Uutisia
Maidon maakiintiö alittui 333 miljoonalla litralla
(Maatilan Pellervo 2.5.2013) Meijereihin toimitetun maidon määrä kiintiökaudella 2012–2013 oli 2 180 miljoonaa litraa. Maakiintiön täyttöaste on noin 87 prosenttia. Maaliskuun lopussa
päättyneellä kiintiökaudella Suomen meijerimaidon tuotanto alitti maakiintiön
333 miljoonalla litralla. Edelliseen kiintiökauteen verrattuna meijerimaidon määrä laski
noin 11 miljoonaa litraa.
Maidontuotantoa on EU:ssa rajoitettu jäsenmaakohtaisin kiintiöin. Suomen meijerimaidon maakiintiö oli 2 513 miljoonaa litraa kiintiökaudella 2012–2013. Maaliskuussa maitoa toimitti meijereihin 9 198 tilaa. Kiintiökauden 2012–2013 aikana tuotannosta luopui 573 maitotilaa.
Petovahingot ylittivät määrärahat
(Maatilan Pellervo 2.5.2013) Suurpetojen viime vuonna aiheuttamat vahingot olivat yli 7,3 miljoonaa euroa ja niihin varatut määrärahat 4,3 miljoonaa euroa. Ilman lisärahoitusta suurpetovahinkojen korvauksia joudutaan leikkaamaan 45 prosenttia, kerrotaan Maa- ja metsätalousministeriöstä. Edellisvuonna petovahinkoja leikattiin 23 prosenttia, mutta eduskunnan myöntämän lisätalousarvion kautta korvaukset maksettiin lopulta täysimääräisenä.
Suurpetojen aiheuttamista vahingoista yli 93 prosenttia oli porovahinkoja.
Suurpetojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot nousivat yli 6,8 miljoonaan euroon. Tästä voidaan korvata noin 3,75 miljoonaa. Vuotta aiemmin porovahingot olivat 4,96 miljoonaa euroa. Vuoden 2012 korvaussummaa nostivat edellisvuodesta kaksinkertaistuneet ahmavahingot.
Ahman tappamia poroja löydettiin 2800. Vuonna 2011 määrä oli 1 256. Vuonna 2012 susien jäljiltä löydettiin 993 tapettua poroa, edellisvuonna luku oli 919 poroa. Karhujen tappamia poroja löytyi 591 eli lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Ilveksen tappamia poroja löytyi 705, joka on enemmän kuin edellisenä vuonna löydetyt 554 tapettua poroa.
Elintarvikekaupan alijäämä kasvaa
(Maatilan Pellervo 2.5.2013) Elintarviketuonti on kasvanut vauhdikkaasti. Viime vuonna elintarvikkeita tuotiin Suomeen 4,6 miljardin euron arvosta, mikä on edellisvuoden tuontia lähes 7 prosenttia enemmän.
Suomalaisen elintarvikeviennin kasvu sitä vastoin hidastui vuonna 2012. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1,6 miljardin euron arvosta, mikä on vain 1,2 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Tuonnin nopeasta kasvusta johtuen elintarvikekaupan alijäämä laajeni lähes 10 prosentilla yltäen jo yli kolmeen miljardiin euroon. Alijäämä on perinteisesti johtunut hedelmien, vihannesten, raakakahvin, alkoholijuomien ja tupakan tuonnin laajuudesta. Viime vuosina tuonti on kasvanut rajusti myös niissä tuoteryhmissä, joissa on kotimaista tuotantoa, kuten maitotuotteissa, lihassa ja kalassa. Noin kolme neljäsosaa suomalaisten syömästä ruoasta on kuitenkin edelleen kotimaista alkuperää.
Valtaosa, eli yli 73 prosenttia, Suomen elintarviketuonnista on peräisin EU-alueelta. Suurimmat osuudet ovat Ruotsilla, Virolla ja Saksalla. EU:n ulkopuolisten maiden osuus on vajaat 27 prosenttia.
Venäjä on säilyttänyt paikkansa suomalaisen elintarvikeviennin pääkohteena lähes 27 prosentin osuudella, toisena on Ruotsi 18 prosentin ja kolmantena Viro 9 prosentin osuudella. Suomalaisen elintarvikeviennin merkittävin yksittäinen tuoteryhmä ovat meijerituotteet. Muita tärkeitä vientituotteita ovat vilja- ja lihatuotteet, juomat sekä sokeri- ja makeisteollisuuden tuotteet.
Maatilojen määrä on Suomessa vähentynyt, keskikoko on suurentunut
Viime vuonna maatalouden tukihakemuksen jätti enää noin 58 900 maatilaa, kun vuonna 2000 tuotantotoimintaa harjoittavia aktiivitiloja oli vielä lähes 78 000.
Tilamäärän vähentyessä on tilojen keskikoko suurentunut. Tällä vuosituhannella aktiivitilojen keskikoko on kasvanut 40 prosentilla alle 28 peltohehtaarista lähes 39 hehtaariin. Maidontuotannossa keskimääräinen karjakoko on kasvanut samaan aikaan 17 lehmästä 30 lehmään.
Tilojen keskikoon kasvusta huolimatta tilarakenne painottuu Suomessa edelleen suhteellisen pieniin tiloihin. Suuria, yli sadan hehtaarin tiloja oli vuonna 2012 vain runsaat 7 prosenttia tiloista. Yli 50 lehmän karja oli 12 prosentilla maitotiloista, mutta tuottivat kuitenkin jo yli kolmanneksen koko maan maidontuotannosta.
Lintuflunssaa löytyi jälleen Euroopasta
(Maatilan Pellervo 4.4.2013, teksti Päivi Kapiainen-Heiskanen) Hollantilaisella siipikarjatilalla on tuhottu yli 80 000 eläintä lintuflunssaviruksen löydyttyä. OIE eli kansainvälinen eläinten tartuntatautien toimisto raportoi löydöksistä ensimmäistä kertaa 11. maaliskuuta.
Viruksen löytyminen on saanut jo Hong Kongin kieltämään siipikarjantuotteiden tuonnin alueelta. Kielto koskee kaikkia siipikarjatuotteita ja kananmunia.
Myös Intiasta on löytynyt H5N1-virusta yhdeltä tilalta.
