Ruusuja ja risuja
osuustoiminnallisille yrityksille

On jälleen se aika vuodesta, jolloin Osuustoiminta -lehti analysoi ot-yritykset ja arvioi laaja-alaisesti, miten ne ovat taloudellisesti markkinoilla pärjänneet. Samalla yritämme ennakoida ja luodata toimintaympäristön muutoksia seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi.

Pellervon Vuosikirja ilmestyy nykymuodossaan jo kuudennen kerran. Aloitimme tämän erikoisnumeron julkaisemisen yhtäjalkaa Suomen toteutuneen EU-jäsenyyden kanssa ja kerta kerralta olemme pyrkineet pistämään analyyseja vähän paremmiksi.

Kilpailijoita kehutaan...

Viime vuosina olemme ottaneet tutkittavaksemme myös ot-yritysten merkittävimmät kilpailijat markkinoilla. Eteen on tullut ja tulee myös tilanteita, jolloin olemme joutuneet rehellisesti toteamaan, että eräillä kilpailijoilla on sillä kertaa pyyhkinyt taloudellisesti paremmin. Näin tapahtui tällä kertaa esimerkiksi Valiota ja Ingmania verratessa.

Viime vuosien kehitys näyttää sen valossa Valion kannalta huolestuttavalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että varsinaisessa meijeritoiminnassa myös Ingman on parina viime vuotena joutunut tiukoille. Huomattava osa Ingmanin tuloksesta selittyy arvopaperituotoilla, jotka Valiolla eivät näyttele mitään mainittavaa roolia. Sitäpaitsi keskeinen osa Ingmanin kilpailustrategiaa on ollut liittoutuminen useiden Valio-yhteistyöstä irrottautuneiden pellervolaisten osuusmeijereiden kanssa.

Tällainen vertailu ei toki kerro mitään siitä, kumman meijerin maidontuottajana viljelijän on parempi ja turvallisempi toimia ja minkälaisen palvelun omalta meijeriltään saa. Jos Valio sellaisissa vertailuissa ei pärjäisi Ingmanille, niin johan olisi kumma.

... ja omia ruoskitaan

Vaikka suomalaisen elintarviketeollisuuden EU:hun sopeutuminen sujui alkuvuosina paljon paremmin kuin useimmat ulkopuoliset odottivat, niin viime vuodet ovat sitten muuttaneet kokonaiskuvan paljon huolestuttavammaksi.

Venäjän taloudellinen romahdus ja maailmanmarkkinoiden vaikeudet olivat yksi keskeinen syy tilanteen kiristymiseen. Toinen syy oli epäterveen kovaksi kehittynyt kotimainen kilpailutilanne, jota keskittyneet kauppaketjut osasivat hyödyntää. Esimerkiksi maidon toimitussopimukset meijereiltä kaupalle lyhenivät lyhenemistään ja hinnat koko ajan huononivat, kun sotaa käytiin. Eräät tuoreet tiedot kertovat, että peli on mennyt paikoitellen aivan villiksi, jopa niin että kaupan kanssa tehdyt sopimuksetkaan eivät enää tahdo päteä.

Kävi kuten osuustoimintakaskussa: Maito-Pirkka lähti kotoaan isolle seikkailuretkelle, kun tuumi, että sitä kohdeltiin Valiossa aivan liian huonosti. Mutta maailmalla tuli vilu ja nälkä. Niin se kipin kapin palasi viisastuneena takaisin Valio-leiriin. Poimipa vielä paluumatkalla kainaloonsa toisenkin kotoaan karanneen mustan lampaan, Kainuun Osuusmeijerin.

Nyt Maito-Pirkan johto puolustautuu sanomalla, että koko retki tehtiin nimenomaan omien maidontuottajajäsenten kovasta vaatimuksesta. Harhailu osattiin lopettaa heti kun Aito Maito Fin Oy:n kymmenien miljoonien tappiot tulivat näkyviin. Satamaidon tai Hämeenlinnan Osuusmeijerin tapainen kilpailustrategia ei soveltunut liian monille ja suurille meijereille.

