Suomalaiset valtaavat Amerikkaa
Suuret amerikankaupat ovat alkuvuoden ehdoton merkkitapaus Suomen pörssimaailmassa.
Stora Enso ostaa Consolidated Papersin ja UPM-Kymmene fuusioi Champion Internationalin. Hankintojen yhteinen liikevaihto on noin 44 miljardia markkaa.
UPM Kymmene maksaa kaupan kokonaan osakkeillaan. Syntyy uusi yhtiö Champion suhteessa 58:42 UMP-Kymmenen omistajien hyväksi.
Hyvinhän tässä kävi, saattavat isänmaalliset suomalaiset ajatella.
No joo, miten sen nyt ottaa. Jo nykyisessä UPM-Kymmenessä ovat amerikkalaiset omistajina niskan päällä. Championissa heidän asemansa yhä vahvistuu.
Stora Enso maksaa ostonsa puoleksi osakkeina, puoleksi riihikuivana rahana. Yhtä kaikki, todennäköisesti myös Stora Enson osakkeiden enemmistö siirtyy amerikkalaisille. Äänivalta toki pysyy Suomen valtion ja Wallenbergien käsissä.
Koska hinta ylittää reilusti Consolidated Papersin omaisuuden arvon, Stora Enso joutuu panemaan taseeseensa peräti 16,6 miljardia markkaa liikearvoa. Siinä riittää pojilla poistamista vuosikymmeniksi!
Sijoittajan näkökulmasta näyttää siltä, että UPM-Kymmene teki paremmat kaupat.
Helsingin pörssi suhtautui yrityskauppoihin myrkyllisesti: UPM-Kymmenen kurssi laski alkuvuoden huipusta 267 markasta kerrassaan 174 markkaan. Stora Enson vastaavat luvut ovat 111 ja 68 markkaa.
Arvoisat lukijat ovat pyytäneet suosituksia. Hyvä on, nyt semmoinen tulee: ostoon UPM Kymmene.
Suomalaiset arvostavat metsää. Heille kerrottakoon, että Champion International omistaa 4 miljoonaa hehtaaria metsää ja runsaasti hallintaoikeuksia. Uudesta Championista tulee 5 miljoonan hehtaarin metsänomistaja.
Patologisille pelureille kerrottakoon, että Champion omistaa myös öljy-, kaasu- ja mineraalioikeuksia.
Miten käy kantohintojen?
Tunnettua on, että raakapuu maksaa USA:n ja Kanadan metsissä vain noin kolmanneksen
Suomen hinnoista mutta että korjuu ja kuljetus on kalliimpaa.
Eli pakottavatko ylikansalliset puunjalostajat suomalaiset metsänomistajat nykyistä alempiin kantohintoihin?
Ilmeisesti puun tehdashinta laskee lähivuosina. Siihen ajaa paperin hinnan laskusuunta. Puunjalostajat ovat suuria ja tehokkaita, tehtaat hyvässä kunnossa ja palkkakustannukset tuotantoon nähden pienet. Energiaa on omasta takaa. Suomessa on lisäksi hakkuu ja kuljetus puristettu viimeiselle rajalle, niin kuin puunkorjaajien lakko osoittaa.
Jää kaksi mistä nipistää: rahoituskustannukset ja puun metsähinta.
Puunjalostajat kolkuttavat taseen omavarassa 50 prosentin rajaa ja pystynevät sen helposti ylittämään.
Totta kai myös kantohintoja voidaan väkisin painaa alas. Mutta onko se pitemmän päälle järkevää? Jos metsäomistaja saa puusta huonon hinnan, metsät jäävät hoitamatta.
Surullisen esimerkin tarjoaa juuri Yhdysvallat. Siellä ei muuta metsän hoitotapaa tunneta kuin räävitön paljaaksihakkuu muutaman kymmenen vuoden välein.
Jääkö Metsä-Serla nuolemaan näppejään?
Metsäliitto-ryhmä ei ole kilpaillut rapakon takana.
