Huipputulosten ylläpitoa

Maaninkalaisella Tarja ja Tapani Pylkkösen tilalla on 63 lypsylehmää. Lehmät lypsää robotti. Viime vuonna meijerimaitoa kertyi noin 660 000 litraa. Tila on yksi Emovetin kuukausitarkastustiloista.

Pylkkösten karjan keskituotos putosi viime vuonna 10 800 litraan edellisvuoden 11 100 litrasta. Yhtenä syistä olivat soluongelmat, joiden takia karjasta jouduttiin viime syksynä laittamaan teuraaksi neljä lehmää, jotka kaikki lypsivät yli 40 litraa maitoa päivässä.

”Joskus on tehtävä kovia ratkaisuja”, Tapani Pylkkönen sanoo rauhallisesti. Keskituotoksen laskun takana oli toki muitakin syitä, esimerkiksi kesän helteet.

Emovetin eläinlääkäri Kirsi Vartia käy tilalla kuukausittain terveydenhuoltokäynnillä. Tällä kertaa tiineystarkastuksia on listalla viisitoista, lisäksi poikineiden tarkastuksia ja kahden vasikan nupouttamiset. Ennen tilalle tuloaan Kirsi on jo käynyt vastaavalla käynnillä naapuritilalla.

Lyhyen aloituspalaverin jälkeen Kirsi ryhtyy työhön.

Ensimmäinen lehmä ei ole tiine, hoidoksi prostaglandiinia. Toiselle lehmälle tehdään kohtutulehduskontrolli, ei ole vielä puhdistunut, hoidoksi prostaglandiinia.

Kolmannen, kymmenen päivää aiemmin poikineen lehmän kohtu on kunnossa, mutta mahat eivät ole. ”Ne pitää vielä kuunnella”, eläinlääkäri päättää.

Neljäskään lehmä ei ole tiine.

”Ei se ole onnistunut sinunkaan siemennyksesi”, emäntä kiusoittelee isäntää, joka aiemmin muistutti emäntää, että ”sinun siementämäsi”. Isäntä on siementänyt lehmiä vuoden ja kokemusta sekä herkkyyttä alkaa kertyä. Emäntä on käynyt kurssin ja saanut siemennysluvan vasta äskettäin.

Viides tarkastettava ei myöskään ole tiine. ”No, onpas se nyt huonoa”, emäntä sanoo harmistuneena puoliääneen.

Kuudes tarkastettava lehmä on tiine, samoin seitsemäs. Molemmat emännän siementämiä, isäntä mielellään myöntää.
Hiehot tarkistetaan viimeisenä. Kaikki tarkistettavat ovat tiineitä. Lopuksi vielä yhden alkiohuuhdeltavan hiehon tarkistus. Hieho on yksi vuosi sitten Ruotsista tuoduista kolmesta hiehosta.

Hiehojen huuhtelupäiväksi sovitaan helmikuun kolmas. Siihen päivään karjasta löytyy seitsemän sopivaa alkioiden vastaanottajaa.

Yhdeltä löytyy juoksutusmaha

Kierroksen loputtua Kirsi antaa prostaglandiinipistoksen ja keskustelee hetken isännän kanssa. Sitten on vuorossa paluu kolmannen lehmän luo kuuntelemaan sen mahaääniä.
Kuuntelua ja koputtelua vasemmalta puolelta, sitten sama oikealta. Diagnoosi on juoksutusmaha, Kirsi sopii myöhemmin, että kunnaneläinlääkäri käy leikkaamassa tarvittaessa sen maanantaina. Leikkaukselta kuitenkin vältytään, kun lehmä paranee pellavalimajuotolla.

”Varmaan siksi, kun kohtu oli niin valtava”, Kirsi arvioi juoksutusmahan syytä. Vasikoita nupoutettaessa näkyy, että kohtu on varmasti ollut suuri, koska vasikka on oikea jättiläinen.

Kirsi kysyy isäntäväeltä, joko yksi utaretulehduslehmä on laitettu pois. Vastaus on, että ei.

”Minä olisin kyllä sitä mieltä, että pistät sen kuitenkin pois”, Kirsi opastaa. Päivän päätteeksi Kirsi tarkastaa ja nupouttaa kaksi vasikkaa. Toisella on napatulehdus ja haava polvessa, hoidoksi navan huuhtelu jodipitoisella liuoksella ja pitkä antibioottikuuri. Toinen on hyvässä kunnossa.

”Lypsykarjatiloilla vasikoiden navat ja nivelet pitäisi katsoa nykyistä tarkemmin. Se toisi hyötyä ternivasikoiden kasvattajille”, Kirsi sanoo. Silloin tällöin vasikkatarkastuksissa löytyy myös liikavetimiä. ”Paljon parempi ottaa ne pois vasikoilta kuin hiehoilta”, emäntä sanoo.

Isäntäväki tunnustaa suoraan, että he eivät olleet huomanneet napatulehdusta, kun vasikka oli kaikin puolin hyvinvoipa.
Emäntä antaa Kirsille suoraa palautetta: ”Sinun palveluistasi ei kyllä hevillä
luovuta.”