Vuosi 1911, nro 10

 Kirje osuuskauppaliikkeeltä Ruotsista

Yhteistoiminnasta Suomen osuustoiminnan 
eri haarojen välillä

Joku aika sitten sai Pellervo-Seuran esimies Ruotsin osuuskauppojen keskusliikkeestä kirjeen, jossa pyydettiin selontekoa kokemuksista Suomen osuustoiminnan eri haarojen välisen yhteistoiminnan alalta. Asiata koskeva osa kirjeestä on näin kuuluva:

"Tähän asti ei Ruotsissa ole ollut mitään läheisempää yhteistyötä maataloudellisen osuustoiminnan ja osuuskauppaliikkeen välillä. Tällainen asiaintila on hyvin haitallinen osuustoiminnan menestymiselle yleensä, ja olemme me keskusliikkeessämme päättäneet tehdä kaiken voitavamme saadaksemme aikaan suurempaa yhteistuntoa ja, jos mahdollista, suoranaisia taloudellisiakin yhdyssiteitä. Syynä nykyiseen asiaintilaan on suureksi osaksi se, että maanviljelijöiltä puuttuu tietoja osuuskauppaliikkeestä ja osuuskauppaväeltä samoin maataloudellisesta osuustoiminnasta. Levittääkseen valistusta tässä suhteessa, aikoo osuuskauppojen keskusliike lokakuun lopulla julaista "Kooperatören" -lehdestä erikoisnumeron, joka tulisi sisältämään kirjoituksia maamme osuustoiminnallisten järjestöjen edustajilta, ja aiomme me tässä esittää olosuhteet Suomessa esimerkkinä meille ruotsalaisille. Me haluamme senvuoksi joltakin Suomen osuustoimintaliikkeen johtomieheltä saada kirjoituksen niistä kokemuksista, joita Teillä Suomessa on yhteistyöstä osuustoiminnan eri haarojen välillä, ja rohkenemme tässä suhteessa kunnioittaen kääntyä Teidän puoleenne."

Tähän lähetettiin vastaukseksi näin kuuluva selonteko, joka huvittanee ehkä Suomenkin osuustoimintaväkeä:

"Kun me vuonna 1899 perustimme Pellervo-Seuran osuustoiminnan edistämistä tarkottavan työmme lähtökohdaksi, rajoitimme me Seuran toiminnan ainoastaan maalaisväestöön ulottuvaksi, ja kun me laadimme ohjelmamme ensi vuosien toimintaa varten, ei siihen otettu työtä osuuskauppaliikkeen edistämiseksi. Kaikki tämä harkitulla tarkotuksella, osaksi koska me suurten sivistyskansojen osuustoiminnan historiasta olimme luulleet huomaavamme tällaisen kahtiajaon välttämättömäksi, koskapa maataviljelevän väestön osuustoiminnan kaikki haarat tarkottavat tuotannon edistämistä ja tuottajain etujen valvomista; osaksi myöskin sen takia, että Pellervo-Seuran perustajat eivät pitäneet osuustoimintaa päämääränä, vaan keinona maatalouden edistämiseksi ja etenkin pienviljelijäin meillä suuren ja monessa suhteessa laiminlyödyn luokan kohottamiseksi sekä taloudellisessa että siveellisessä suhteessa; edelleen vielä siitäkin syystä, ettemme~ tahtoneet hajoittaa voimiamme monille eri aloille, niin kauan kuin meiltä melkein tykkänään puuttui kokemusta omasta maasta ja meidän täytyi alottaa työmme yksinomaan teoretiselta pohjalta. Myöskin oli meillä toivomuksena, että piankin muodostuisi toinen järjestö osuuskauppaliikettä ajamaan.

