Suomi nousi maailman
vahvimmaksi osuustoimintamaaksi

Suomalaisia vaivaa maailmalla turhan usein tietynlainen vaatimattomuus. Tässä on yksi hyvä syy lisää olla ylpeitä suomalaisuudestamme: Suomi on noussut maailman vahvimmaksi osuustoimintamaaksi.

Kun Osuustoiminnan Vuosikirjan tietoihin yhdistetään Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n tilastot eri maista, niin Suomi nousee maailman vahvimmaksi osuustoimintamaaksi yhdessä USA:n kanssa jäsenmäärällä/asukasluku mitattuna.

Kun mukaan otetaan myös osuustoiminnan liikevaihdon ja työllisyyden kehitys, niin Suomi nousee maailman vahvimmaksi osuustoimintamaaksi. Myös vertailuun vaikuttava Suomen USA:ta hitaampi väestönkasvu tukee johtopäätöstä. Tällaisia vertailuja on tehnyt tutkija Shimelles Tenaw Helsingin yliopiston Taloustieteelliseltä laitokselta.

Kolme miljoonaa jäsentä

Kun suomalaisten osuuskuntien yhteinen jäsenmäärä viime vuodelta, noin kolme miljoonaa, suhteutetaan väestön määrään, niin suhteeksi tulee 58 %. Tuoreimmat kansainväliset vertailutiedot tosin ovat vuodelta 1998, jolloin ykkösenä oli Yhdysvallat samalla suhdeluvulla 58 %. Silloin Suomi sijoittui toiseksi ja kolmanneksi kipusi Kanada.

Jo OT-lehden 6/97 vertailussa Suomi oli maailmassa toisella sijalla myös osuustoiminnan työllistävyydessä. Siinä Yhdysvallat ei sijoittunut kymmenen merkittävimmän listalle, kuten ei myöskään kuluttajaosuustoiminnassa.

Suomi oli jo 1997 maailmassa kakkonen myös osuustoiminnan liikevaihdolla mitattuna niin kuluttaja- kuin tuottajaosuustoiminnassa. Ykkösenä edellisessä oli Sveitsi ja jälkimmäisessä Tanska. Seuraavina tulivat useat EU-maat sekä Japani. Sen jälkeen nimenomaan suomalainen osuustoiminta on kehittynyt vahvasti.

Kun uusia tilastoja valmistuu, niin maamme johtoasema kehittyvässä kansainvälisessä osuustoiminnassa todennäköisesti tulee vielä selvemmin esille.

Yritysanalyysit jatkuvat

"Pellervo likaa pesäänsä", katsoi Talouselämän päätoimittaja Pekka Seppänen kolumnissaan 14.9. Väite perustui Vuosikirjassa 2001 Jorma Savolaisen kirjoittamaan yritysanalyysiin Metsäliitto-Yhtymästä. Analyysiä oli tällä kertaa luettu ja lainattu vähän niin kuin piru Raamattua, kuten sanoimme lehdelle annetussa vastineessa. TE sen myös kiitettävästi julkaisi heti seuraavassa numerossaan.

Pellervon ja tämän ammattilehden rooleja ei pidä sekoittaa siten kuin kolumnissa tehtiin. Pellervo ei ole sen kummemmin "likaamassa" kuin "puhdistamassa pesäänsä". Ylipäänsä osuustoimintajärjestön rooliin ei kuulu puuttua jäsenyritysten sisäisiin asioihin, mikä on aina niiden jäsenomistajien ja heitä edustavien hallintoihmisten asia.

Yritysanalyysien julkaiseminen yritysten hallinnolle, johdolle ja tilintarkastajille suunnatussa ammattilehdessä ei ole mitään "pesänlikaamista". Samaa tekee myös TE-lehti itse.

