Metsästä elämisen edellytyksiä

Harva sanonta on yhtä osuva kuin tuttu Suomi elää metsästä. Kuka lienee sen ensimmäisenä lausunut tai kirjoittanut, mutta käyttöä tuolle viisaalle lauseelle on riittänyt. Takavuosina sillä viitattiin lähinnä suurteollisuuteen ja vientituloihin. Sellu- ja paperitehtaat sekä sahat kasvattivat kansantaloutta ja metsän vaikutus työllisyyteen oli vertaansa vailla.

Metsäteollisuus on viime vuosina elänyt vaikeita aikoja ja Suomen eläminen metsästä on ehditty asettaa moneen kertaan kyseenalaiseksi. Myös metsänomistajat ovat teollisuuden ennusteita tutkaillessaan aiheellisesti epäilleet, saadaanko puusta tulevaisuudessa kunnollista tai edes kasvatuskustannukset kattavaa hintaa.

Samaan aikaan kun teollisuus on rypenyt kannattavuuskriisissä, on puulle onneksi – osittain kaikessa hiljaisuudessa – kehitelty uutta käyttöä. Sitä on löytynyt enimmäkseen energiantuotannosta. Uudet tekniikat mahdollistavat esimerkiksi lämmön tuotannon suuressakin mittakaavassa, myös sähkön tuotanto onnistuu.

Harmillista metsäenergian käytölle on, että se joutuu lähtemään samalta viivalta hinnaltaan ylivoimaisen kilpailijan, kivihiilen kanssa. Jotakin on pahasti vialla, jos Suomen kaltaisessa maassa energiantuotannossa luovutaan hakkeen poltosta ja siirrytään vaikka väliaikaisesti kivihiileen. Eikö meillä olekaan varaa maksaa senttiäkään uusiutuvasta energiasta? Entä työllisyysvaikutukset?

Haluammeko, että Suomi elää metsästä vielä satojen vuosienkin kuluttua? Meillä olisi siihen parhaat mahdolliset edellytykset, mutta riittääkö tahtoa ja kykyä. EU:n uusi metsästrategiakin korostaa metsien monipuolista ja kestävää käyttöä sekä metsien merkitystä biotalouden, kasvun ja työllisyyden edistäjänä.

Suomi elää metsästä -lausahdus ei ole menettänyt lainkaan merkitystään, vaikka maailma on muuttunut. Metsien monipuoliselle käytölle ei pitäisi olla minkäänlaisia esteitä, jos metsänomistamisen ja metsäyrittämisen kannattavuus saadaan kohdalleen. Ainoa asia, josta pitää luopua, on puunpolton pienhiukkasista puhuminen. Se kuulostaa lähinnä kiusanteolta.

Teemu Pakarinen

teemu.pakarinen(a)pellervo.fi