Helmikuu 1998

EU-maat Tanska 3/15
SEPPO RAITASUO

Tanskalaiset tuottajat kehaisevat mielellään, että he pystyvät muonittamaan ainakin 15 miljoonaa ihmistä. Ruokavalio tosin olisi aika yksitoikkoinen, lähinnä sianlihaa ja jonkin verran maitotuotteita.

Tanska on eurooppalaisittain pieni maa. Sen etelärajalta pohjoisimpaan niemennokkaan on matkaa suunnilleen saman verran kuin Helsingistä Seinäjoelle. Neliökilometreissä ajatellen Suomeen mahtuisi lähes kahdeksan Tanskaa. Väkiluku sen sijaan on aika tarkkaan sama kuin Suomen, mutta maataloustuotanto on moninkertainen.

Hedelmällinen maaperä on hyvin tasaista. Korkein kukkula on 173 metriä meren pinnasta ja keskikorkeus 30 metriä. Meret tasoittavat ilmastoa ja varmistavat suotuisat lähtökohdat maataloudelle.

Tanskalaiset ovatkin käyttäneet maataloutensa valtit tarkkaan hyväkseen. Elintarvikkeita tuotetaan reilusti yli oman tarpeen. Jos niiden vienti, joka nojaa aika paljon sianlihaan, romahtaisi, niin koko Tanskan talous joutuisi vakaviin vaikeuksiin. Siat ja myös maito ovat Tanskalle jotakuinkin yhtä tärkeitä kuin puu Suomelle.

Joka tilkku tuottaa

Tanskan vehreä maaseutu on hyvin hoidettua ja viehättävän näköistä. Sen huomaa selvästi, jos ajaa junalla Tanskasta Saksaan. Rajan ylityksen jälkeen alkaa näkyä rautaromua ja ankeita teollisuuslaitoksia. Tanskalaista maisemaa sen sijaan sävyttävät vihreät niityt, piparkakkumaiset talot ja ruusupensaat.

Maatalous on ollut vuosisatoja Tanskan talouselämän selkäranka ja on yhä. Nykyisin tosin maatalouden tuotteita jalostava teollisuus työllistää useampia ihmisiä kuin alkutuotanto, mutta perinteinen maatalous on koko agroteollisen tuotannon perusta. Maatalouden luonne on kuitenkin muuttunut niin, että tanskalaiset puhuvat usein agro- tai maatalousteollisuudesta, johon alkutuotanto kuuluu yhtenä osana.

Tanskan maatalous työllistää 4,3 prosenttia työvoimasta, joka tarkoittaa noin 107 000 ihmistä. Maatiloja on 64 400 (v. 1996). Rakennemuutos on ollut nopeaa ja voimakasta. Vielä 1950 maatiloja oli 200 000. Maatilojen kauppa on ollut vilkasta ja niiden koko on kasvanut jatkuvasti. Keskikoko on nyt 40,6 hehtaaria ja sen arvellaan yhä kasvavan, vaikka aivan viime aikoina maatilojen paisumista on alettu arvostella. Jonkinlainen "pieni on kaunista" -ajattelu on yleistynyt.

Suuretkin tanskalaiset tilat ovat yleensä perheviljelmiä, joita viljelijäpariskunta hoitaa itse. Emännällä saattaa olla kuten meilläkin usein myös ulkopuolinen työpaikka perheen toimeentulon varmistamiseksi. Vain joka kuudennella maatilalla on palkattua työvoimaa. Jomman kumman vanhemmat ovat usein apuna tilan töissä.

Maatalousmaata on Tanskassa 2,7 miljoonaa hehtaaria, noin 63 prosenttia maan koko pinta-alasta. Maatalousmaasta on yli 90 prosenttia vuoroviljelyssä ja vain 8 prosenttia laidunmaana.

Viljelijäperheen tuloista on 77 prosenttia peräisin kotieläintuotannosta ja 23 prosenttia kasvituotannosta. Tärkeimmät viljelykasvit ovat viljat, rapsi, sokerijuurikas, herne, nurmisiemenet ja perunat.

Meret tasoittavat talvea

Tanskan ilmasto on meikäläisittäin ajatellen leuto. Helmikuu on kylmin kuukausi ja silloin keskilämpötila on -0,4 astetta. Meillä on eteläisimmässä Suomessa helmikuun pitkäaikainen keskilämpötila lähes kuusi pakkasastetta.

Keskiarvot eivät aina kuvaa hyvin todellisuutta. Tämän vuoden helmikuun alussa Tanskassa oli kuutisen astetta lämpöä, sumua ja sadetta, kun meillä räpsähteli maan eteläosissakin lähes 20 asteen pakkanen. Pakkaskaudet ovat Tanskassa hyvin lyhytaikaisia.

Heinäkuu on Tanskan lämpimin kuukausi, keskilämpötila 16,6 astetta. Suomen heinäkuun keskilämpötila on vähintäin yhtä korkea kuin Tanskassa, koska siellä meri-ilmasto viilentää ilmaa ja myös tasoittaa lämpötiloja pitkin vuotta. Koko vuoden keskilämpötila on noin kahdeksan astetta plussaa.

Toisaalta meret pitävät Tanskan liiankin kosteana. Vuotuinen sademäärä on lähes 50 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Lisäksi se valuu Tanskassa maatalouden kannalta väärään aikaan. Toukokuussa, kun kasvit tarvitsisivat vettä, sademäärä on vähäinen. Vettä saadaan sitäkin runsaammin elokuussa sadonkorjuun aikaan, kun vilja ja heinä täytyisi pitää kuivana.

Tanskalaisten säädösten mukaan 65 prosenttia peltoalasta täytyy viljellä talvikautena. Tällä tavalla halutaan estää typen pääsy järviin ja meriin. Viljelijät käyttävät tämän takia paljon talvilajikkeita, joiden sato on parempi kuin kevätlajikkeiden ja jotka jakavat myös työn tasaisemmin pitkin vuotta. Talvilajikkeet vaativat toisaalta enemmän lannotteita ja torjunta-aineita.

Kuka pesee Mersun?

Tanskalaiset pitävät sianlihan tuotantoa varsinaisena kultakaivoksena. Nautojen BSE-tauti, josta tanskalaiset sianlihan tuottajat tuntuvat iloitsevan vilpittömästi, on vain lisännyt sikatalouden kannattavuutta. Tanskalaisen murjaisun mukaan rikkaan ja köyhän sikafarmarin erottaa siitä, että köyhä pesee Mersunsa itse.

Maailmanlaajuisesti sianliha ei ole merkittävä vientiartikkeli. Onhan sianliha monissa itäisissä maissa suorastaan saastaista. Suurin osa sianlihasta kulutetaankin siinä maassa missä se tuotetaan.

Tanska on poikkeus. Se on sianlihan viennin määrässä tuotantoon verrattuna maailman kärkipaikalla. Vuosittain teurastetaan noin 19 miljoonaa sikaa ja tuotetaan 1,6 miljoonaa tonnia sianlihaa. Siitä viedään 75-80 prosenttia muihin maihin, esimerkiksi Suomeen. Sikojen teurastusten määrä on lähes kaksinkertaistunut 80-luvun alkupuolelta.

Sianlihan osuus Tanskan koko viennistä on 6 prosenttia. Sikojen kokonaismäärä on pysynyt viime vuosina suunnilleen ennallaan. Sikaloiden keskikoko on kuitenkin kasvanut jatkuvasti ja voimakkaasti. Se oli vuonna 1996 noin 547 sikaa. Viimeisten 15 vuoden aikana sikaloiden keskikoko on kolminkertaistunut eli hyvin moni pieni sikala on lopettanut toimintansa. Sianlihan tuotanto ei ole Tanskassakaan kaikille kultakaivos.

Keskittymistä on tapahtunut myös teurastuksessa ja jalostuksessa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten sianlihaa käsitteli 80 pientä yritystä. Sulautumisten, yritysostojen ja lopettamisten jälkeen jäljelle on jäänyt neljä suurta: Danish Crown, Vestjyske Slagterier, Steff Houlberg ja Tican. Nämä tanskalaiset teurastamo- ja jalostusalan yritykset kuuluvat maailman suurimpiin ja niistä suurin on Danish Crown. Se käsittelee lähes 10 miljoonaa sikaa ja 190000 nautaa vuodessa.

Neljällä suurella on keskinäistä kilpailua koti- ja ulkomaisilla markkinoilla, mutta niillä on myös yhteistyöelin Danske Slagterier (Danish Bacon & Meat Council). Sen tehtävä on ajaa Tanskan koko lihateollisuuden etuja.

Suurteurastamon ennätysvuosi

Danish Crown on vuonna 1990 muodostettu osuuskunta, jossa on noin 14200 jäsentä. Teurastamoita tällä suurosuuskunnalla on 13 ja jalostuslaitoksia viisi. Se on työntynyt tarmokkaasti myös pikaruoka-alalle Danish Prime -yksiköillä, joita on kolmella paikkakunnalla. Ne valmistavat erilaisia valmisruokia ja catering-tuotteita.

Koko konsernin liikevaihto on Suomen rahassa yli 10 miljardia markkaa. Konsernin oman pääoman arvo oli vuonna 1997 noin 1,2 miljardia kruunua, osapuilleen miljardi Suomen raskasta markkaa. Riittäisi siinä jaettavaa jäsenille, jos Danish Crown pantaisiin rahoiksi! Jokainen osuuskunnan jäsen saisi lähes 68000 markkaa. Se taitaa kuitenkin olla vähän verrattuna markkinointipalveluihin, joita Danish Crown tuottaa jäsenilleen.

Toimintavuonna 1996/97 Danish Crown on saavuttanut kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Liikevaihto oli huikeat 23,4 miljardia kruunua (18,7 mrd. mk) ja tulos 660 miljoonaa kruunua (528 milj. mk). Aikaisempi tulosennätys 591 miljoonaa kruunua on vuodelta 1993/94.

Tuloksesta annetaan osa jäsenillekin. Sikojen lähettäjät saavat Danish Crownin hallituksen päätöksen mukaan jälkitilityksenä 80 äyriä ja nautojen lähettäjät 20 äyriä kilolta (64 p ja 16 p). Teurasnautojen lähettäjät ovat jo aikaisemmin saaneet 60 äyriä lisähintaa kilolta, joten heille maksettu lisähinta on yhteensä 80 äyriä (64 p). Lisäksi jäsenille maksetaan henkilökohtaisilta tileiltä yhteensä 34 miljoonaa kruunua.

Danish Crownin hallituksen puheenjohtaja B. Claudi Lassen varottaa kuitenkin jäseniä tuudittautumasta hyvään kehitykseen. Liha-alalla on myös huonoja vuosia ja siksi nyt saadusta hyvästä tuloksesta osa on käytetty konsernin vakavaraisuuden lisäämiseen.

Lehmikarja vähenee

Tanskassa on nyt noin 2 miljoonaa nautaa, niistä 800 000 lehmää. Nautojen määrä on viime vuosina vähentynyt tasaisesti. Vuonna 1980 nautoja oli vielä lähes 3 miljoonaa. Maidon ja naudanlihan huono hinta ja viime aikoina myös BSE-tauti ovat johtaneet nautojen määrän vähenemiseen.

Tanskan vuotuinen maitokiintiö on 4,5 miljoonaa tonnia. Kiintiöt eivät kuitenkaan rajoita tanskalaista maidontuotantoa, sillä niistä on nyt Tanskassa ylitarjontaa. Tanskalaisella maidontuottajalla on keskimäärin 50 lehmää. Vuotuinen keskituotos on 7 300 kiloa.

Meijereitä oli aikoinaan jopa 1 300, mutta nyt 33 meijeriä ottaa vastaan 80 prosenttia maidosta. Osuustoiminnalliset vastaanottomeijerit hakevat 92 prosenttia maidosta ja toimittavat sen edelleen yksityisten meijerien jalostettavaksi.

Meijereilläkin on samaan tapaan kuin lihasektorilla oma edunvalvontaorganisaationsa, Mejeriföreningen (Danish Dairy Board), jolla on toimisto myös Brysselissä. Tähän vuonna 1912 muodostettuun organisaatioon kuuluvat suunnilleen kaikki tanskalaiset meijerit, sekä osuustoiminnalliset että yksityiset.

Meijeriteollisuus on hyvin keskittynyttä. Kaikesta tanskalaisesta maidosta ottaa MD Foods, meilläkin hyvin tunnettu jättiyritys, vastaan 72 prosenttia.

MD Foods

MD Foods-konsernin peruskiveä alettiin sijoitella 1960-luvun lopulla, kun tanskalaisten maitovalmisteiden menekki vientimarkkinoilla todettiin huonoksi. Laatu ei oikein vastannut viennin vaatimuksia ja hintakin oli korkea. Rationalisointi ja koko maan kattava meijerialan organisaatio tuntuivat välttämättömiltä.