Lintuflunssa ei tartu helposti ihmiseen. Tänä vuonna lintuflunssa on tarttunut ihmisiin kolmessa maassa. Kaikkiaan tapauksia on ollut 12 ja yhtä lukuun ottamatta sairastuneet ovat kuolleet. Kambodzassa sairastuneita on ollut yhdeksän, Kiinassa kaksi ja Egyptissä yksi.
Viime vuonna tautitapauksia oli kaikkiaan 32 ja tautiin kuoli 20 ihmistä. Tuolloin tautia tavattiin myös Indonesiasta, Bangladeshistä ja Vietnamista. Vuodesta 2003 alkaen eniten WHOn keräämien tilastojen mukaan ihmisiä on sairastunut lintuflunssaan Egyptissä ja Indonesiassa.
www.globalmeatnews.com, www.who.int
Peltovalvonta ulottui 3 500 tilalle
(Maatilan Pellervo 4.4.2013) Peltovalvonnat etenivät viime vuonna hieman edellisvuotta nopeammin. Maaseutuviraston mukaan paikalla tehtävät peltovalvonnat saatiin lähes kaikki tehtyä ennen vuoden vaihtumista. Ympäristötuen osalta valvonnat ovat vielä osittain kesken, sillä lannoitukseen ja peltojen kasvipeitteisyyteen liittyviä ehtoja valvotaan vasta talvella ja keväällä 2013.
Tilatukea haki viime vuonna 58 598 tilaa, joista 3 530 tilaa valittiin valvontaan. Määrä oli kuusi prosenttia kaikista tukea hakeneista tiloista. GPS-laitteella kasvulohkoista mitattiin noin 20 prosenttia.
Viljelijätukien valvonnat paikan päällä tiloilla ja hallinnolliset valvonnat on tehtävä ennen kuin tuet voidaan maksaa viljelijöille. ELY-keskukset tekevät valvonnan maatiloilla Maaseutuviraston ohjeistuksen mukaisesti. Maaseutuvirasto myös määrittelee otannat, joilla tilat valitaan valvontaan.
Ympäristötuessa eniten puutteita havaittiin edellisten vuosien tapaan viljavuustutkimuksissa. Vuoteen 2011 verrattuna niissä oli puutteita yhä useammalla tilalla, valvonnassa olleista lähes 30 prosentilla eli 986 tilalla. Huomautus annettiin 403 tilalle.
Puutteellisista viljavuustutkimuksista voidaan antaa maksimissaan viiden prosentin seuraamus perustoimenpiteen tukeen ja tämä seuraamus määrättiin 309 tilalle. Näissä tapauksissa viljavuustutkimukset puuttuivat joko kokonaan tai ne olivat vanhentuneet.
Myös pientareissa ja suojakaistoissa todettiin enemmän puutteita kuin vuonna 2011. Noudattamatta jättämisiä havaittiin 12,8 prosentilla valvotuista tiloista (438 tilaa). Puutteet olivat pääsääntöisesti lieviä, ja yli kolmasosalle (158 kpl) annettiin huomautus. Vakavampia puutteita suojakaistoissa todettiin vain muutamalla kymmenellä tilalla.
Ympäristötuen lisätoimenpiteistä viljelyn monipuolistamisessa havaittiin suhteellisesti eniten puutteita. Myös typpilannoituksen tarkentamisesta annettiin useille tiloille seuraamus.
Tukiehtojen laiminlyönneistä aiheutuvien, koko tukeen kohdistuvien seuraamusten lisäksi vähennyksiä tukeen voi aiheutua myös pinta-alavirheistä. Pinta-alavalvonnoissa tuen leikkauksia tulee vuosittain tilojen lukumäärässä mitattuna melko paljon, mutta useimmiten kyse on pienistä pinta-alaleikkauksista. Tuet on kuitenkin maksettu toteutuneen pinta-alan mukaan.
Tilatuen maksuun vaikuttavia puutteita pinta-alassa oli vuonna 2012 noin 40 prosentilla valvotuista tiloista. Suurimmalla osalla eli lähes 30 prosentilla kyse oli pienestä tuen leikkaukseen johtavasta virheestä. Kokonaisuutena pinta-alavirheitä oli saman verran kuin edellisvuonna.
Satovahinkokorvauksia 1 600 tilalle
(Maatilan Pellervo 4.4.2013) Maaseutuvirasto maksaa viime vuonna viljelmille tapahtuneista satovahingoista korvauksia noin 1 600 tilalle. Korvausten kokonaismäärä on arviolta yhdeksän miljoonaa euroa. Satovahinkokorvausta haettiin yhteensä noin 56 400 hehtaarilta, mikä on noin 2,4 prosenttia koko viljelyalasta. Suurin osa vahinkoalasta oli viljaa, mutta suurimmat vahingonkorvaukset maksetaan perunanviljelijöille. Ruokaperunan koko viljelyalasta 20 prosentille haettiin satovahinkokorvausta.
Sato tuhoutui osittain 21 400 hehtaarilta ja täysin 35 000 hehtaarilta. ELY-keskusten alueilta suurimmat satovahingot olivat Pohjois-Pohjanmaalla 9 500 hehtaaria, Etelä-Pohjanmaalla 6 600 hehtaaria, Pohjanmaalla 5 700 hehtaaria ja Hämeessä 5 600 hehtaaria.
Vahinkoja aiheuttivat erityisesti viime kesän ja syksyn rankat ja pitkään jatkuneet sateet sekä niistä aiheutuneet tulvat. Omavastuun ylittävästä satovahingon määrästä korvataan viljelijälle 90 prosenttia. Viljelijän omavastuu on 30 prosenttia viljelmän normisadon arvosta. Normisadon arvo lasketaan alueen keskimääräisten satojen perusteella vahinkovuotta edeltäviltä vuosilta.
Satovahinkokorvauksesta vähennetään myös muualta mahdollisesti saadut korvaukset. Vahingon arvo on laskettu vähentämällä viljelmän normisadon arvosta saadun sadon arvo. Saadun sadon arvon laskemisessa käytetään vahinkovuoden keskimääräisiä myyntihintoja.
