Ilmojen armoilla

Paukkupakkasissa ja kinosten keskellä vietetty joulukuu sai meidät jälleen ihmettelemään, mitä maapallon ilmastolle on tapahtumassa. Vai onko mitään? Säätieteilijät ovat vakuuttaneet meille, että vuoden tai kahden poikkeukselliset sääolot eivät vielä ole minkäänlainen merkki muutoksesta. Tämän todistavat myös pitkäaikaiset säätilastot ja tutkimukset vuosituhansien varrella tapahtuneista vaihteluista.

Silti poikkeukselliset sääolot pistävät miettimään, onko sittenkin tapahtumassa jotakin eriskummallista. Varsinkin Keski-Euroopassa pohditaan varmasti, ovatko talvet muuttumassa kylmiksi ja lumisiksi. Siellä kun ei ole totuttu loppuvuoden kaltaisiin keleihin samalla tavalla kuin täällä Suomessa.

Euroopan ja koko maailman ruuan tuotannolle ilmoilla on merkitystä. Noin 150 vuoden takaa Suomellakin on kokemusta muutaman vuoden kylmästä jaksosta, ja silloin sadon menetys johti nälänhätään. Nykymaailmassa niin ei varmastikaan käy – ainakaan Suomessa – mutta maailman ruokahuolto on edelleen herkkä sääolojen muutoksille. Tämä tiedetään liiankin hyvin niillä seuduilla, joita kuivuus tai tulvat ovat koetelleet.

Maailman ruuantuotanto todennäköisesti muuttuu, vaikka ilmastoon ei lähivuosikymmeninä tai -satoina suuria muutoksia tulisikaan. Tässä Maatilan Pellervossa Vähätalo kirjoittaa palstallaan, miten nopeasti Brasilia on noussut maataloustuotannon mahtimaaksi – ja miten paljon sillä on vielä tuotantopotentiaalia hallussaan.

Ilmoista riippumatta Brasilia vaikuttaa Euroopan elintarviketuotantoon ja varsinkin ruuan hintaan. Myös sääolojen kehityksellä on merkityksensä, mutta vieläkään ei tiedetä juuri enempää kuin kotikylän Olga ennustuksessaan 1940-luvulla: ”Jos jäät eivät lähde toukokuun 12. päivään mennessä, ne lähtevät sen jälkeen.”