Vuonna 1970 neljä pienehköä meijeriä perusti Mejeriselskabet Danmarkin. EU-jäsenyys vuonna 1973 toi kuvioihin taatut vähimmäishinnat ja vientituet kolmansiin maihin. Vuonna 1988 otettiin käyttöön nimi MD Foods.

Vuonna 1989 perustettiin jo MD Foods International A/S. Kehitys on ollut sen jälkeen hyvin ripeää kansainvälisestikin. Esimerkiksi vuonna 1995 MD Foods solmi yhteistyösopimuksen ruotsalaisen Arlan kanssa.

Vuoden 1996 Tanskassa oli MD Foodsin lisäksi enää 14 osuusmeijeriä MD Foodsin lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu mm. suuren juustomeijerin rakentaminen yhdessä Klöver Melkin kanssa. Sen on määrä aloittaa toimintansa vuonna 1999. Kapasiteetiksi on arvioitu 25000 tonnia juustoa vuodessa.

MD Foods-konsernin liikevaihto on nyt noin 21 miljardia kruunua (16,8 mrd. mk). Siitä kertyy 62 prosenttia viennistä. Konsernin osuus Tanskan juuston viennistä on 85 prosenttia.

Noin 12 800 työntekijää ahertaa tuloksen eteen, heistä 3 400 ulkomailla. Suuri liikevaihto ei kerry vain maitoa pakkaamalla, vaan konsernilla on parikymmentä tytäryhtiötä hyvin monella alalla.

Tanskassa MD Foodsilla on 38 tuotantolaitosta: 25 juustomeijeriä, 3 voimeijeriä, 5 maitotiivistelaitosta, 5 kulutusmaitomeijeriä ja 1 juustopakkaamo. Emo-osuuskunnassa on 9 500 jäsentä. Heillä on meijeriinsä toimituspakko. Meijerin toiminta-ajatukseen kuuluu toisaalta taata tuottajajäsenelle maidosta paras mahdollinen hinta huomioon ottaen samalla meijerin toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen.

Sukutila Morsin saarella

Tanskan maatalous keskittyy Jyllannin niemimaan länsiosiin. Maatalouden osuus työpaikoista on siellä jopa reilut 20 prosenttia. Siellä, Mors-saarella, tuottavat porsaita ja maitoa myös Kirsten Dal ja miehensä Erling Krog. Heidät vihittiin vuonna 1991. Kirsten on halunnut pitää oman nimensä ilmeisesti sen takia, että he työskentelevät nyt hänen vanhempiensa tilalla. Jörsbyg†rd on vanha sukutila, jossa nyt on menossa viides sukupolvi.

"Voi en minä tiedä", heläyttää Kirsten Dal, kun pitäisi muistaa päärakennuksen ikä. Vanha se kuitenkin on, mutta ei välttämättä yhtä vanha kuin itse maatila. Tiilikattoisessa kahden kerroksen talossa on ainakin neliöitä riittävästi. Kirsten arvioi että kai niitä on noin 300. On tilaa kolmen pikkupojan juosta. Jörsbyg†rd on tavallista isompi tanskalainen maatila.

Neljän tilan tilalliset

Jörsbyg†rd koostuu nyt neljästä maatilasta. Naimisiin mennessä. Kirstenillä oli oma tila, jonka hän oli ostanut vanhemmiltaan. Mies toi oman tilansa samaan tuotantoon vuonna 1992. Sen jälkeen he ovat ostaneet vielä kaksi maatilaa. Hehtaareita on näin saatu kokoon 250.

Tanskassa ei ole pitkiä välimatkoja ja näidenkin tilojen väliin jää vain noin 2-5 kilometriä. Lisähehtaarit eivät irronneet aivan pikkurahalla. Kirstenin ilmoituksen mukaan hehtaari maksaa Suomen rahassa 80 000 mk.

Jörsbyg†rdin päätuotantosuunta on porsaiden tuotanto. Tilalla on nyt 350 emakkoa. Žskettäin on rakennettu uusi emakkosikala, jossa on paikat 210 vapaasti kulkevalle emakolle. Vanhassa, karsinoidussa emakkosikalassa on 140 paikkaa.

Uuden sikalan rakentaminen johtui uudesta kotieläintuotantoa koskevasta laista ja myös Englannin markkinoiden vaatimuksista.

