Pahuuden voimia vai ihmisten toimia

World Trade Centeriin kohdistuneen iskun jälkeen terrorismin syiden pohtijat haluttiin aluksi vaientaa. Heidät leimattiin terrorismin hyväksyjiksi ja väitettiin, että syiden etsiminen merkitsee itse teon väheksymistä. Terroriteosta puhuttiin käsittämättömien pahuuden voimien ilmentymänä, ikään kuin tällä teolla ei olisi mitään tekemistä ihmisten toiminnan kanssa ja ikään kuin se olisi ihmisjärjen ja -kokemuksen ulottumattomissa niin, ettei sitä voi rationaalisesti käsitellä. Tällainen asenne on vaarallinen. Pahuuden mystifiointi ei auta sen torjumisessa.

Mikäli terrorismia halutaan ryhtyä todella vakavasti torjumaan, on tutkittava sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Vaihtoehtona on ajautuminen jatkuvaan kostonkierteeseen, jossa kostoiskut ja terroriteot seuraavat toisiaan. Maailma jaetaan entistä tiukemmin hyviin demokratioihin ja pahoihin rosvovaltioihin. Toinen osapuoli esitetään vihollisina, uhkakuvina ja pahuuden voimina ennemminkin kuin ihmisinä, joilla on yleensä jonkinlaiset perustelut toiminnalleen. Onneksi ensimmäisen järkytyksen jälkeen myös terrorismin syiden pohdinnalle on alkanut löytyä tilaa.

Terrorismin juuria ei tarvitse kaukaa hakea ja niihin on moni keskustelija jo viitannutkin. Köyhyys, tietämättömyys, epätasa-arvo ja kykenemättömyys vaikuttaa omaan tilanteeseen ruokkii fanatismia. Epätoivoisilla ei ole mitään menetettävää. Kuten eräs mielipidekirjoittaja päivälehdessä totesi, terroritekoja tehdään harvemmin silloin, kun kunniakkaan kuoleman vaihtoehtona on mielekäs elämä.

"Länsimaiset" arvot länsimaiden toiminnassa

Kysymystä terrori-iskun syistä saattaa valaista myös iskun kohteen tarkastelu. Iskun varsinaisesta kohteesta on esitetty arvailuja. Yhden näkemyksen mukaan kohteena olisi nimenomaan Yhdysvallat. Perusteita tälle näkemykselle ei ole vaikea löytää. Ei tarvitse olla terroristi ollakseen perin juurin kyllästynyt Yhdysvaltojen ylimieliseen asenteeseen kansainvälisissä asioissa. Yhdysvallat kieltäytyy sitoutumasta yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin, se suostuu rahoittamaan YK:ta vain jos YK toimii Yhdysvaltojen määräysten mukaisesti, se esiintyy ihmisoikeusasioissa maailman johtavana maana, vaikka on itse ihmisoikeusjärjestöjen hampaissa muun muassa kuolemantuomioidensa johdosta.

Toisen näkemyksen mukaan iskun kohteena olivat läntisen maailman keskeiset arvot, vapaus, tasa-arvo, ihmisarvon kunnioitus, demokratia. Ensiksikin on syytä todeta, että monet näistä arvoista eivät ole pelkästään länsimaisia arvoja, vaan ne sisältyvät myös muiden kulttuurien moraalisiin oppeihin. Esimerkiksi ihmisarvon kunnioitus ja ihmisten perustavanlainen tasa-arvo kuuluvat moniin moraalisiin, filosofisiin ja uskonnollisiin oppeihin. Poliittinen ja uskonnollinen fanatismi vain peittää ne helposti alleen. Tässäkin tapauksessa on siis kysyttävä fanatismin syytä. Köyhyys ja epäoikeudenmukaiseksi koettu kohtelu eivät ole parhaita moraalin opettajia.

Kolmanneksi voidaan ajatella, että hyökkäyksen kohteena oli länsimaiden toimintatapa. Onkin syytä kysyä, miten edellä mainitut "länsimaiset" arvot ovat näkyneet länsimaiden toiminnassa, vaikkapa kansainvälisessä taloudessa tai pakolaisten kohtelussa. Talebanin muun muassa naisiin ja Buddhan patsaisiin kohdistuvaa toimintaa Afganistanissa kauhistellaan, mutta afganistanilaisia pakolaisia kuljettavaa laivaa pallotellaan pitkin maailman meriä. Ihmisoikeuksia ollaan valmiita puolustamaan vain silloin kun omat taloudelliset tai poliittiset edut ovat uhattuna.

Länsimaiden taloudellinen valta puolestaan on - syystäkin - koettu epäoikeudenmukaiseksi muun maailman silmissä. Talouden globalisaation (eli talouden vapauttamisen poliittisesta kontrollista) on väitetty tapahtuneen länsimaiden ehdoilla. Tässä mielessä juuri World Trade Centeriin kohdistunut isku ei varmaankaan ole sattuma. Erityisesti globalisaatioprosessin vaikuttavia taloudellisia organisaatioita kuten Maailman Kauppajärjestöä, Valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia on usein arvosteltu siitä, että ne edistävät talouden vapautta ja talouden toimijoiden etuja kiinnittämättä huomiota toiminnan sosiaalisiin seurauksiin.

Pitääkö terroriin vastata terrorilla

Näkyvätkö "länsimaiset" arvot terrorismiin vastatessa? Satunnaiset kostoiskut, joiden uhreina yleensä ovat siviilit kuten WTC:n iskussakin, eivät juurikaan edusta yhtäläisen ihmisarvon kunnioituksen periaatetta. Päivälehden toista kirjoitusta lainaten "olisi hyvä, jos edes itse uskoisimme näihin arvoihin ja toteuttaisimme niitä toimissamme."

Omien arvojen sijasta terrorismin vastaisessa taistelussa näyttää ennemminkin olevan kyse omasta arvovallasta. Hyvän ja pahan retoriikasta huolimatta pohdittavina eivät ole moraalikysymykset. Keskustelua ei käydä siitä, mikä oikeastaan on terrorismia, mikä sen saa aikaan, mikä on oikeutettu, moraalisesti perusteltu tapa vastata terroriin ja miten terrorin syihin voitaisiin puuttua. Miksi vaikkapa palestiinalaisten itsemurhaiskut ovat terrorismia, Israelin suorittamat yksityiskotien pommitukset Gazassa terrorisminvastaista taistelua? Miksi WTC:n tuhoaminen on terrorismia, afganistanilaisten naisten ja lasten pommittaminen terrorismin vastaista taistelua? Näiden kysymysten pohtiminen ei ole terrorismin hyväksymistä, vaan pyrkimystä koston sijaan todella vakavasti miettiä, mitä terrorismin estämiseksi voidaan tehdä.

Maailma jälkeen WTC:n

On sanottu, että WTC:n iskun jälkeen maailma ei ole enää sama kuin ennen, jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Jos tämä pitää paikkansa, maailmalla olisi erinomainen tilaisuus pysähtyä pohtimaan iskun herättämiä moraalikysymyksiä. Pahuuden mystifioinnin sijaan voitaisiin miettiä, millaisen maailman oikeastaan haluamme, millaisin ehdoin se voitaisiin saavuttaa ja millä tavalla ihmisten niin yksilöinä kuin kansakuntinakin olisi suhtauduttava toisiinsa.

Marjaana Kopperi
VTT Marjaana Kopperi toimii dosenttina ja tutkijana
Helsingin yliopiston Käytännöllisen filosofian laitoksella.

| Sivun alkuun |