Omia kannattaa ruoskia parempiin tuloksiin. Tämä koskee tällä kertaa jopa Atriaa, joka viime vuosina on ollut liha- ja einesalalla jatkuvasti Suomen terävintä kärkeä. Nyt Saarioinen pääsi kuitenkin rinnanmitan edelle. Saarioisen ei toki tarvitse niin välittää lihan keräilystä syrjäisemmiltä alueilta ja pienemmiltä tiloilta.

Kustannusjahti loppuun

Kun 90-luvun alussa Osuustoiminta-lehdessäkin lähdettiin koko elintarvikeketjun mittaiseen kustannusjahtiin suomalaisen tuotannon kilpailukyvyn parantamiseksi, niin nyt kaikki se on toteutunut. Silloin löytyi ilmaa monistakin kustannuseristä. Enää sitä ei löydy ainakaan elintarviketeollisuuden ja viljelyn puolelta.

Suomalaisittain hyvä puoli tässä asiassa on ollut se, että ulkomainen kilpailu on valtaosiltaan pysynyt poissa. Hyvä, tuttu ja turvallinen kotimainen ruoka on vahvistanut asemiaan myös kuluttajien silmissä. Jatkossa on kuitenkin ennustettu, että myös ulkomainen kilpailu tulee nykyisestään lisääntymään.

Ainakin suomalaisella meijeri- ja lihateollisuudella alkaa jo olla sormi suussa, mitä vielä voi itse tehdä, jos kilpailutilanne vielä kiristyisi. Katseet pakostakin kohdistuvat nyt kaupan suuntaan. Jos kotimainen kauppa haluaa jatkossakin saada laadukkaita suomalaisia, kuluttajien suosimia elintarvikkeita, niin sen ei enää kärsisi kiristää ruuvia teollisuuden suuntaan.

Kirotut markkinahäiriköt

Oma lukunsa on sitten maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilän kiroama lukuisten pienten mm. lihanjalostajien toiminta markkinahäirikköinä - lihanpesua myöten - sekä yhteiskunnan tukimarkat vahingollisen ylikapasiteetin ylläpitämiseen. Hemilä on monessa seikassa oikeassa. Ministerinäkin hän on tehnyt parempaa työtä kuin Maaseudun Tulevaisuutta lukemalla voisi päätellä.

Tehokkaista keinoista vain taitaa olla puutetta. Tämä toteamus pätee erityisen hyvin muna-alalla. Se on ollut kriisissä EU:hun liittymisestä lähtien. Siinä riittää ministeriölläkin työsarkaa.

Yhdessä asiassa Hemilä kuitenkin meni metsään niin että rysähti. Hän nimittäin unohti pohdinnoissaan kaupan roolin. Keskittynyt kauppa on alalla vahvin pelaaja. Ilman sitä ei kehitystä pysty ymmärtämään. Hemilä voisi kysäistä asiasta vaikkapa Valion toimitusjohtaja Olavi Kuuselalta, entiseltä SOK:n johtajalta.

Elintarvikkeiden tuotantoketjuun olisi jatkossa pakko saada jonkin verran lisää markkoja, jotta kotimaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden toiminta ja kehitys pystyttäisiin turvaamaan. Se olisi myös kotimaisen kaupan ja kuluttajien pitkän tähtäimen etu.

Metsäliitolla näytön paikka

Ruusuja on aina mukavampi jakaa kuin risuja. Suurimman onnittelukimpun saa tällä kertaa Metsäliitto, jolla hyvää tulosta ja visioita riittää.

Kun Metsä-Serla osti Modon, niin yhtymässä seuraa nyt vaativan ja tarkan kehitystyön vaihe, jossa sekä lupaukset että riskit ovat erittäin suuret. Eräs vaara on siinäkin, että huomio keskittyy nyt liikaa yksinomaan paperiteollisuuteen, sillä myös mekaanisella puolella mahdollisuudet ovat lupaavat. Myönnämme, että Finnforestin analysointi jäi tässäkin lehdessä nyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Edellisessä numerossa (OT 4/00) siitä toki puhuttiin enemmän.