OT-lehden ja sen analyysien julkaiseminen kuuluu Pellervon ydintehtäviin. Eikä sitä ennen ole juurikaan tulkittu haluksi sekaantua yritysten sisäiseen päätöksentekoon. Jäsenomistajat odottavat meiltä juuri tällaista neutraalia ja luotettavaa omien yritysten analysointia ja asiallista keskustelun virittämistä etenkin lähitulevaisuuden merkittävimmistä kysymyksistä.

Metsäliitto kyllä on merkittävä Pellervon jäsenmaksun maksaja. Kannattaa kuitenkin havaita, että kaikkien järjestöön nykyisin kuuluvien 430 yrityksen yhteensäkin maksamat jäsenmaksut kattavat vain n. 10 % järjestön vuotuisesta budjetista.

Metsäliiton vertaaminen Soneraan ontui, sillä Metsäliitto on ostanut Euroopasta kannattavaa ja sille hyvin sopivaa liiketoimintaa, jonka arvo tiedetään ostohetkellä. Olemme koko 90-luvun seuranneet Metsäliiton suorastaan huikeaa nousua, hallittua kansainvälistymistä ja kehittymistä suomalaisten metsänomistajien omana yrityksenä. Se on pystynyt antamaan esimerkkiä muillekin ot-yrityksille. Eikä saavutusta himmennä yhtymän tämänhetkinen taseongelma.

Fiksu vastaus

Helsingin Sanomat heti 19.9. - ennen kuin vastine oli ehditty julkaista TE:ssä - lisäsi löylyä kyselemällä pääjohtaja Antti Oksaselta, että eroaako Metsäliitto nyt sitten Pellervo-Seurasta. Vastaus tyhmään kysymykseen oli fiksusti, että ei missään tapauksessa eroa.

Nostan Oksaselle hattua erityisesti hänen sanoistaan: "Minä tulkitsen, että se on ihan terveellistä kritiikkiä." Se tottakai häntä harmitti. Savolaisen esille nostamaan kysymystulvaan varmaankin tullaan myöhemmin kuulemaan myös Metsäliiton vastauksia.

HS ei edes julkaissut Osuustoiminta-lehden nimeä, vaan puhui vain "Pellervo-Seuran julkaisusta". Oliko niin, ettei toimittaja edes vaivautunut lukemaan lehtemme alkuperäistä analyysiä? Muutamat lukijat soittivat meille ja pyysivät saada sen lukea. Mielihyvin heitä sitten palvelimmekin. Kohu rauhoittui.

Olen viime vuosina usein joutunut ihmettelemään, miten asenteellinen "valtakunnan ykköslehti" vieläkin näyttää osin olevan suhteessa osuustoimintaan, jolle sentään on 90-luvun puolivälistä lähtien kertynyt paljon näyttöjä. Osuustoiminta tavoittaa jäsenyyksien kautta noin 60 % Suomen kansasta. Pellervo-Seura on myös itsenäinen osuustoimintajärjestö.

HS ei useinkaan edes vaivaudu kirjoittamaan osuustoiminnasta mitään. Asia ei kokonaan selity pääkaupungin itseriittoisella ja maakunnista selvästi poikkeavalla tiedotusilmapiirillä. Kyllähän Kauppalehti jatkuvasti seuraa tiiviisti ja asiallisesti, mitä osuustoiminnassa tapahtuu.

Työ jatkuu

Tämä lehti ja analyytikkotiimimme selviytyivät TE:n ja Hesarin yhteisestä loukusta kolhuitta. Toimitukselle on taattu työrauha ja vaativaa työtä pystytään hyvillä mielin jatkamaan ja kehittämään.

Myös Metsäliitolla on nyt työrauha edetä taseremontissaan. Uskon, että kokeneet miehet senkin hyvin pystyvät hantteeraamaan. Viimeistään seuraavaan Osuustoiminnan Vuosikirjaan mennessä yrityksellä alkanee olla myös vakuuttavia näyttöjä vakavaraisuutensa vahvistamisesta. Metsäliitto joka tapauksessa on noussut Euroopan suurimmaksi tuottajaomisteiseksi ot-yritykseksi.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |