaavasti viljan halvemmalla.

Kesäkuussa
Kalle Kananen on seurannut vehnäfutuurin hienoista nousua Matif-pörssissä. Toukokuun alkupäivistä lähtien ollaan oltu jatkuvasti yli 150 euron tasolla ja kuun lopussa ylittyy jo 160 euroa. Samaan aikaan maailmalta alkaa kuitenkin kuulua ennusteita hyvästä sadosta. Se saa Kanasen myymään koemielessä kaksi viidestä vehnäfutuuristaan. Myyntipäivän 4. kesäkuuta hinta on 160 euroa tonnilta.
Futuurisopimusten koko on yhteensä 100 tonnia, joten voittoa kertyy yhteensä 1375 euroa. Jos Kanasen aikanaan ostama rehuvehnä olisi kalliimpaa kuin futuurihinta ostohetkellä (146,25 €/tonni), tämä voitto on Kanasen hyödynnettävissä vehnän ostamiseen.

Elokuussa
Kanasta harmittaa hieman, ettei hän tullut myyneeksi kaikkia viittä vehnäfutuuriaan kesäkuussa hinnan ollessa lähellä kesän huippuaan. Toisaalta hän uskaltaa olla iloinen siitä, että myi futuureja voitolla edes kaksi. Sitä paitsi futuurien hinnan lasku merkitsee edullisempaa rehuvehnää ja sen hankinnasta koko jutussa loppujen lopuksi on kysymys.
Hän päättää ostaa kesäkuussa myymänsä kaksi vehnäfutuuria takaisin nyt, kun ne tuntuvat edullisilta. Tammikuun 2010 vehnäfutuurin arvo 21.8. on 128,75 euroa. Lisäksi hän ostaa viisi pitkää futuuria seuraavaa satokautta silmälläpitäen. Näin hän pyrkii turvaamaan jo seuraavan kauden ostoviljan hintaa. Marraskuun 2010 vehnäfutuurien hinta on 21.8. 140 euroa tonnilta.
Kuluja pankille Kananen maksaa yhteensä 300 euroa, sillä futuurikauppaa käytiin yhteensä 600 tonnilla rehuvehnää. Lopullista tulostaan laskiessa Kananen vähentää kulut myyntivoitoistaan.