Jella on Pohjoismaiden ensimmäinen 200-tonnari
(Maatilan Pellervo 7.3.2013) Pohjois-Savossa Pielavedellä on holstein-lehmä Jella ensimmäisenä lehmänä Pohjoismaissa tuottanut yli 200 000 kiloa maitoa elinaikanaan. Lähes 18-vuotias Jella on poikinut 15 kertaa ja tuottanut huimat 13 000 kg maitoa vuodessa. Parhaana vuonna Jella on herunut maitoa 15 000 kg. Jellan omistaa Jauhialan maatalousyhtymä, johon kuuluvat
Heikki, Marja ja Jouni Laukkanen sekä Anna Jäppinen.
Tämän maailman mittakaavassakin harvinaisen saavutuksen mahdollistavat Jellan huippuominaisuudet. Sillä on erinomainen utareterveys, hedelmällisyys, hyvä rakenne ja mahtava rehunkäyttökyky. ”Nuorempana se söi tai märehti koko ajan”, Heikki Laukkanen kertoo. ”Jella on sisukas ja itsepäinen luonne, jonka kanssa yhteistyö on saumatonta. Vastoinkäymisistä se on aina selvinnyt.”
Jauhialassa lehmät saavat osakseen parasta mahdollista hoitoa. Jella muutti reilu vuosi sitten parsinavetasta uuteen 100 lehmän pihattoon. Jauhialassa ulkoilutetaan lehmiä myös talvisin, niinpä Jella käy muiden mukana nauttimassa lumisesta maisemasta.
Omavaraisuus ei riitä ruokaturvan mittariksi
(Maatilan Pellervo 7.3.2013) Omavaraisuus ei ole riittävä mittari suomalaiselle ruokaturvalle, kertoo MTT:n tuore tutkimus. Myös energiansaannista, liikenneinfrastruktuurista sekä pandemiavalmiudesta on huolehdittava.
Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus pystyvät normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin – omavaraisuusasteemme on siis ruoantuotannossa varsin korkea. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä ruokaturvan mittari, sillä kotimainen ruoantuotanto on riippuvainen tuontipanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineista ja työkoneista.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tekemässä ja Huoltovarmuuskeskuksen rahoittamassa tutkimuksessa arvioitiin Suomen ruokaturvan ja huoltovarmuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä osana Euroopan unionin yhteisiä markkinoita sekä muuttuvia globaaleja ruokamarkkinoita.
Energia- ja öljyriippuvaisessa talousjärjestelmässä ruokaturva on vahvasti sidoksissa energiansaannin turvaamiseen. Maataloutemme on riippuvainen polttoaineista. Myös kaupan ja teollisuuden logistiset järjestelmät pyörivät tuontienergian varassa.
Elintarvikehuollon haavoittuvuudet, riskit ja uhkat ovat yhä enemmän yleisiä ja yhtäläisiä muiden tuotanto- ja palveluketjujen kanssa.
”Energian, erityisesti sähkön huoltovarmuuden sekä tieto- että muun liikenteen infrastruktuurin ja pandemiavalmiuden ylläpitäminen edesauttavat myös elintarvikeketjun selviytymiskykyä”, sanoo professori Jyrki Niemi MTT:stä.
Ensimmäiset ulkokanojen munat putkahtivat markkinoille
(Maatilan Pellervo 7.2.2013) Vaahteramäen tilalla Somerolla on käynnistynyt maamme ensimmäinen ulkokanala, jonka tuotokset ovat päässeet kananmunahyllyille helmikuun alussa. Maailmalla näistä free range -nimeä kantavia munia on saatu nauttia jo pitkään, mutta nyt myös suomalaisilla kuluttajilla on mahdollisuus valita ulkokanojen munia.
Vaahteramäen tilan isäntä Mikko Välttilä sanoo, että talvisäällä ulos ovat uskaltautuneet rämäpäisimmät yksilöt. Kanat ovat viihtyneet jopa niin hyvin, että ovat munineet ulos, kun ulkoiluluukkuja on pidetty valoisaan aikaan auki kuutisen tuntia päivässä.
Uuden tuotantomuodon rantautuminen antaa kanalle päätösvallan siitä, milloin käydä haukkaamassa happea ulkona. Ulkona kana voi lepuuttaa terassin suojassa tai käyskennellä aidatulla laitumella. Tilaa kanoille pihalla riittää, sillä aidattua aluetta on 36 000 neliömetriä.
Ulkokanojen kananmunat tarjoavat uuden vaihtoehdon vihreämpiä arvoja hakeville ja tulevat sijoittumaan hinnan osalta vapaan kanan- ja luomukananmunien välimaastoon.Luomutuotannon ja ulkokanojen erot löytyvät muun muassa ruokinnasta. Ulkokanat syövät perinteistä, viljapohjaista rehua ja saavat päivittäin valita, viettävätkö aikansa kanalan hämärässä vai ulkona päivänpaisteessa.
Vaahteramäen 8 000 ulkokanaa asustavat lattiakanalassa, jossa ne saavat liikkua vapaasti ja muodostaa omia kuppikuntiaan. Kanat voivat käyttäytyä luonnolleen sopivalla tavalla, sillä niillä on käytössään kuivikepehkujen lisäksi munintapesät ja orret. Virikkeiksi kanat saavat heinää ja porkkanoita.
Satovahinkoala kasvoi yli 70 prosenttia
(Maatilan Pellervo 3.1.2013) Viljelijät hakivat viime vuonna satovahinkokorvauksia yhteensä noin 55 800 hehtaarilta, mikä on noin 2,4 prosenttia koko viljelyalasta. Hehtaarimäärässä on noin 73 prosentin kasvu verrattuna viime vuosina keskimäärin korvattuun satovahinkoalaan. Vuosina 2000–2011 satovahinkoala on ollut keskimäärin 32 200 hehtaaria.
Viime vuonna sato tuhoutui osittain 21 100 hehtaarilta ja täysin 34 700 hehtaarilta. Korvaushakemuksia ELY-keskuksiin tuli hieman yli 2 600 kappaletta.
ELY-keskusten alueilta suurimmat satovahingot olivat Pohjois-Pohjanmaalla 9 300 hehtaaria, Etelä-Pohjanmaalla 6 600 hehtaaria, Pohjanmaalla 5 700 hehtaaria ja Hämeessä 5 500 hehtaaria.
