Kommentteja
lehdistökeskusteluun
Liian halpaa ja kallista
Liian halpaa ja liian kallista samalla kertaa Suomen valtiolle - näin voi todeta kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojalle (sd.) raporttinsa jättäneestä Elintarviketeollisuus 2000 -työryhmästä.
Kansliapäällikkö Erkki Virtasen vetämältä työryhmältä odotettiin helpotusta erityisesti Venäjän viennin romahduksen jälkeen vaikeuksiin ajautuneella elintarvikealalla kahdessa asiassa. Toinen oli kilpailupolitiikan väljentäminen ja toinen ruuan nykyisen ankaran verotuksen helpottaminen.
Liian vaikea
kilpailupolitiikka
EU:ssa kilpailupolitiikkaa ei yleensä ole tulkittu yhtä puhdasoppisesti kuin meillä. Vaikka kyseessä ovatkin Suomea isommat maat ja markkinat. Meillä pienillä kotimarkkinoilla kasvaneet yritykset ovat pistäneet kilpailuviraston silmään, vaikka ne ovatkin eurooppalaisessa katsannossa vielä pieniä. Näin ollen pieniltä kotimarkkinoilta ei ole voinut kasvaa samalla tavoin kansainväliseen kilpailuun kuin suuremmilta markkinoilta.
Pienillä kotimarkkinoilla kilpailupolitiikkaa olisi siksi pakko tulkita väljemmin, ellei sitten todella haluta kotimaisten yritysten menettävän kansainvälistä kilpailukykyään. Kilpailutilanne kun on Suomen ympärillä nopeasti kiristynyt. Pienellä maalla on vähiten varaa puhdasoppisuuteen.
Kilpailupolitiikan väljentäminen olisi valtiolle halvin keino helpottaa tiukoille joutuneen kotimaisen elintarviketeollisuuden asemaa. Se kun ei maksaisi valtiolle mitään.
Kilpailupolitiikka on kuitenkin koettu erittäin vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Se ilmeisesti on kuin juristien oma saippua, joka näyttää lipsahtavan aina jonnekin kun joku turhaan luulee jo saaneensa siihen otteen.
Ruuan verotuksen
keventäminen
Suomalaisten ruokalaskun keventäminen verotuksella puolestaan maksaisi valtiolle paljon, pari miljardia markkaa vuodessa. Tässä vaiheessa ainakin valtiovarainministeriössä rypistettiin kulmia. Niin tapahtui Virtasen työryhmässäkin, jossa budjettineuvos Elina Selinheimo jätti raporttiin tavanomaisen eriävän näkemyksensä. Erkki Virtanen on itsekin entinen valtiovarainministeriön kovaotteinen budjettipäällikkö, joka ei helpolla lähde valtiolle kalliita keinoja esittämäänkään.
Valtio kuitenkin verottaa ruuasta muissa EU-maissa selvästi Suomea vähemmän. Poikkeuksen muodostaa ainoastaan Tanska. Muissa 13 maassa kuluttajien maksamasta ruuan hinnasta verokarhu lohkaisee selvästi kapeamman siivun.
Elintarvikkeet ovat kaikille välttämättömiä. Erityisesti pienituloiset taloudet ja lapsiperheet hyötyisivät ruuan verotuksen alentamisesta. Teollisuus pitää verotuksen alentamista tärkeänä keinona parantaa tiukoilla olevan toimialan kannattavuutta. On arvioitu, että arvonlisäveron alentaminen viidellä prosenttiyksiköllä siirtyisi kilpailun vaikutuksesta kuluttajahintoihin saakka 4,3 %:n tasolla.
Koko elintarvikeketjun kannattavuus ja työllisyys paranisivat kuluttajien siirtyessä käyttämään pidemmälle jalostettuja tuotteita. Näinhän tapahtui vuonna 1995, kun hinnat alenivat EU-jäsenyyden toteutuessa.
Veron laskeminen toisi takaisin ns. dynaamisina hyötyinä kulutuksen lisääntyessä ja työllisyyden parantuessa ehkä noin 800 miljoonaa markkaa. Suoraa kilpailukykyvaikutusta ei työryhmä kuitenkaan uskonut veronalennuksella olevan.
Elintarvikealan itsensä laskelmia oli puolestaan ampumassa alas VATT. Lopputulos ristiriitaisista lausunnoista tietenkin oli, että asia jäi edelleen ratkaisemattomaksi. Valtiovarainministeriössä ruuan veron alentaminen on toistaiseksi jäänyt toistaiseksi muun veronalennuspolitiikan varjoon.
Työryhmä päätyi esittämään molemmissa keskeisimmissä kysymyksissä vain periaatteellisen linjanvedon ilman käytännön toimenpide-ehdotuksia. Sen mukaan molemmissa asioissa pyritään kohti eurooppalaista tasoa.
Poliitikkojen
pyöriteltäviksi
Näin virkamiehet saivat asiat siististi pakettiin ja poliitikkojen pyöriteltäviksi. He ovatkin olleet asiassa vuolassanaisia. Kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan lisäksi myös ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.), jolle kilpailuviraston valvonta kuuluu, antoi hänkin työryhmän kantoja myötäilevän lausunnon, että yrityskauppalakia ei saa tulkita Suomessa ankarammin kuin muualla EU:ssa. Mutta toisenlaisiakin puheita on kuultu. Eikä käytännön toimiin ole päästy.
Hyvä kysymys kuuluu, mitä tästä opimme. Pelkään pahoin, että emme mitään.
Mutta kun eteenpäin on aina elävän mieli etenkin osuustoiminnassa, niin toivo kuitenkin jää elämään. On hyvin mahdollista, että muutaman vuoden päästä molemmat asiat tulevat toteutumaan.
Nyt molemmille hankkeille löytyy myös aiempaa vakuuttavammat perustelut. Kohtuullisen hyvää pohjustavaa ja taustoittavaa keskusteluakin tuli nyt asiallisesti ja avoimesti käydyksi. Ehkäpä hyvät asiat vielä vähän paranevat muhiessaan.
| Sivun alkuun |