Luomutuottajilla on sama ongelma kuin muillakin tuottajilla. Viljelijät ovat hajanainen ryhmä, jolloin suuret ostajat käyttävät tilannetta hyväkseen ja määrittelevät vapaasti niin hinnat kuin kaupankäyntiehdotkin. Luomurengas on yksi mahdollisuus parantaa tilannetta. Kymenlaakson rengas on tästä hyvä esimerkki.

Suomessa on 4 000 luomuviljelijää, mutta ostajat lasketaan lähes yhden käden sormissa. Ostajien ehdoilla mennään, ja ne vievät viljelijöitä niin kuin pässiä narussa. Näin kovasanaisesti jyrähtää luomuviljelijä Matti Tilkanen Varsinais-Suomen Karinaisista.

Tilkanen näkee luomuviljan hinnanmuodostuksessa paljon korjattavaa. Hinnanero leipä- ja rehuviljan välillä on liian pieni. Vielä suurempi ongelma on tapa, jolla luomuviljan hinta Suomessa määrittyy.

”Luomuviljan hinta muodostuu tällä niin, et muutamat isommat toimijat kuulostelevat Euroopan syksyn hintoja ja vähentävät siitä 40–50 euroa per tonni. Hinta tulee suoraan ulkomailta, kotimainen kysyntä tai kulutus ei vaikuta siihen pätkääkään”, Tilkanen toteaa.

Sitovuudeltaan erilaisia renkaita Luomurenkaita voisi olla monentyyppisiä. Nopein käynnistää ja muutenkin yksinkertaisin on markkinointirengas. Kuten Kymenlaaksossakin on huomattu, suuret erät ja täydet rekkakuormat kiinnostavat ostajia ja tuovat lisäarvoa myyjille. Toinen rengastyyppi voisi olla luomukotieläintilan ympärille muodostunut rengas. Silloin kotieläintila saisi läheltä luomurehua ja renkaan tilat saisivat pelloilleen lantaa. Jos keskustilana olisi nautatila, kasvinviljelytiloilla olisi kipeästi kaivattu osoite nurmikasveille. Keskustilana oleva sika- tai kanatila tarvitsisi renkaalta viljaa ja valkuaisrehuja. Iso sikala voisi käyttää jopa renkaan koko peltotuotannon. Keskustila voisi suunnitella rehustusta yhdessä rengaskumppanien kanssa, jolloin kylvöjä tehtäisiin kotieläintilan toivomalla kasvicocktaililla. Pisimmälle vietyä yhteistyö olisi silloin, jos kasvinviljelytilat perustaisivat yhdessä navetan tai muun kotieläinyksikön. ”Luomukasvinviljelijöiden pitäisi rakentaa kimppanavetta. Niin saisi karsittua suuren kustannuserän. Luomutilalla on aina nurmea, mutta tällä hetkellä sitä ei saa hyödynnettyä oikein mitenkään. Toimivassa ketjussa tarvitaan sekä rehun tuottajia että rehun käyttäjiä. Varsinais-Suomessa vain murto-osa luomutiloista on kotieläintiloja. Näin saataisi rehun käyttäjiä lisää”, Tilkanen perustelee. Vastaavan tapainen yhteisnavetta on noussut Juvan Kilpolaan runsaat kymmenen vuotta sitten. Juvan Muumaa Ay on Suomen suurimpia luomumaidontuottajia. Se on kolmen tilan yhteisnavetta, jossa on tilaa 120 lehmälle ja nuorkarjalle. Muumaan osakkailla on yrityksen nettisivujen mukaan hallinnassa yhteensä noin 450 hehtaaria peltoa.

Lisää synkkiä pilviä luomutaivaalle tuo Ukrainasta ja Kazakstanista Eurooppaan tuleva halpa luomuvilja. Itävilja on pudottanut Saksassakin luomuviljan hintaa.

Toinen Suomen luomuongelma on luomukotieläintilojen kärvistely valkuaisrehupulassa. ”Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta soittavat ja kyselevät, olisiko täällä myydä härkäpapua. Maitotilat maksaisivat luomurypsistä tälläkin hetkellä reilusti, jos sitä vaan olisi saatavilla”, Tilkanen kertoo kesän tilanteesta.

Kymenlaaksossa
toimiva
markkinointirengas

Näihin molempiin ongelmiin on tarjottu ratkaisuksi viljelijöiden perustamia eri tavoin organisoituja myyntirenkaita, osuuskuntia tai yhtiöitä. Vaikka sekä ongelma että sen ratkaisu on tiedossa, yhteenliittymiä on perustettu kovin vähän.