Vahinkoja aiheuttivat erityisesti viime kesän ja syksyn rankat ja pitkään jatkuneet sateet sekä niistä aiheutuneet tulvat. Sateet aiheuttivat paljon hankaluuksia muun muassa perunan viljelijöille. Perunalle satovahinkokorvauksia on haettu hieman yli 3 000 hehtaarille, mikä vastaa noin 14 prosenttia viime vuoden perunan viljelyalasta.
Satovahinkokorvauksien maksatukset alkavat huhtikuussa, kun vuoden 2012 hintatilastot valmistuvat ja valtioneuvosto on päättänyt korvausosuudesta.
Atria hakee luomusian kasvattajia
(Maatilan Pellervo Eläin-liite 3.1.2013) Atria ryhtyy rakentamaan luomusikaketjua ja etsii luomusianlihantuottajia vastatakseen jatkuvasti kasvavaan luomulihan kysyntään. Luomulihan myynti päivittäistavarakaupassa on kasvanut yli 15 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Luonnonmukaisesti tuotetun sianlihan kysyntä on ylittänyt tarjonnan moninkertaisesti jo pitkään.
Erikoistuminen luomusianlihantuotantoon on Atrian mukaan varteenotettava ja hyvä ratkaisu monille tiloille. AtriaSika -ketjussa on jo nyt sikatiloja, joiden peltoviljely täyttää luonnonmukaisen tuotannon ehdot. Lisäksi A-Rehu pystyy tarjoamaan luomukelpoiset rehut sikatiloille.
Lihantuotannon siirtymäaika luomuun on seitsemän kuukautta. Tavanomainen viljely ei ole este luomusianlihantuotantoon siirtymiselle. Peltoviljelyssä siirtymäaika luomutuotantoon on kolme vuotta ja toisena siirtymävuonna omaa viljaa voidaan käyttää ruokinnassa enimmillään 30 prosenttia. Luomuhyväksyntää on mahdollista hakea kerran vuodessa toukokuussa, jolloin tietyt kriteerit on täytettävä.
Luomusianlihantuotannon kustannukset verrattuna tavanomaiseen tuotantoon ovat huomattavasti suuremmat. Luomusianlihantuotanto asettaa rakennuksille ja tuotannolle omat vaatimuksensa. Eläinten tilantarve on suurempi ja sioilla tulee muun muassa olla mahdollisuus ulkoiluun. Porsastuotannossa emakot porsivat vapaana ja imetysjakso on normaalia tuotantoa pidempi.
Atria on valmistellut luomusianlihalle on oman hinnoittelumallinsa.
Uusi tutkimus mullistaa lehmien terveysjalostuksen
(Maatilan Pellervo Eläin-liite 3.1.2013) Kanadalaisessa Guelphin yliopistossa on tehty uraauurtavaa tutkimusta nautojen immuunivasteesta ja sen perinnöllisyydestä. Professori Bonnie A. Mallard tutkimusryhmineen on mitannut tuhansien holstein-lehmien immuunivasteen voimakkuutta ja havainnut, että immuunivaste on voimakkaasti periytyvä ominaisuus.
Tutkimuksen mukaan korkean immuunivasteen omaavat lehmät sairastuvat harvemmin, reagoivat paremmin käytettyihin rokotteisiin ja tuottavat vasta-ainemäärältään parempaa ternimaitoa kuin keskivertolehmät.
Lehmien terveysjalostus on aiemmin ollut vaikeaa, sillä terveysominaisuuksien periytyvyysasteet ovat matalia ja lehmien terveystiedot epätarkkoja johtuen tilojen ja eläinlääkäreiden erilaisista käytännöistä hoitaa lehmiä. Lisäksi yksittäisen terveysominaisuuden painottaminen voi vaikuttaa epäedullisesti muihin ominaisuuksiin.
Panostaminen lehmien kokonaisvaltaiseen immuunivasteeseen muuttaa terveysjalostuksen, koska immuunivasteen periytyvyysaste on samaa luokka kuin rakenteen ja tuotoksen, eli noin 25 prosenttia. Tämä on merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi kestävyyden, poikimavaikeuksien, tytärhedelmällisyyden tai hoitotietojen periytyvyysaste, joista kunkin vaikutus on alle kymmenen prosenttia.
Tutkimuksessa, jossa mitattiin floridalaisen karjan 3 000 lehmän immuunivasteet, parhaan tuloksen saaneella 700 lehmällä oli 27 prosenttia vähemmän utaretulehduksia ja 38 prosenttia vähemmän kohtutulehduksia kuin karjan muilla lehmillä
Maailmanlaajuinen genetiikkayritys Semex on rahoittanut immuunivastetutkimusta ja on patentoinut immuunivasteen tutkimustekniikan. Kaikkien Semexin keinosiemennyssonnien immuunivaste mitataan ja paras kymmenys sonneista saa merkinnän Immunity+.
Sika- ja siipikarjatalouden tuki nousee
(Maatilan Pellervo Eläin-liite 5.12.2012) Hallitus on vahvistanut vuodelta 2012 maksettavien Etelä-Suomen erikoiskasvituen ja kotieläintilan hehtaarituen tasot sekä tuotannosta irrotetun sika- ja siipikarjatalouden koko maan tukitasot.
Etelä-Suomen erikoiskasvitukea alennettiin, jotta komission 141-tukia koskevan päätöksen mukaista tuen kokonaismäärän rajoitetta ei ylitetä. Tuki on 92 euroa hehtaarilta aiemman 100 euron sijaan ja sitä maksetaan yhteensä 0,86 miljoonaa euroa. Tukea maksetaan lähes 9 000 hehtaarin viljelypinta-alalle.
Kotieläintilan hehtaarituen tukitasoa korotettiin, jotta komission päätöksen mukainen tuen maksuvaltuus voitaisiin hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti. Tuki on nyt 39 euroa hehtaarilta ja sitä maksetaan yhteensä 9,5 miljoonaa euroa. Tukea maksetaan yhteensä lähes 250 000 hehtaarin viljelypinta-alalle.