"Siellä halutaan sianlihaa vain emakoilta, jotka kulkevat vapaasti", Kirsten ihmettelee.

Maitolehmiä on sata. Parsinavetan vanhin osa on peräisin vuodelta 1967. Kirstenin isä aloitti silloin parillakymmenellä lehmällä. Navettaa on sitten jatkettu vähän kerrassaan kunnes on päästy nykyiseen sataan lehmäpaikkaan. Suunnitelmissa on uusi, pihattotyyppinen navetta, mutta se rakennetaan vasta kolmen vuoden kuluttua.

Nykyisessä navetassa on lietelantasysteemi. Kolmen lantasäilön tilavuus on yhteensä 5 500 kuutiota. Jätökset täytyy pitää niissä vuoden verran ennen kuin ne saa levittää pellolle. Teollinen rehu annostellaan lehmille atk-avusteisella automaatilla. Se seuraa myös rehun käytön ja maidontuotannon suhdetta. Kaupallisen rehun ja oman siilorehun suhde on puolet ja puolet.

Maito viedään osuusmeijeriin

Maitokiintiö on miljoona litraa ja melkein sen verran lehmät tuottavatkin. Maito haetaan kaksi kertaa viikossa Durup-osuusmeijeriin. Sinnekään ei ole matkaa kuin 30 kilometriä.

Tilan isäntä Erling Krog kuuluu meijerin edustajistoon. Durup-meijerin lisäksi he ovat jäseniä myös Tican-osuusteurastamossa.

Kysymys maidon hinnasta saa Kirstenin hiukan kikattamaan. Ei hän tiedä, pitäisi kysyä mieheltä, joka hoitaa sen puolen. Sitten hän terästäytyy muistelemaan ja arvioi, että se on 2,40 kruunua litralta (1,90 mk).

Kahdeksan kilon painoisesta porsaasta saa 220-225 kruunua kappaleelta (176-180 mk). Jörsbyg†rdin tila tuottaa noin 8 500 porsasta vuodessa. Ne myydään toiselle tuottajalle lihasioiksi kasvatettaviksi.

Ulkopuolista työvoimaa on nyt kolme henkilöä. Heistä kaksi on harjoittelijoita ja yksi vakituinen apulainen. Lisäksi Kirstenin vanhemmat ja Erlingin isä auttavat vaikka lomituksessa. Erling Krogin äiti on kuollut.

Onnellinen Kirsten

Ympäristö on kaunista paikkaa etenkin kesällä. Päärakennuksen ikkunoista näkyy meren ranta. Matkaa sinne on vain parisataa metriä.

Ranta on tosin matala ja liejuinen, eikä siinä voi uida. Uimaranta on vain kilometrin päässä.

Erling Krog on kotoisin 60 kilometrin päästä Jörsbyg†rdista. He tapasivat aikoinaan joillakin kutsuilla ja se oli 'rakkautta ensi silmäyksellä'. Onnea on jatkunut.

"Minulla on hyvä elämä", Kirsten toteaa tyytyväisenä. Maataloustyö on mieluista ja kun mieskin on samoissa askareissa, niin he voivat viettää lounashetket yhdessä.

Lapsia on kolme, Anders 6 vuotta, Martin 4 vuotta ja Sören 1 1/2 vuotta.

"Tottakai sitä toivoo että joku heistä jatkaa tilan toimintaa mutta sen näkee sitten", Kirsten pohtii tulevaisuutta.

Vapaa-aikoina Kirsten harrastaa voimistelua ja Erling metsästystä. Pyssyn kohteena ovat vesilinnut ja jänikset. Television katseluun ei juuri jää aikaa. Satelliittiantennia heillä ei ole. Tanskan television kaksi kanavaa riittävät hyvin. Lukeminen rajoittuu maatalouden ammattilehtiin ja päivälehtiin. Maaliskuun alussa Kirsten ja Erling matkustavat talvilomalla Norjaan hiihtämään.

Yksi tila pitää myydä

Kirsten Dalia askarruttaa tällä hetkellä valtiovallan pyrkimykset rajoittaa maatilojen kasvua. He aikovatkin myydä yhden tiloistaan maaliskuussa ja sen jälkeen hehtaariala putoaa kahteensataan.