Kymenlaaksossa asiaan tartuttiin ProAgrian vetämän Luomuvalkuaisrehutarpeen turvaaminen tuotantoketjua kehittämällä -hankkeen innoittamana.

Keväällä Kymenlaaksoon syntyi työnimeä KymenLuomu käyttävä myynti- ja markkinointirengas. Kiinnostus liittyä renkaaseen on ollut suurta. Kesäkuussa renkaassa oli jo yli 40 luomuviljelijää, joilla on peltoa yhteensä yli 2 000 hehtaaria. Siitä noin 300 hehtaaria on valkuaisrehukasveilla.

Myyntirenkaan vetäjinä toimivat kouvolalaiset luomuviljelijät Sami Kuoppamäki ja Tero Suutari.

Rengas on jo tehnyt toimitussopimuksia merkittävien ostajien kanssa. Niitä ovat muun muassa Kinnusen Mylly Oy Utajärveltä ja Juvan Luomu Oy Juvalta. ”Kinnusen mylly alkaa ottaa teollisessa mittakaavassa vastaan härkäpapua. Se pystyisi ottamaan vastaan tuplasti sen, mitä kymenlaaksolaiset pystyvät sinne toimittamaan”, Reijo Käki ProAgriasta kertoo. Myös herneelle on kysyntää enemmän kuin rengas voi tässä vaiheessa tuottaa.

Renkaan mahdollistamat suuret toimitusmäärät kiinnostavat ostajia, ja se näkyy myös hinnassa. ”Renkaan edustajat kyselivät, mihin ja millä hintaa voisi toimittaa tuhat tonnia luomuvehnää. Sillä sopimuksella viljelijät saivat muutaman kymmenen euroa lisää tonnihintaan”, Käki kertoo.

Renkaan yhteistyö esimerkiksi Helsingin Myllyn kanssa toimii siten, että rengas neuvottelee hinnan renkaan toimittamalle viljamäärälle. Sen jälkeen jokainen viljelijä tekee erikseen sopimuksen Helsingin Myllyn kanssa.

Kymenlaaksolaiset eivät onneksi pidä kynttiläänsä vakan alla, vaan he kiertävät kertomassa luomurenkaastaan muissakin maakunnissa. Hyvät käytännöt kannattaa monistaa muuallekin maahan.

Varsinais-Suomessa
rengashanke vireillä

Varsinais-Suomessa yritetään tulla Kymenlaakson jalanjäljissä ja saada yhtä tai useampaa luomurengasta liikkeelle. MTK-Varsinais-Suomessa hankekoordinaattorina toimiva Sari Raimoranta kerää asiasta kiinnostuneita yhteen.

”Mielenkiintoa luomurenkaan perustamiseen on ollut. Olen yhteyshenkilö, jolle voi ilmoittaa olisiko ostamassa vai myymässä, mitä ja kuinka paljon”, Raimoranta kertoo.

 

Pitäisikö luomutuottajien perustaa mylly, leipomo ja kauppa? Luomun eteneminen on tähän asti ollut hidasta, mutta nyt luomu on aallonharjalla. Kuluttajakaupassa on meneillään luomubuumi. Kauppiailta tulee viestiä, että kaupaksi menisi enemmän luomua kuin sitä on tarjolla. Kysyntä on tietenkin hyvä asia, mutta se pitäisi muuttaa viljelijöille asti ulottuvaksi kassavirraksi. Maidontuottaja saa 55 senttiä luomumaidosta ja 43 senttiä tavallisesta maidosta. Niiden hintaero on siis 12 senttiä eli 28 prosenttia. Kaupassa luomun ja tavallisen maidon hintaero on suhteessa kaksinkertainen, 50 senttiä eli 54 prosenttia. Osan erosta voi selittää erikoistuotteen suuremmilla kustannuksilla, mutta kauppa ottanee jalostajaa ja tuottajaa suuremman hyödyn luomusta. Jospa luomuviljelijät ottaisivat vielä askeleen rengasta pidemmälle ja alkaisivat myydä valmiita tuotteita raaka-aineiden sijasta. Näin voisi jättää välikäsiä pois. Ruotsin Järnassa on Saltå Kvarn Ab -niminen biodynaamiseen ruokaan erikoistunut kokonaisuus, johon kuuluu mylly, leipomo ja kaksi myymälää. Saksassa pienet paikalliset luomupuodit ovat hyvin tavallisia. Harvaanasutussa Suomessa asiakaskuntaa on vähemmän, mutta aika alkaa olla kypsä samankaltaiselle toiminnalle. Niin tuottajat voisivat ottaa itse leveämmän siivun markkinakakusta.