Alkuperämerkinnät kuntoon

Hevosenlihan käyttäminen elintarvikkeiden raaka-aineena on saanut kuluttajat katsomaan valmisruokapakkausten tuoteselosteita entistä tarkemmin. Oleellisin kysymys Euroopan laajuiseksi skandaaliksi paisuneen kohun takana on lihan alkuperämerkinnöistä.

Suomalaiskuluttajiin kohu ei ole vaikuttanut läheskään niin voimakkaasti kuin esimerkiksi Englannissa, jossa hevosenlihan syönti on tabu ja kohun myötä valmisaterioiden myynti romahti. Suomalaisille hevosenliha sitä vastoin maistuu ja sitä voisi olla tarjolla enemmänkin. Kuluttajat haluavat vain yhä tarkemmin tietää, mistä liha on peräisin.

Meillä kulutettiin Eviran ja Suomen Gallup Elintarviketiedon mukaan viime vuonna noin 2,5 miljoonaa kiloa hevosenlihaa, josta kotimaisen lihan osuus oli noin 400 000 kiloa. Nythän hevosenlihan kulutus Suomessa on häviävän pientä, vain puoli kiloa henkeä kohti. Valtaosa hevosenlihasta syödään makkaroina ja lihavalmisteina, mutta sille olisi varmasti myös enemmän kysyntää paisteina ja fileinä.

Kotimaisesta hevoskannasta poistuu vuosittain noin 4 000 hevosta ja näistä arviolta vajaa puolet päätyy teuraaksi. Osa haudataan tai tuhkataan lopetuksen jälkeen, mutta eräiden tietojen mukaan osa hevosista viedään edelleenkin elävinä eläiminä Puolaan ja Italiaan teurastettaviksi. Tällaisia kuljetuksia ei voi pitää eläinsuojelusyistä kovinkaan suotavana, kun muistelee muutaman vuoden takaista TV-dokumenttia teurastukseen matkaavien hevosten käsittelystä.

Vastuu on pitkälti hevosten omistajien harteilla, millä tavoin hevoset viimeiset hetkensä viettävät. Hevosalan järjestöt ovatkin toivoneet, että nämä vanhat palvelijat lukuun ottamatta teuraskiellon saaneita hevosia päätyisivät lautaselle.

Suomalainen hevosenliha on epäilemättä laadukkaampaa kuin ulkomainen, mutta kynnyskysymys on tuottajan saama korvaus. Teurastamot maksavat hevosesta vain euron tai puoli lihakilolta, mikä ei välttämättä vastaa edes kuljetuskustannuksia, mutta kaupan lihatiskillä hinta on saattanut kohota jo naudanlihan tasolle. Yksi keino onkin käyttää pienteurastamoiden palveluita ja jalostaa hevosherkut omaan käyttöön.

Hevosenlihan alihinta on syynä siihen, että myös suomalainen valmisruokateollisuus on sortunut käyttämään ulkomaista raaka-ainetta tuotteissaan. Ensi vuonna voimaan tulevat säännökset lihan alkuperästä tuskin poistavat lihamafiaksi kutsuttuja hämäräyhtiöitä, mutta ainakin vähentävät niiden mahdollisuuksia myydä hevosenlihaa muina lihalaatuina. Tuskin kukaan hyväksyy sitä, että laitosruokiin ja valmisruokapakkauksiin ilmestyisi tarrat: Saattaa sisältää hevosenlihaa.

Vesa Jääskeläinen