Ei ole tarvis. Metsä-Serlaa kiinnostaa Keski-Eurooppa, missä se on tehnyt edullisia yritysostoja.
Kiinnostus on pysyvää laatua. Keski-Euroopassa on runsaasti perheomisteisia pienehköjä yrityksiä, jotka vain odottavat varakasta ostajaa ja uudistajaa.
Sitä paitsi Saksan, Sveitsin, Itävallan, Puolan, Tsekin ja Slovakian metsät ovat puuta täynnä ja kasvavat kohisten.
Eikä markkinoita tarvitse hakea kaukaa.
Jäämme odottamaan Metsä-Serlan seuraavaa tempausta. Aivan selvää on, etteivät Antti Oksanen, Jorma Vaajoki, Aarre Metsävirta ja kumppanit jää tumput suorassa ihmettelemään, päivittelemään ja taivastelemaan.
Metsä-Serla on pörssissä osoittanut rakkaille kilpakumppaneille outoa solidaarisuutta: A-osakkeen kurssi on laskenut huipustaan 76 markasta 56 markkaan.
Kun osakkeen substanssiarvo oli vuodenvaihteessa lähes 72 markkaa ja yhtiön tämän vuoden näkymät hyvät, voi myös Metsä-Serlan osakkeelle mieluusti antaa tanakan ostosuosituksen.
Päivän pörssikurssit saa puolen tunnin viipeellä teksti-tv:n sivuilta 181-184.
Onneton Raisio
Raisio Yhtymän kompastelua markkinoilla ja pörssissä käytetään kouluesimerkkinä
osakeriskeistä. Yhtiön osakkeesta maksettiin vuonna 1998 himpun verran yli sata markkaa.
Viime aikoina samaa tavaraa on saanut pörssistä 16 markkaan (nimellisarvon muutos otettu
huomioon).
Amerikkalaiset sijoittajat saivat näpeilleen oikein kunnolla, mutta kyllä monet varsinaissuomalaiset viljelijätkin noituvat ankarasti, kun ei tullut kovaan hintaan myytyä.
Mutta mistäpä arvasi, ettei amerikkalainen yhteistyökumppani osannut valita oikeata markkinointitapaa Benecolille. McNeil mainosti Benecolia kuin mitä tahansa elintarviketta, vaikka olisi kuulemma pitänyt kohdistaa sanoma lääkäreille ja terveyskauppojen vetäjille.
Turhaa lörötystä. Koko homma meni läskiksi siinä vaiheessa, kun Yhdysvaltain terveysvirasto FDA ei myöntänyt Benecolille terveysvaikutteisen elintarvikkeen asemaa markkinoinnissa.
On lupa käyttää vain tavanomaista väittämää ”ei vahingollista terveydelle”. Myy siinä sitten terveysalan vaikuttajien kautta!
Pari tuttavaani on jo ostanut Raision osakkeita yli 20 markan hintaan perustellen, ettei kurssi voi enää alemmaksi vajota.
Kyllä voi. Raisio Yhtymän osakkeen nimellisarvo on yksi markka. Nykyinenkin pörssikurssi on kova yhtiölle, joka teki viime vuonna kehnon tuloksen ja jonka tulevaisuus on paljolti vahvan uskon varassa.
Raision jamaa ei yhtään parantanut yhtymän pääjohtajan ero.
Pääjohtaja Tor Bergman ilmoitti siirtyvänsä ensi vuodenvaihteessa Metson pääjohtajaksi. Ei kuulemma voinut kieltäytyä tarjouksesta. Hyvä että ehti temmata 12 miljoonan markan optiohyödyn vuoden 1998 jaossa.
Vihaisimmat ehtivät jo jupista kapteenista ja uppoavasta laivasta.
Moinen vihjailu menee överiksi. Raisio lepää niin vankalla pohjalla, ettei sitä mikään upota.
ERKKI SINKKO
| Sivun alkuun |