Tärppääkö?
Kun pikkuisen pääsee kiinni pörssimaailmaan, oppii tekemään havaintoja. Monenmoista löytyy, kun pitää silmät ja korvat auki.
Nimi Rapala tuo mieleen mukavia kuvia: laineen liplatusta, kalojen polskintaa, rattoisaa puuhailua kalastusvälineiden parissa, uuvuttavaa taistelua saaliin kanssa, hauskaa rupattelua rantanuotiolla kalakeittoa odotellessa...
Rapala Normarkin osakkeita myydään pörssissä, ja tartuin vuosikertomukseen ihan tosi mielessä.
Alkuvaikutelma oli kiva. Lauri Rapalan tarina kerrotaan ja uusia uistimia esitellään.
Mutta sitten särähtää. Toimitusjohtajan katsaus käsittää yli kolme sivua ja asiallisesti syrjäyttää hallituksen kertomuksen. Sinänsä luettavaa tekstiä isolla präntillä.
Tärkeä viiden vuoden katsaus on sijoitettu vuosikertomuksen hännille ja painettu niin pienellä kirjasimella, että suurennuslasia tarvitaan lukiessa.
Teko on ihan varmasti tarkoituksellinen - Rapalan tase on kuralla: omavara 14 prosenttia (tyydyttävän raja 30 %). Velkaa on niin paljon, että noin puolet viime vuoden liikevoitosta hupeni rahoituskuluihin. Dollarivelkaa on pelottavan runsaasti ja sen kirjaamista on löysennetty.
Rapala on ostanut muita yhtiöitä niin kovaan hintaan, että liikearvoa (tasearvon ja ostohinnan erotusta) on jouduttu panemaan taseeseen peräti 43 miljoonan euron edestä. Sitä sopii verrata kiinteistöjen, rakennusten ja koneiden arvoon 16 miljoonaan markkaan. Yrityskaupat ovat jatkuneet, joten myös liikearvoa lienee tullut rutkasti lisää.
Pojilla riittää kovia goodwill-poistoja kymmeniksi vuosiksi!
Ei kerta kaikkiaan, en osta Rapalaa niin kiintoisa kuin kalastusvälinebisnes onkin. Toivon, että yhtiö ylimalkaan pysyy pystyssä.
Taseiden lukutaito vahvistuu
On hyvä, jos osakesäästäjä osaa lukea tuloslaskelmaa ja tasetta. Monelta harhasijoitukselta välttyy, kun kohteena on vähänkin tuntemattomampi yhtiö.
Osuustoimintaväki on erikoisasemassa. Pellervo-Instituutti on jo kymmenen vuoden ajan kurssittanut luottamushenkilöitä. Ja ohjelmassa on taatusti myös tuloslaskelman ja taseen tutkimista.
Hienoa työtä, onneksi olkoon!
Hylättyjä ehdokkaita
Sonera-morsian ei tunnu kelpaavan kenellekään. Hyvä niin; liian halvalla menisi. Ehdotan, että pääomistajat antavat Soneralle kolme vuotta työrauhaa. Kun kerran strategia on valittu, miksi nostaa kädet pystyyn heti ensimmäisessä vastoinkäymisessä!
Karjaportti hylkäsi Atrian kosinnan. Harmi. Nyt on olemassa vaara, että Atria innostuu ylenmäärin laajentamaan Ruotsissa. Siellä on vaikea tehdä rahaa, vaikka yhtiö on tähän asti melko hyvin onnistunutkin Lithellsinsä ja Sibyllansa kanssa.
Euroopan suunta vahvistuu
UPM-Kymmene osti Saksan parhaan paperintekijän, perheyhtiö Haindlin. Eli nyt ovat sitten kaikki suomalaiset tanakasti Keski-Euroopassa. Osuustoimintaväki tuntee hyvin M-realin Saksan-kiinnostuksen, mutta harva tietänee, että Stora Enso omistaa peräti kahdeksan paperitehdasta Saksassa.
Näyttää siltä, ettei UPM-Kymmene ylpeydessään turvaudu osakkeenomistajiensa apuun ostoksen rahoittamisessa. Olen sitä mieltä, että omistajien merkintäetuoikeudesta ei saisi aina poiketa.
Laarin pohja jo paistaa
Omistatteko Benefonin osakkeita? Yhtiö vaurastui loistavilla NMT-puhelimillaan, mutta hidasteli siirtymisessä gsm:iin. On ollut tuskallista seurata, kuinka Benefon köyhtyy.
Nyt paistaa laarin pohja. Härskeimmät analyytikot odottavat jo yhtiön likvidointia.
Sääli. Benefonin uusi navigointipuhelin Esc! on nerokas laite, ja yhtiössä on runsaasti henkisiä voimavaroja.
Siis perheen työvaliokunta kokoon. Itse pidän osakkeet - katkeraan loppuunko?
Erkki Sinkko
| Sivun alkuun |