Liika on aina liikaa

Syksy on aina kiireistä aikaa maatiloilla – niin ovat tosin kevät, kesä ja talvikin – mutta tänä vuonna ilmojen haltija on vielä lisännyt paineita. Säilörehun toista satoa jouduttiin korjaamaan elokuun lopulla, eikä vetisimmillä lohkoilla pellolle päästy raskailla koneilla laisinkaan.

Kesä on merkinnyt suomalaisille maatiloille suuria määrällisiä ja laadullisia satotappioita, taloudellisia menetyksiä kasvattavat edelleen kohonneet korjuukustannukset. Heinäkuun loppupuolella eläteltiin vielä toiveita sadon osittaisesta pelastumisesta, jos säät olisivat siinä vaiheessa muuttuneet kuiviksi ja aurinkoisiksi. Silloin vasta alkoikin sataa.

Puinnit ovat tässä vaiheessa myöhässä viikon tai kaksi normaalikesään verrattuna. Tästäkään asiasta ei ole sanottu viimeistä sanaa; saattaa olla että korjuuaika venyy vielä viikkoja. Kukapa tietää?

Sadonkorjuun myöhästymisellä on suuri vaikutus myös siihen, mitä Suomen pelloilla kasvaa tulevana suvena. Ainakin maan eteläosissa kiireisimmät puintiajat osuivat niihin elokuun päiviin, kun monen viljelijän suunnitelmissa olivat syysviljojen kylvöt.

Esimerkiksi syysrapsin viljelijöiltä jää todennäköisesti siemeniä varastoon tulevaksikin syksyksi. Kylvön takarajaksi suositellaan elokuun 20. päivää, mutta tuossa aikataulussa pysyminen oli tänä syksynä melkeinpä mahdotonta.

Maskulainen syysrapsin viljelijä kertoo tässä Maatilan Pellervossa joutuneensa myöhäisen sadonkorjuun takia muuttamaan viljelysuunnitelmiaan. Ilmatieteen laitoksen sääasiantuntijakaan ei ole toiveikas; hän arvelee, että kuluvalla kasvukaudella tuskin enää kertyy syysrapsin tarvitsemaa lämpösummaa. Toivottavasti hän on väärässä.

Suomen pohjoisen sijainnin ongelmat korostuvat niinä vuosina, kun sääolot poikkeavat normaalista. Merkittäviinkään satotappioihin ei tarvita suuria luonnonmullistuksia. Tämä on hyvä muistaa, kun neuvotellaan EU:ssa tulevista tukiratkaisuista. Sama koskee myös kansallisia päätöksiä.