Oman käden oikeudella

Oikeutta eläimille -liike nostatti jälleen joulumieltä kuvausiskuillaan ja Ylen A-Studio levitti ystävällisesti materiaalin hyvään lähetysaikaan. Askarruttamaan jäi kielletyn toiminnan motiivi, mutta sekin selvisi kun aktivistit pääsivät ääneen. Tarkoituksena ei ole parantaa sikojen oloja, vaan lopettaa kokonaan eläinten kasvatus elinkeinona.
Näinköhän tuo onnistuu? Ajatellaanpa tilannetta, ettei Suomessa tuotettaisi ihmisten ruuaksi yhtään lihakiloa. Kansa tuskin luopuisi kyljyksistään, ja kauppojen altaat täyttyisivät tuontilihasta. On vaikea ymmärtää ajatusrakennelmaa, että ulkomailla tuotettu liha olisi jotenkin eettisempää kuin täällä. Sitä ei voi tajuta lainkaan, jos vähänkin tietää, miten ja minkälaisissa oloissa lihaa maailmalla tuotetaan. Ne eivät minkäänlaista tarkastelua.
Yrittäjän oikeusturvan kannalta vaarallista on, että yksityisiin tuotantotiloihin tunkeudutaan salaa. Oikeutta eläimille -ryhmä lienee ainoa, jota eläinsuojan ovelle kiinnitetty PÄÄSY KIELLETTY -kyltti ei koske. Kielto on laadittu eläintautien leviämistä vastaan, joten sikaloissa hiippailijat rikkovat tätäkin määräystä.
Jos jollekin muulle työpaikalle tunkeuduttaisiin yön pimeydessä ja tutkittaisiin laatikot ja tietokoneet, rikoslaista löytyisi varmasti pykälät, joiden perusteella jaettaisiin ankaria tuomioita. Sama laki ei tunnu suojelevan kotieläintyrittäjiä.
Eläinsuojelulliset epäkohdat tulee tietysti korjata ja viranomaiset voivat niihin puuttua. Tätä työtä tekevät pääasiassa eläinlääkärit, heillä on siihen ammattitaito ja työvälineet. Niitä ei saa antaa kenelle tahansa.
Suomalaisen eläinsuojelun uranuurtaja, nyt jo edesmennyt Anja Eerikäinen kantoi huolta eläinten hyvinvoinnista mutta ei tuominnut tuotantoeläinten kasvatusta. Hän teki arvokasta työtä ja puuttui myös lemmikkien kohteluun. Haastatellessani Eerikäistä 1990-luvun lopulla, hän sanoi, että ”90 prosenttia lemmikkieläinten pitäjistä pitäisi lopettaa”. Laittamattomasti sanottu.