Mullan tuoksua ja lannan hajua

Muistan lapsuudesta, kun nyrpistimme nenää ajaessamme paperitehtaan ohi. Isäni tokaisi siihen, että se on raha joka haisee. Nyt aikuisiällä tuollaisia hajuja jopa kaipaa, sillä keväiseen mullantuoksuun ei enää pääse sekoittumaan monenkaan paperi- tai sellutehtaan rahanhajua. Kansalaisia suojellaan ympäristönsuojelun nimissä kaikilta hajuilta ja haitoilta. Ihmiset sen sijaan saavat haista mille hyvänsä, sillä meitä ei voi lakipykälillä verhota.

Näiltä ajatuksilta ei voi välttyä, kun lukee tämän lehden sisäsivuilta Lapin aluehallintoviraston nuivasta suhtautumisesta ylitorniolaisen maanviljelijän suunnitelmaan tehdä kahden robotin navettalaajennus. Pienellä sivukylällä sijaitsevan tilan naapurit eivät hankkeesta valittaneet, mutta avi teki kielteisen päätöksen, jonka perimmäinen syy on lannanhaju ja siitä aiheutuva haitta. Suoraan sanottuna epäämisen syy oli mahdollisessa paskan hajussa.

Muualla navettalaajennus ja sitä kautta työvoiman tarve ja kasvava rahavirta olisi varmaan painanut puntarissa eri suuntaan, ja lupapäätös laajennukselle olisi tullut hölläkätisemmin. Mene ja tiedä. Aluehallintovirastoja ei valitettavasti voi kilpailuttaa, joten tuottajan ainoa keino on vain edetä valitustiellä. Olisikohan Lapin avi ylimpänä ympäristöhallintoviranomaisena myöntänyt luvan moottorikelkkasafariyrityksen perustamiselle, jos se olisi kuulunut avin toimivaltaan?

Lapin aluehallintoviraston tehtävänä on omien sanojen mukaan edistää toiminta-alueellaan perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista, peruspalvelujen saatavuutta, ympäristönsuojelua, ympäristön kestävää käyttöä, sisäistä turvallisuutta sekä terveellistä ja turvallista elin- ja työympäristöä alueilla. Yhteisestä ympäristöstämme on luonnollisesta kannettava huolta, mutta ylevien sanojen lisäksi päätöksissä on otettava järki käteen ja ajateltava asioita myös elinkeinon kannalta.

Suomi tarvitsee nuoria ja innokkaita maataloustuottajia, sillä suuret sukupolvet alkavat hiljakseen väistyä ansaitsemilleen lepopäiville. Kotieläintilojen määrä ja maidontuotanto ovat kääntyneet huolestuttavasti jo laskuun. Sian- ja naudanlihan tuotanto ovat vähentyneet sitäkin enemmän samalla kun ulkomaiset tuotteet valtaavat yhä isomman osuuden suomalaisesta ruokapöydästä.

Muualla Euroopassa maidontuotantoa lisätään reippain ottein, mutta meillä hyvätkin hankkeet torpataan paskan hajun pelossa. Ilmeisesti ympäristösuojelulaista on unohtunut pykälä maalaisjärjen käytöstä?

Vesa Jääskeläinen