Sika- ja siipikarjataloudessa tuotannosta irrotetun kansallisen tuen viitemäärät vähenivät oletettua nopeammin koko maassa vuonna 2012. Tuotannosta irrotetun tuen tukitasoa korotetaan, jotta tuen maksuvaltuus voitaisiin hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti A- ja B -tukialueilla ja vastaava korotus tehdään myös C-tukialueilla. A- ja B tukialueilla tukea korotettiin neljällä eurolla viitemäärän eläinyksikköä kohden.
Muutoksen jälkeen tukitaso A- ja B -tukialueilla on 114 euroa viitemäärän eläinyksiköltä. Tukialueilla C korotus on 4–5 euroa viitemäärän eläinyksikköä kohden. Muilla tukialueilla tukitaso vaihtelee 119 eurosta 278 euroon. Koko maassa sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettua tukea maksetaan vuodelta 2012 yhteensä 51,71 miljoonaa euroa, mistä A- ja B -tukialueilla noin 25 miljoonaa euroa ja C -tukialueilla yli 26 miljoonaa euroa.
Rehuviljasato viime vuotta reilusti parempi
(Maatilan Pellervo 5.12.2012) Kotimaan viljasato on tänä vuonna arviolta 3,82 miljoonaa tonnia, ilmenee Vilja-alan yhteistyöryhmän syksyllä tekemästä viljelijäkyselystä. Määrä on 150 000 tonnia suurempi kuin viime vuonna korjattu sato. Leipäviljasato jää tällä satokaudella viime vuotta noin 9 prosenttia pienemmäksi kuin perinteisten rehuviljojen, ohran, kauran ja seosviljan sato, joiden osuus kasvoi viime vuoteen verrattuna noin 10 prosenttia. Yleisesti viljojen hehtaarisadot ovat kyselyn vastausten perusteella olleet hyviä tai erittäin hyviä.
Tänä syksynä säät olivat sadonkorjuukaudella erittäin hankalat, eikä satoa saatu korjattua kaikilta alueilta sateiden takia. VYR:n satokyselyn vastausten perusteella korjaamatta jäävän alan suuruus on noin 8,5 prosenttia viljelyalasta ja on noin 95 000 hehtaaria. Tiedot korjaamatta jäävän alan osuudesta tarkentuvat, kun satovahinkoilmoitusten kokonaismäärästä saadaan tarkempia tietoja.
Öljykasvisato on jäämässä satokyselyn vastausten perusteella neljänneksen viime vuoden satoa pienemmäksi, 84 000 tonnin tasolle ja jopa joka viides rypsihehtaari jäi tänä vuonna korjaamatta. Rypsillä hehtaarisadot jäivät tänä vuonna keskiarvojen tasolle, mutta rapsilla hieman nousivat. Öljykasvien viljelyala oli viime vuotta pienempi.
SR-puimurit Valtralle
(Maatilan Pellervo 5.12.2012) Sampo-Rosenlewin leikkuupuimurit siirtyvät Valtran myynti- ja huoltoverkoston vastuulle Suomessa. Muutos tapahtuu vaiheittain. Valtran myyntiverkosto, Agco Suomi Oy, aloittaa myynnin helmikuun alussa ja siirtyy yksinmyyntiin syyskuussa 2013.
”Kotimaiset Sampon puimurit ja Valtran traktorit sopivat erinomaisesti samaan myynti- ja huoltoverkostoon. Muutos vahvistaa asemaamme Suomen vahvimpana maatalouskonekaupan ketjuna. Voimme näin parantaa sekä traktori- että puimuriasiakkaiden palvelua”, kertoo Agco Suomi Oy:n myyntijohtaja Pertti Laaksonen.
Puimurimyyntiin ja huoltoon varaudutaan Agco Suomi Oy:ssä henkilöstön laajalla koulutuksella ja palkkaamalla lisää väkeä niin myyntiin, tuotetukeen kuin huoltoonkin. Traktorimyynnissä samat henkilöt myyvät sekä traktoreita että puimureita, samoin varaosamyynnissä traktoreiden ja puimureiden varaosia.
Agco Suomi Oy myy Valtrojen lisäksi myös Fendt- ja Challenger-traktoreita. Agco Suomi Oy:n ja Valtra Oy Ab:n emoyhtiö Agco omistaa kymmenen prosenttia Sampo-Rosenlewin osakkeista.
Aikaisten lajikkeiden siemenkauppa käy vilkkaana
(Maatilan Pellervo 22.11.2012) Kuluneen kasvukauden jälkeen aikaisille lajikkeille on hyvä kysyntä ja siemenkauppa niiden osalta onkin alkanut jo aiempia vuosia vilkkaammin. Muutenkin laadukkaalle siemenelle on kysyntää, kerrotaan Boreal kasvinjalostuksesta.
Borealin valikoima on kuluneena syksynä täydentynyt Wappu-kevätvehnän myötä. Lisäksi viime vuonna vielä rajoitetussa määrin markkinoille tulleet aikaiset Akseli-kaura sekä Aukusti- ja Wolmari-ohrat vahvistavat nyt asemiaan siemenkaupassa.
Borealin rehuherneen jalostusohjelmasta ensimmäinen markkinoille tuotava lajike on keltasiemeninen Jermu. Se on noin viidenneksen satoisampi kuin tämän hetken yleisimmin viljellyt hernelajikkeet. Kovan satotason Jermu on kotimainen vaihtoehto valkuaisrehun tuotantoon.
Kaksitahoisen ohran valikoima on laajentunut erittäin satoisan ja suurijyväisen Ramblerin myötä. Melko aikainen kasvuaika yhdessä lujan korren kanssa varmistavat Ramblerin viljelyvarmuutta Suomen oloissa. Smilla-hybridikevätrapsi puolestaan tarjoaa satoisan vaihtoehdon rapsin tuotantoon. Borealin mukaan se on ollut yksi satoisimmista kevätrapseista virallisissa lajikekokeissa.
(Maatilan Pellervo 22.11.2012) Ruokaperunaa oli varastoissa lokakuun puolivälissä 142 miljoonaa kiloa eli 78 miljoonaa kiloa viimesyksyistä vähemmän. Määrä on ennätyksellisen pieni, sillä vähennystä edellisvuoteen on 40 prosenttia. Yhteenlaskettuna ruoka- ja ruokateollisuusperunan varastomäärä jäi 166 miljoonaan kiloon. Tiedot perustuvat Tiken kokoamaan varastotilastoon, jossa selvitetään maatilojen varastoissa olevan perunan määrää kahdesti vuodessa.