Palvelualoilla menee lujaa

Pankki- ja vakuutustoiminnassa toimivia ot-yrityksiä on nyt hyvin helppo kehua. Niillä pyyhkii nyt hyvin. Myös monet kilpailijatkin rikkovat entisiä tulosenätyksiään. Samalla kuitenkin myös toimintaympäristö on muuttumassa nopeasti, joten jatkuvaa valppautta tarvitaan.

Sekä osuuspankkitoiminnassa että keskinäisessä vakuutustoiminnassa enemmän huomiota kannattaisi kiinnittää yritysten osuustoiminnalliseen luonteeseen. Se antaisi niille lisääntyvää ja kestävää kilpailuetua suurimpiin kilpailijoihinsa nähden. Esimerkiksi osuuspankkien Platina-edut ovat jääneet pienuudessaan toistaiseksi monilta tavallisilta jäseniltä huomaamatta. Monikaan Lähivakuutuksen asiakas ei tiedä omistavansa osuutta menestyvästä vakuutusyrityksestä. Tapiolan asiakkaat mieltävät sen jo paljon paremmin.

Asia on tietysti viime kädessä jäsenistön ja käytännössä sitä edustavan hallinnon päätettävissä. Mutta jos osuuskuntien jäsenet ovat tyytyväisiä ja passiivisia, niin osuustoiminnalliset tavoitteet saattavat ehkä jäädä asettamatta. Mikä on esimerkiksi tuloksen riittävä taso ja mitä voittomiljoonilla tehdään? Jos yritys ei itse sitä tiedä, niin ehkäpä sen omistajat tietäisivät asian paremmin.

Toki toimiminen paikallisina pankkeina ja vakuutusyhdistyksinä antaa molemmille oikean osuustoiminnallisen sykkeen. Mutta riittääkö pelkästään se jatkossa?

Jäsenmäärien jatkuva kasvu palvelualoilla on ilahduttavimpia merkkejä tulevaisuuden varalle. Maatalousosuustoiminnassa jäsenmäärät tietysti jatkuvasti vähentyvät. Metsäliitolla ne ovat edelleen pienessä nousussa.

Avoimuus luo luottamusta

Pyysimme nyt ensimmäisen kerran kaikilta Pellervon jäsenyrityksiltä viime vuoden toimintakertomuksen käyttöömme. Kävimme läpi myös kentän pienten ja keskisuurten osuuskuntien toimintakertomukset. Ruusuja ja risuja lähdetään nyt jakamaan myös niiden tekijöille.

Kaikilta pyydettyä toimintakertomusta ei valitettavasti ainakaan vielä saatu lehden käyttöön. Kokemus panee epäilemään, että ne yritykset, joilla viime vuonna oli vaikeuksia tuloksen teon suhteen, löytyisivät niiden joukosta, jotka eivät kertomustaan meille halunneet lähettää. Syitä tiedonpanttaamiseen toki löytyy muitakin, mm. kovasta ja kiristyneestä kilpailutilanteesta johtuvia.

Toisaalta saavutettua 61 %:n palautustulosta pienensi se, että pyysimme kertomuksen ot-yrityksiltä vain yhdellä viestillä ilman muistutuskierrosta. Ensi kesänä pannaan tässäkin yhdessä paremmaksi.

Kun nykyaikana korostetaan kaikkialla avoimuutta, niin tiedonpanttaamisen toivoisi vähitellen väistyvän. Avoimuus ja läpinäkyvyys luo luottamusta myös asiakkaiden suuntaan.

Pellervo myös käyttää tähän numeroon koottuja aineistoja mittavasti suomalaisen osuustoiminnan esittelyyn monissa eri yhteyksissä.

Keskustelu jatkuu

Vaikka tiimimme onkin toiminut jo kuusi vuotta ilman että suurempia virhearvioita olisi päässyt matkan varrella sattumaan, se ei tietysti ole tae siitä, etteikö joku asia saattaisi vilpittömästä yrityksestä huolimatta lipsahtaa tällä kerralla. Mahdolliset virheet lupaamme korjata seuraavassa numerossa.

Toivomme erilaisista näkemyksistä myös aina tarpeellista keskustelua, lehden palstat ovat sitä varten. Paljon nykyistä enemmän keskustelua osuustoiminnan tavoitteista ja yhteistoiminnan malleista, strategioista ja kokemuksista tarvittaisiin.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |