Kivunlievitys
edistää porsaiden hyvinvointia

Karjuporsaiden kastroiminen ilman kivunlievitystä on tullut tiensä päähän. Kuluvan vuoden alusta voimaan astunut uusi toimintatapa kieltää urospuolisten pikkuporsaiden kastroimisen eli salvamisen ilman kivunlievitystä. Suomalaiset porsastuottajat ovat ottaneet muutoksen tyynesti vastaan, vaikka kipupiikin käyttö lisää työmäärää ja aiheuttaa lisäkustannuksia sikatiloilla. Eläinsuojelujärjestöilläkin on nyt yksi kipupiste vähemmän, joskaan ne eivät ole asiasta hihkuneet.

Kipulääkkeen piikittäminen pikkuporsaan niskaan tuntia tai paria ennen salvamista vaatii oman työvaiheensa, mutta sujuu kuitenkin rutiinilla, kuten tämän Eläin-liitteen sisäsivuilla olevassa laajassa artikkelissa kerrotaan. Lääkeannostelu ja pistos tehdään hoitavan eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan ja perustuu porsaan elopainoon. Itse operaatioon, kivesten eli munien poistoon leikkaamalla ja siemenjohtimien katkaisulla, sillä ei ole mitään vaikutusta muutoin kuin porsaan hyvinvoinnin ja myöhemmän kasvun kannalta.

Oleellisin ja myönteisin asia kipulääkkeestä on porsaan kärsimän kivun ja sitä kautta myös stressin väheneminen. Pikkupossu ei kärsi itse leikkausoperaatiosta kuten ennen, vaikka kysymyksessä ei ole puudutus. Kipupiikin vaikutus kestää noin vuorokauden, jona aikana leikkaushaavat ehtivät hyvin parantua. Leikkauskohdat paranevat myös entistä nopeammin, kun porsas ei kihnuta haavoja.

Kivunlievityksen ansiosta porsaat toipuvat paremmin normaaliin syöntirytmiin ja niiden kasvu lähtee hyvin käyntiin. Menetelmää voi pitää tervetulleena ratkaisuna, sillä se lisää tuotantoeläinten hyvinvointia mutta tuo myös kaivattuja lisäeuroja parempana tilityshintana.

Kivunlievitys kipulääkkeillä edeltää kastroinnin täyskieltoa, joka tulee Suomessa voimaan vuoden 2018 lopussa. Kuudessa vuodessa on kehitettävä uusia menetelmiä, joilla urossikojen lihaksiin iän myötä kehittyvää karjunhajua voidaan vähentää – siihenhän suvunjatkamiseen tarkoitettujen pallukoiden poisto on aikanaan ollut ainoa käytännöllinen ratkaisu.

Vaihtoehtoina on joko immunokastraatio, urospuolisten sikojen aikaisempi teurastus tai sitten lihateollisuudessa käyttöön otettavat menetelmät karjunhajun tunnistamiseksi lihasta.

Pistoksina sian elinaikana annettava kemiallinen kastraatio ei toistaiseksi ole sataprosenttisen varma, mutta voi hyvinkin toimia teuraslinjalla olevien haistelijoiden kanssa. Kallein vaihtoehto näistä on aikaistaa kasvuiässä olevien karjujen teurastusta.

Muut vaihtoehdot ovatkin sitten vähissä – ellei kuluttajia yksinkertaisesti vain opeteta hyväksymään sianlihassa mahdollisesti vivahtavat erilaiset tuoksut ja voimakkaatkin hajut.