Kulunut satokausi oli perunanviljelyn kannalta poikkeuksellisen huono. Runsaat sateet perunan päätuotantoalueella Pohjanmaalla aiheuttivat suuret satovahingot, sillä jo pelkästään Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella oli satovahinkoja 1 000 hehtaarin ruokaperuna-alalla. Tästä alasta puolet tuhoutui kokonaan.
Satovahinkojen vaikutusta lisäsi jo alun perinkin edellisvuotista pienempi kylvöala. Varastotilastoon kuuluvien yli kahden hehtaarin ruoka- ja ruokateollisuusperunatilojen määrä väheni kymmeneksen ja viljelyala noin 12 prosenttia. Satotasokin jäi aiempaa pienemmäksi, vain 24 tonniin hehtaarille. Kotimaista perunaa kuitenkin riittänee hyvin kauppoihin. Todennäköisesti osa ruokateollisuusperunastakin tulee päätymään ruokaperunaksi. Sen sijaan teollisuus ja suurtaloudet joutunevat turvautumaan tuontiperunaan varsinkin keväämmällä.
Sähköinen haku säästää aikaa ja vähentää virheitä
(Maatilan Pellervo 4.10.2012) Viljelijätukien sähköinen haku on saanut käyttäjiltään vuodesta toiseen kiittävää palautetta. Viljelijöiden mukaan sähköinen haku säästää aikaa, vähentää virheiden mahdollisuutta ja on nopea ja helppo käyttää.
Maaseutuviraston keväällä 2012 keräämän käyttäjäpalautteen mukaan viljelijöiden verkkoasiointipalvelu Vipu on niin hyvä, etteivät käyttäjät halua enää palata paperihakuun. Palautekyselyyn vastanneista viljelijöistä 85 prosenttia aikoo tehdä hakemuksensa varmasti sähköisesti myös ensi vuonna.
Ensi keväänä kolmasosa viljelijöistä ei tilaa lainkaan paperille painettuja oppaita ja lomakkeita, koska tiedot ovat saatavilla ajantasaisina verkosta.
Tukihakupostituksista luopumista kokeiltiin keväällä Etelä-Pohjanmaalla Jalasjärven ja Kurikan kuntien alueella. Viljelijät saivat oppaat ja lomakkeet vain erikseen tilaamalla. Alueen noin tuhannesta viljelijästä 61 prosenttia ei kokenut tarvitsevansa hakumateriaaleja eikä aio niitä jatkossakaan tilata.
Vipuneuvoja ja karttaliittymä ovat käyttäjien suosikkeja. Vipuneuvoja on Vipu-palvelun pidetyin työkalu, jota viljelijät käyttivät yhä enemmän viime kevään haussa. Vipuneuvojasta viljelijä voi nähdä esimerkiksi tukien maksuaikataulut ja saada vinkkejä sähköiseen hakuun.
Myös mahdollisuus tehdä karttakorjauksia sähköisesti on koettu tärkeäksi. Sähköiset karttakorjaukset ovat paperille tehtyjä huomattavasti tarkempia ja siksi ne ovat vähentäneet ristiintarkastustapauksia merkittävästi.
Tuontihevoset aiheuttavat tautiriskin
(Maatilan Pellervo 4.10.2012) Euroopassa ja muualla maailmassa esiintyy vakavia hevostauteja, joiden leviäminen Suomeen haittaisi suuresti niin hevostaloutta kuin hevosen hyvinvointia. Eviran mukaan riski on huomattava, sillä suomalaistalleille tuodaan joka kuukausi ulkomailta 100–200 hevosta. Lisäksi kansainvälinen kilpailutoiminta on vilkasta niin ratsu- kuin ravipuolella.
Tähänastinen tieto vakavien hevostautien esiintymisestä perustuu sairaiden eläinten satunnaisiin tutkimuksiin, koska varsinaisia tautien esiintyvyystutkimuksia ei ole tehty. Evira on käynnistänyt Tarttuvien tautien hallinta hevostalouden tukena –hankkeen, joka kerää tietoa tärkeimpien hevostautien esiintymisestä tuontihevosilla.
Eviran yhteistyökumppaneina hankkeessa toimivat Suomen Hippos ry, Suomen Hevostietokeskus ry ja Helsingin yliopisto. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt hankkeelle määrärahaa, ja hanketta ohjaavat hevostalouden keskeiset toimijat. Tutkimus alkaa syksyllä 2012 ja jatkuu vuoden 2014 alkuun.
Hankkeessa selvitetään, esiintyykö tuontihevosissa viitteitä näivetystaudista ja Länsi-Niilin viruksesta, joita meillä ei toistaiseksi ole tavattu. Lisäksi tutkitaan, tuovatko hevoset mukanaan virusarteriitti- ja herpesvirustartuntoja tai pääntautia aiheuttavia bakteereja.
Näytteitä ottavat Hevosjalostusliitot tunnistettavista tuontihevosista lokakuusta 2012 lähtien vuoden ajan. Keväällä 2013 tutkitaan osa siitosoriista virusarteriitin varalta. Hankkeen aikana eläinlääkärit voivat lähettää näytteitä tutkittavaksi maksutta Eviraan jos epäilevät hevosissa kyseisiä tartuntatauteja.
Tinkimaidon myyntiin väljennyksiä
(Maatilan Pellervo 4.10.2012) Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee asetusehdotusta, jonka mukaan alkutuottaja saisi luovuttaa raakamaitoa jatkossa suurenkin määrän tilaltaan ilman vaatimusta laitoshyväksynnästä. Ehdotuksen mukaan yli 2500 kilon määriä raakamaitoa vuosittain myyvien tilojen ei enää tarvitsisi hakea niin sanottua laitoshyväksyntää, vaan myyntiä varten riittää elintarvikevalvontaan tehty ilmoitus elintarvikehuoneistosta. Pieniä määriä raakamaitoa myyvien tilojen ei tarvitse tehdä ilmoitusta, vaan toiminta luokiteltaisiin osaksi alkutuotantoa, kuten nykyäänkin.