Kirstenin mielestä kehitystä ei saisi tällä tavalla jarruttaa. Suuri tila antaa työtä monelle perheen jäsenelle ja silloin lomituskin voidaan hoitaa kätevästi. Vapaa-aikaa jäisi lomien lisäksi myös opiskeluun.

Toinen harmi ja yleisen keskustelun aihe on liioitteluksi menevä eläinsuojelu.

"Eihän järjestelmiä edes voi muuttaa käden käänteessä", Kirsten toteaa realistisesti.

Hänestä on ikävää, että tekee mitä tahansa, niin aina se tuntuu olevan jonkun mielestä väärin. Kaikilla näyttää olevan asiassa jokin mielipide ja monet puhuvat, vaikka eivät tiedä maataloustuotannosta ja eläinten kohtelusta yhtään mitään.

Kirsten ei puolestaan tiedä Suomesta juuri mitään.

"Se on varmaan kaunis maa", hän arvelee kohteliaasti. Suomen maataloudesta hän haluaisi saada lisää tietoa. Jotain tuntumaa antanee tämä Pellervo-lehti, joka hänelle lähetetään.

Tanskan tulevaisuus on valoisa

Tanska on vauras maa. Sen bruttokansantuote oli Pohjoismaisen tilastollisen vuosikirjan mukaan vuonna 1996 noin 170 miljardia dollaria, Suomen 120 miljardia.

Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että Tanska on EU-maksuissa nettosaaja eli saa EU:lta rahaa enemmän kuin maksaa sinne. Suomi puolestaan on nettomaksaja. Voisi ilkeästi sanoa, että mekin osaltaan pidämme yllä Tanskan hyvinvointia, vain vähän ja epäsuoraan, mutta kuitenkin.

Tanskan maksuylijäämä johtuu maatalouden suuresta osuudesta maan talouselämässä. Vauhti sen kuin paranee. Tanskalaiset arvelevat, että heidän maataloutensa tehokkuus ja tuottavuus pääsevät oikeuksiinsa, kun EU:n nykyinen maatalouspolitiikka uusitaan ja maataloustuotteiden markkinat vapautuvat täysin.

Vuonna 2010 yksi tanskalainen viljelijä kuulema pystyisi ruokkimaan 2 000 ihmistä, vaikka tuotannossa oleva maa supistuu siihen mennessä 10-15 prosenttia. Jos kokopäiväisiä viljelijöitä olisi silloin 10 000, niin Tanskan maatalous voisi evästää 20 miljoonaa ihmistä.

Ruoka olisi tosin yhä edelleen lähinnä sianlihaa. Tanskan Maa- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen johtaja Arne Larsen ennakoi, että tanskalainen sianlihan tuotanto lisääntyy, maidontuotanto taantuu paikalleen ja viljantuotanto laskee. Tuottavuus kasvaa dramaattisesti.

Suurin muutos tapahtuu Larsenin mielestä poliittisella tasolla. Hän moittii EU:n protektionismia onnettomaksi välivaiheeksi luonnollisessa kehityksessä. Maatalouspolitiikka on ollut jäykän byrokraattista ja ohjannut tuottajia pikemminkin tukien hakuun kuin tuotannon kehittämiseen.

Nykyisen maatalouspolitiikan hävitessä nähdään Larsenin mukaan maataloudessa valtavaa uudistumista ja tehokkuuden lisääntymistä. Hän on varma siitä, että nimenomaan Tanskan maatalous sopeutuu vapaisiin markkinoihin menestyksellä. Kokonaisuuksien ekonomistina hän ei juuri ehdi pohdia sitä, mitä tapahtuu kymmenille tuhansille viljelijöille, jotka joutuvat luopumaan tuotannosta tehokkuuden vaatimusten edessä.

Tanskassa siellä täällä viuhtovat tuuligeneraattorit antavat kuvan luonnonmukaisen energian valta-asemasta. Totuus on kuitenkin, että Tanska on omavarainen öljyn ja kaasun suhteen ja jopa vie niitä. Energiahuolto on varmalla pohjalla.

Ilmasto, maaperä, lyhyet välimatkat maan sisällä ja yhteismarkkinoille ja perinteet ovat suopeita Tanskan maataloudelle. Lähtökohdat ensi vuosituhannen markkinoille tuntuvat niin hyviltä, että melkein katteeks käypi.

Kirjoittaja: Seppo Raitasuo
E-mail: traita@>dlc.fi