Vasikkakasvatus haasteiden edessä

Viime vuosien aikana hengitystietulehdukset ovat nousseet merkittäväksi ongelmaksi vasikoiden kasvatuksessa.

Keuhkotulehdukset olivat yleisin löydös vuonna 2008 Eviraan tutkittavaksi lähetetyistä kuolleista naudoista. Tutkituista alle kuuden kuukauden ikäisistä vasikoista noin neljäsosalta ja 6–48 kuukauden ikäisiltä naudoilta yli joka kolmannelta löytyi keuhkotulehdus.
Yksi syy hengitystietulehdusten lisääntymisen taustalla on yksikkökoon voimakas kasvu sekä tuotantotapojen muutokset. Tähän haasteeseen vastaaminen on keskeisessä roolissa nautaketjun hyvän taloudellisen tuloksen varmistamisessa.
Uusia innovaatioita ja toimintatapoja kaivataan niin eläinten hoitoon kuin rakennussuunnittelunkin. AtriaNaudan eläinlääkäri Tuomas Hervan mukaan täydellistä vasikkakasvattamoratkaisua ei ole vielä keksitty ja usein joudutaan tyytymään kompromisseihin, jotta rakennusten kustannukset saadaan pysymään kurissa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että juottovaiheessa ryhmäkokoja on ehkä syytä pienentää.
Vasikat voisivat kuitenkin olla samassa osastossa ja lopulliset kasvatusryhmät muodostettaisiin juoton päätyttyä useammasta juottovaiheen pienryhmästä. Tässä vaiheessa vasikat ovat vielä sen verran pieniä, että ryhmien yhdistämien onnistuu.
Eläinten hoidon ja tartunnan rajaamisen kannalta aikainen hoidon aloitus ja sairaan vasikan eristämien muista on keskeisessä roolissa. Mahdollisuus sairaiden eristämiseen on huomioitava jo rakennussuunnitteluvaiheessa.
Juomatutit ovat yksi kriittinen piste tartunnan leviämisen kannalta. Sairastunut vasikka tulisi juottaa omalla tuttisangollaan, sillä yhteisiin tutteihin jää aina limaa ja ysköksiä, jotka tartuttavat terveet vasikat. Tutti ylettyy melkeinpä vasikan nieluun asti ja on suorassa kontaktissa hengitysteihin.
Terveidenkin karsinassa riittävällä tuttien määrällä on merkitystä tartunnan leviämisen kannalta. Tutteja tulisi olla vähintään yksi viittä vasikkaa kohden ja aina kuitenkin vähintään kaksi karsinassaan.

Vasikat lähtevät taas
vanhempina välitykseen

Eristyksessä ollut eläin voidaan yleensä palauttaa takaisin ryhmään kun se on tervehtynyt. Isompikokoisilla sonneilla tappeluriskit on kuitenkin huomioitava.
Kolmivaihekasvatuksen myötä vasikoiden välitysikä laski noin 7–10 vuorokauteen. Nyt EU-lainsäädännön tiukkeneminen on nostanut sen vähintään 10 vuorokauteen.
Maitotilallisena voin todeta, että käytännössä vasikat lähtevät liikenteeseen siinä kahden viikon paikkeilla. Joskus harvoin välitysikä on lähennellyt kolmea viikkoa. Tämä lisää hieman vasikoiden juottotyötä ja vaadittavia vasikkatiloja, mutta itse en pidä tilannetta kohtuuttomana verrattuna kolmivaihekasvatusta edeltäneeseen aikaan.
Muistan sellaisenkin kevään, kun lähtevät sonnivasikat olivat vasikkaruuhkan takia 4 kuukauden ikäisiä ja painoivat yli 200 kiloa!
Vasikkakasvattamoiden näkökulmasta Herva pitää ryhmien tasaisuutta tärkeämpänä kuin varsinaista välitysikää. Ryhmien pitäisi olla melko tasaisia, etteivät pienimmät vasikat jää alakynteen.

Hyvin kasvaneet vasikat
pysyvät hyvin hengissä

Hyvä päiväkasvu on tärkeää vasikan terveyden ja taloudellisen tuloksen kannalta. Hervan tutkimusten mukaan hyvin kasvaneet vasikat näyttäisivät pysyvän heikommin kasvaneita paremmin hengissä. Vasikoiden päiväkasvuissa on vielä suura eroja, vaikkakin kokonaisuudessaan vasikoiden päiväkasvuissa on viimeisten kymmenen vuoden aikana menty huimasti eteenpäin.
Maailmalla hengitystietulehdukset ovat nousseet niin suureksi ongelmaksi, että vasikkakasvatukselle on täytynyt etsiä kokonaan uusia vaihtoehtoja. Pikkuvasikat on viety erillisiin, kylmiin, hyvin tuuletettuihin halleihin ja niistä takaisin yksilökarsinoihin tai taivasalle sijoitettuihin igluihin. Tämä voi olla tulevaisuutta meilläkin ja ainakin yksi mahdollinen tapa estää pienten vasikoiden infektoituminen lähtötiloilla.
Haasteeksi voi nousta kasvatusmuodon työvoimavaltaisuus ja soveltuminen Suomen olosuhteisiin. Ensimmäisiä tutkimuksia aiheesta on kuitenkin jo meneillään.