Muutoksen takana on kansalaisryhmän tekemä tinkimaitoadressi, jonka vastaanottanut maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen totesi, että raakamaidon myynnin helpottaminen vastaa kuluttajien toiveisiin ja on osa hallituksen luomu- ja lähiruuan osuuden kasvattamiseen tähtäävää politiikkaa.
Säädösmuutoksiin on maa- ja metsätalousministeriössä varauduttu jo parin vuoden ajan, sillä raakamaidon suoramyynti on lisääntynyt ainakin joillakin tiloilla yli nykyisin alkutuotannoksi laskettavan 2500 kilon vuodessa. Ministeriö tilasi Eviralta kartoituksen raakamaidon riskeistä, niin sanotun riskiprofiilin.
Kesällä valmistuneen riskiprofiilin perusteella raakamaidon myyntiin liittyviä ehtoja yhdenmukaistetaan. Raakamaidon sisältämien terveysriskien hallintaan esitetään asetusehdotuksissa muutamia keinoja. Näitä ovat muun muassa karjan terveydentilan seuranta, alkutuotannon ja elintarvikehuoneiston erottaminen toisistaan, raakamaidon säilyttäminen riittävän viileässä, myytävän maidon tuoreuden varmistaminen ja määräys kuluttajalle annettavasta kirjallisesta, tuotetta koskevasta tiedosta.
Valio kipusi osuustoimintayritysten kärkeen
(Maatilan Pellervo 6.9.2012) Valio on noussut Suomen parhaaksi osuustoimintayritykseksi. Viime vuonna yrityksen liikevaihto kasvoi kuusi prosenttia ja kannattavuus oli erinomainen. Lisäksi sen tuotekehitys ja vienti ovat hyvässä iskussa, perustelee osuustoimintayritysten taloudellista tilaa arvioinut Osuustoiminta-lehden raati.
Osuustoiminnan vuosikirja 2012 kuvaa kuluvaa ja viime vuotta huolestuttavan alavireiseksi suomalaiselle tuottajaosuustoiminnalle. Atria, HKScan, Munakunta ja Metsä Group saivat kaikki viime vuodesta Osuustoiminta-lehden analyyseissä vain välttävät arvosanat. Ainoaksi valopilkuksi nousi Valio, jonka nettotulos oli 54 miljoonaa euroa.
Raadin mukaan suurimmat lihatalot ovat tiukoilla. Kahta suurinta, Atriaa ja HKScania kurittivat heikosti menestyneet ulkomaantoiminnot ja niiden kotimainen markkinaosuus tippui yhteensä 78,2 prosenttiin. Atrian nettotulos putosi viime vuonna -6,7 miljoonaan euroon kun se edellisvuonna oli -4 miljoonaa. HKScanin tulos pysyi plussalla, vaikka se laski viime vuonna 12,2 miljoonaan euroon edellisvuoden 31 miljoonasta.
Osuustoiminnan kanssa kilpaileville lihanjalostajille vuosi 2011 osoitti myös selvästi laskevaa kannattavuutta. Saarioisen nettotulos putosi seitsemästä kolmeen miljoonaan euroon. Parhaiten pärjäsi Snellman, jonka nettotulos putosi 9,6 miljoonasta 7,9 miljoonaan.
Lisää tuloksista Osuustoiminta-lehden sivuilta: www.osuustoiminta.coop/ot.
Kevätkylvöt myöhässä jopa viikkoja
(Maatilan Pellervo 8.6.2012) Sateet, viileä sää ja peltomaiden märkyys ovat hidastaneet kylvöjen etenemistä, ilmenee ProAgria Maaseutukeskusten Liiton eri puolilta maata keräämistaä raporteista.
 Kuva Silja Vuori, MP 6-7/2012 |
Tilojen ja lohkojen väliset erot kylvötilanteessa ovat poikkeuksellisen suuret. Osa Etelä-Suomen pelloista kärsii pinnan sateista aiheutuvasta kuorettumisesta. Pieni osa lohkoista jouduttaneen jopa jättämään kylvämättä peltojen märkyyden vuoksi. Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla osa pelloista ehti kuivahtaa jo liikaakin ennen viimeisiä kylvöjä.
Nurmien ja laitumien kasvua viileä sää on hidastanut: kasvu arvioidaan ainoastaan tyydyttäväksi lähes koko maassa. Eteläisimmässä Suomessa muuta maata suotuisammat sääolot ovat vauhdittaneet nurmien kasvua.
Säilörehun korjuu oli alkamassa viikolla 23 Etelä-Suomessa, mutta maan keskiosissa korjuu siirtyi seuraavalle viikolle ja pohjoisessa kesäkuun puolivälin jälkeen. Säilörehusadosta odotetaan määrältään ja laadultaan tyydyttävää, Etelä-Suomessa paikoin jopa erinomaista. Ensimmäisiä kuivaheinäkasvustoja päästäneen korjaamaan juhannuksen maissa Etelä- ja Väli-Suomessa. Pohjois-Suomessa heinätöihin arvioidaan päästävän heinäkuun alussa. Kuivaheinän satonäkymät vaihtelevat tyydyttävästä hyvään koko maassa. Etelä-Suomen rannikkoalueella, Kymenlaaksossa, Itä-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla nurmissa on paikoitellen runsaasti voikukkaa.
Ruoka entistä näkyvämmin esille Farmari-näyttelyissä
(Maatilan Pellervo 8.6.2012) Farmari-maatalousnäyttelyjen rakenne muuttuu. Farmarin sisällön muodostaa jatkossa kuusi osiota: ammatti, tieto, taito, maku, vapaa-aika ja tori.
 |
Ammattiasioiden sisälle muodostuvat kokonaisuudet koneet, kotieläimet, metsä- ja energia-asiat sekä erilaiset teemat. Tieto-osuudessa on tietoa tuotannosta, yrittämisestä ja kehittämisestä. Taito-osuuden muodostavat pienyritysten tuotteet ja palvelut. Maku-osio näkyy ruuan voimakkaampana esille nostona koko näyttelyssä, mikä sisältää elintarvikkeiden jalostajat, ruuan tarinat, ruokatorin, ruokakulttuurin, luomutuotannon ja tuotteet sekä lähiruuan.
