Meillä ei ole Rockefelleriä, mutta...
Meillä ei ole Rockefelleriä, mutta meillä on … osuustoiminta.
Professori Markku Kuisma on ottanut nämä Nobel-palkitun A.I. Virtasen sanat Kirjayhtymän julkaiseman pellervolaisen osuustoiminnan historian Kansan Talous motoksi.
Vertaus saattaa hätkähdyttää. Mitä yhteyttä Rockefellerillä on osuustoimintaan? Eikö osuustoiminta edusta juuri päinvastaisia arvoja kuin keskittynyt suurkapitalismi ja kasinokeinottelu.
Epäilemättä näin on. Mutta se ei olekaan jutun juoni. Se, miksi Virtanen, Suomen toistaiseksi ainoa Nobel-palkittu tieteenharjoittaja vertasi pellervolaisen osuustoiminnan merkitystä Rockefellerin merkitykseen, on ilman muuta kunniaksi osuustoiminnalle. Osuustoiminnan idealla on saatu rakennetuksi pienillä pääomilla hämmästyttävän menestyksellisiä yritysryppäitä, joista monet ovat kyenneet selviytymään markkinoilla jo sata vuotta. Virtasella oli aihetta kehua osuustoimintaväkeä, sillä Valio ja osin myös muut osuustoiminnalliset yritykset tekivät mahdolliseksi Virtasen tutkimustyön.
Osuustoiminnallinen yritystoiminta on selviytynyt laman jälkeisessä Suomessa hyvin. Kaikki osuustoiminnalliset suuryritykset ovat parantaneet tuloksiaan ja ovat markkinoilla kukin omalla sektorillaan ehdottomasti kärkipään yrityksiä. Tästä huolimatta uudet haasteet ovat edessä.
Osuustoiminnan suuri kysymys on reagoiminen globalisaatioon, joka etenee vääjäämättömästi eri toimialoilla. Maailman laajuisten markkinoiden muodostuminen on jo nyt tosiasia mm. rahoitussektorilla, telekommunikaatiossa ja vaikkapa metsäteollisuudessa.
Metsäteollisuuden esimerkki osoittaa, että osuustoiminnallinen yritys voi ratkaista kansainvälistymisongelman onnistuneesti. Suomalainen Metsäliitto, joka on osuuskunta, on tänä päivänä yksi suomalaisista metsäteollisuuden jättiläisistä. Osuuskunta on ottanut riskejä kansainvälistymisessään, ja onnistunut. Se on rakentanut liiketoimintansa pohjan suomalaiseen osaamiseen ja suomalaiseen raaka-aineeseen. Suhdanneherkät raakapuumarkkinat ovat käyttäytyneet juuri Metsäliiton ansiosta paremmin kuin mitä muutoin olisi tapahtunut.
Kansainvälistyminen on jatkossa elintarviketeollisuuden suuri kysymys. Vaikka ruokateollisuus ei olisikaan kuin pieneltä osaltaan vientiteollisuutta, myös kotimarkkinoilla toimiva teollisuus joutuu vastaamaan kansainvälisten yritysten luomaan haasteeseen. Ulkomaiset kilpailijat ovat joka tapauksessa Suomen markkinoilla.
Pellervon valtuuskunnan puheenjohtaja, ministeri Heikki Haavisto totesi Pellervon Päivän alustuksessaan, että maailmalla tapahtuu tänä päivänä elintarviketeollisuudessa suuria rakenteellisia muutoksia yritysten yhdistymisten ja allianssien kautta. Näyttää siltä, että muualla Euroopassa kilpailupolitiikkaan kuuluu se, että muodostuu suuria, vahvan markkina-aseman omaavia yrityksiä. Haavisto kysyikin, pitäisikö meilläkin kilpailupolitiikkaa kehittää tähän eurooppalaiseen suuntaan.
Kysymys on ilman muuta aiheellinen. Kun Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Irlannissa, esimerkiksi, on tehty viime kuukausina useita jättiläisluokan fuusioita, ei kilpailupolitiikka ole ollut niiden esteenä. Päinvastoin, rakenteellisia uudistuksia on perusteltu tarpeella lujittaa kotimaisen teollisuudenalan mahdollisuuksia selvitä kilpailussa.
Olisi outoa, jos Suomessa kuljettaisiin toiseen suuntaan. Kilpailupolitiikka ei voi olla pikkunäppärää pilkunviilausta ja kabinettijuridiikkaa vaan sillä on oltava selkeä elinkeinopoliittinen peruslinja. Ylipäätään kilpailupolitiikan on oltava hallituksen käsissä eikä sitä voida jättää viranomaistehtäväksi.
Suomalainen teollisuus tai raaka-aineentuottajat eivät pyydä sen kummempia oikeuksia kuin muuallakaan. Niiden on kuitenkin pystyttävä tasavertaiseen kilpailuun muiden kanssa.
Globalisaatio merkitsee myös eri yritysfilosofioiden välisen kilpailun kovenemista. Amerikkalainen shareholder value-ajattelu, jossa yritystä johdetaan yksinomaan sijoittajien etunäkökulmasta käsin, on tullut suosituksi myös Euroopassa.
Varatuomari Pauli Komi, OKO:n pääjohtaja emeritus totesi Pellervon Päivässä, että näin ahdas malli ei yksinkertaisesti sovi osuustoiminnalliselle yritykselle. Osuustoiminnallisen yrityksen toiminta-ajatus on laajempi. Yrityksellä on vastuunsa henkilöstöä, asiakkaita ja omistajiaan kohtaan sekä myös ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Komin laajakatseinen linjanveto sopii ohjenuoraksi osuustoiminnallisen liikeidean edelleen kehittäjille. Osuuspankkien menestys ja nousu Pohjolan parhaaksi pankiksi osaltaan kertoo, mistä on kysymys. Osuustoiminta nojaa laajoihin jäsenomistajajoukkoihin. Osuustoiminnallinen yritys voi olla hyvin tehokas ja kehityksen eturintamassa. Sen menestyksen salaisuus on juuri se, että eri sidosryhmät toimivat saumattomassa yhteistyössä.
| Sivun alkuun |