Farmari-maatalousn äyttely järjestetään joka toinen vuosi. Näyttelyt muuttuvat kolme- tai nelipäiväiseksi tapahtumaksi, joka pidetään kesä-heinäkuun vaihteessa. Seuraava Farmari järjestetään Seinäjoella 3.-6.7.2013.
Sarka-messuilla 9130 kävijää
(Maatilan Pellervo 6.2.2012) Kaksipäiväiset vuoden 2012 Sarka Maatilarakentaminen, metsä- ja energiamessuilla oli näytteilleasettajina n. 150 yritystä, joiden messutarjontaa tutustui kahden päivän aikana 9130 näyttelyvierasta.
Messujen Parhaaksi Osastoksi raati valitsi Lohjan Teollisuuskatot Oy:n, toiseksi valittiin Maaseutuvirasto ja kolmannen palkinnon pokkasi E-Betoonelement AS.
Sarka-messut järjestää Etelä-Pohjanmaan Pytinki Oy yhteistyössä Metsäkeskus Suomi, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikön, Kestävä metsäenergia –hankkeen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa.
Maataloustoimittajat palkitsivat Kotimaisten Kasvisten Riikka Seppälän
(Maatilan Pellervo 24.1.2012)
Maataloustoimittajat ry antaa vuoden 2011 Tiedonjyvä-palkinnon Kotimaisten Kasvisten toimitusjohtajalle ETM Riikka Seppälälle.
Puihin jääneet katkenneet latvukset ja oksat voivat pudota arvaamattomasti.
 Maataloustoimittajat ry:n sihteeri Leena Honkaniemi, puheenjohtaja Maija Soljanlahti, palkittu Rikka Seppälä ja johtaja Panu Kallio OP-Pohjolasta. Kuva Markku Nummi |
Seppälän johtamansa organisaatio on vuosien ajan hauskasti, asiallisesti, värikkäästi ja oivaltavasti puhunut kotimaisten kasvisten, puutarhatuotteiden ja perunan puolesta. Verkkosivuilta löytyy kattavasti tietoa jopa hieman oudommista maan antimista. Suomalaisten terveyden ja puutarhatuottajien kannalta kyseessä on ollut erittäin tärkeästä työstä. Seppälän työ Kotimaisissa Kasviksissa päättyi vuoden lopussa.
Palkinto luovutettiin Riikka Seppälälle 24. tammikuuta Helsingissä.
Maataloustoimittajat ry » myöntää Tiedonjyvän maatalous-, metsä- tai ruoka-alan ammattilaiselle, joka on toiminnallaan tuonut julkiseen keskusteluun uusia aineksia, osoittanut aktiivisuutta tiedottamalla alansa tapahtumista tai joka on suhtautunut myönteisesti tiedotusvälineiden tiedonhankintaan.
Tarkkana myrskytuhometsissä
(Maatilan Pellervo 27.12.2011) Teksti Erkki Eskola, Mela
Puihin jääneet katkenneet latvukset ja oksat voivat pudota arvaamattomasti.
 Metsää kesän 2010 myrskyn jäljiltä. Kuva Topi Pakarinen |
Myrskyn jäljiltä metsissä on kallistuneita puita, jotka voivat kaatua yllättäen. Vaaraa aiheuttavat myös kaatuneiden puiden suuret, maasta nousseet juurakot, jotka saattavat romahtaa alas.
Kaatuneet puut ovat aiheuttaneet sähkökatkoja laajoilla alueilla. Vikoja ei saa mennä korjaamaan itse. Vaurioituneista sähkölinjoista on pysyttävä kaukana. Sähkölinjoja uhkaavien, myrskyn vahingoittamien puiden poistamien on linjanhaltijan vastuulla. Puunkorjuu linjojen läheisyydessä on tehtävä yhteistyössä sähköalan ammattilaisten kanssa työhön liittyvän sähkötapaturmavaaran vuoksi.
Tarpeetonta liikkumista myrskytuhoalueella on vältettävä. Erityisesti on huolehdittava, etteivät lapset mene leikkimään myrskytuhopuiden tai niiden juurakoiden läheisyyteen.
Myrskypuiden korjuu on syytä antaa ammattilaisille. Konkeloon kaatuneita puita ei kannata lähteä sahaamaan moottorisahalla. Luokille taipunut puu katkeaa yllättäen ja voi pahimmassa tapauksessa osua sahuriin melkoisella voimalla.
Korjuutyö kannattaa teettää koneellisesti, jos se vain suinkin on mahdollista. Konekorjuu on ihmistyötä turvallisempaa kohteissa, joissa puut ovat sikin sokin. Apua voi pyytää metsänhoitoyhdistyksestä, metsäyhtiöistä tai metsäpalveluyrittäjiltä.
Kaikkiin myrskytuholeimikoihin koneet eivät ehdi. Yksittäisten puiden kaadossa voidaan tarvita metsänomistajan omatoimisuutta. Tässä savotassa tarvitaan kunnolliset varusteet. Yksin työskentelyä on vältettävä.
Metsurin suojavarustukseen kuuluvat suojakypärä, silmikko, kuulonsuojaimet, turvahousut, turvasaappaat sekä turvakäsineet. Kypärä, silmikko sekä kuulonsuojaimet on yhdistetty metsurin kypäräsetiksi. Suojakypärä suojaa päätä putoavilta oksilta sekä lumen ja jään putoamiselta. Kuulonsuojaimet on laitettava korville ennen sahan käynnistämistä, eikä niitä saa ottaa pois hetkeksikään melun aikana.
Turvahousujen lahkeiden etuosassa on viiltosuojat. Sahan terä tukkeutuu osuessaan viiltosuojan kudoksiin. Viiltosuojaa ei saa paikata, jos terä on irrottanut kuitua. Viiltosuojakudos menettää tehonsa kun se ommellaan kiinni housukankaaseen.
Turvasaappaiden kärkisuojus suojaa varpaita teräketjun viilloilta. Saappaan etupuolella on lisäksi viiltosuoja. Metsurin turvakäsineen vasemman käden selkämys on suojattu viiltosuojalla. Lisäksi turvakäsineillä saa kunnon otteen sahan kahvoista.
Turvallisuus on pidettävä koko ajan mielessä ja työtahti on mukautettava työn vaarallisuuden mukaan.