Mutta pitkää aikaa emme me jyrkästi voineet pysyä alussa viittomallamme ladulla. Luoksemme tuli teollisuustyöväkeä pyytämään neuvoja heille soveltuvien osuuskuntien perustamisessa; toiselta puolen taas maalaisväestö useinkin tosin kyllä kuunteli meidän konsulenttiemme esityksiä maataloudellisen osuustoiminnan eri haaroista, mutta sen perästä se vaati näiltä avustusta osuuskaupan perustamisessa. Ja kun me aluksi emme tähän ryhtyneet, perusti kansa itse ilman meidän apuamme toisen osuuskaupan toisensa jälkeen, tehden tässä tietysti monta erehdystä. Tämä pakotti meidät lopultakin taipumaan: me valmistimme mallisääntöjä, käsikirjan, lentolehtisiä, ja otimme viimein palvelukseemme erikoisen osuuskauppakonsulentin, jonka ohessa me teimme voitavamme, jotta niin pian kuin mahdollista saataisiin aikaan oma keskusliike osuuskaupoille. Siten muodostui v. 1905 Osuuskauppojen Keskusosuuskunta, jonka toiminta aluksi rajoittui ainoastaan neuvontatyöhön, mutta joka pian ryhtyi suoranaiseen liiketoimintaankin osuuskauppaliikkeen edistämiseksi. Aluksi luulen kummallakin taholla, s. t. s. sekä Pellervossa että Keskuskunnassa, sen mielipiteen olleen vallalla, että maataloudellinen osuustoiminta ja osuuskauppaliike tästä lähtien kulkisivat omia teitään, toisistaan aivan erillään, varsinkin kun sosialistit näyttivät tahtovan ottaa haltuunsa Keskuskunnan johdon, ja tämä senvuoksi ei osoittanut erikoista halua yhteistyöhön "porvarillisen" Pellervon kanssa. Sitäkin suurempi syy oli meillä otaksui kehityksen käyvän tähän suuntaan, kun, niinkuin jo on mainittu, kehitys suurissa sivistysmaissa osoitti samanlaisia pyrkimyksiä, ja yritykset kansainväliseen yhteistyöhön maataloudellisen ja kuluttajain osuustoiminnan välillä ovat osoittautuneet verrattain vähän tuloksellisiksi.

Mutta elävä elämä kulkee omaa tietään, ja tämän tien suunnan määrää todellinen tarve, riippumatta teorioista, riippumatta sosialisista vastakohdista, riippumatta personallisista sympatioista tahi antipatioista. Ja vaikka minä itse olen ollut mukana aikaansaamassa niitä yrityksiä, joita meillä nyt on yhteisinä, ihmetyttää minua itseänikin, kun tässä huomaan, kuinka paljon Suomen osuustoimintaliikkeen eri haarojen välille on muodostunut todellista yhteistoimintaa ikäänkuin itsestään ja ilman vaikeuksia.

Aina vuodesta 1903 on meillä yhteinen tilasto, jonka toimittaminen on Pellervo-Seuran huolena ja joka käsittää kaikki osuustoiminnan haarat. On tosin useampia kertoja ollut puheena, että osuuskauppoja käsittelevä osa tilastoa siirtyisi Keskuskunnan huoleksi, mutta toistaiseksi tämä ei ole tapahtunut. Ja että tämäkin tilasto edelleen kootaan ja järjestetään yhteisessä aatteellisessa laitoksessa, sen puolesta puhuu mm. m. se seikka, että tilasto siten helpommin voi pysyä täysin puolueettomana kuin myöskin täten saavutettava suurempi yhdenmukaisuus ja mahdollisuus , eri osuustoimintahaarojen keskinäiseen, toisiaan hedelmöittävään vaikutukseen. Meillä onkin jo vuosien kuluessa useita kertoja ollut aihetta kehittää tähän suuntaan tilastoamme, joka nykyään on saavuttanut tunnustusta oman maan rajojen ulkopuolellakin. Pääasiallisesti tapahtuu tilastotyö Pellervo-Seuran kustannuksella, mutta ottavat siihen melkoista osaa sekä Keskuskunta osuuskauppoihin nähden että Osuuskassojen Keskuslainarahasto osuuskassoihin nähden, vieläpä jossakin määrin Voinvientiosuusliike Valiokin.

Vuodesta 1909 on meillä yhteinen aikakauskirja, Suomen Osuustoimintalehti, joka on tarkotettu eri aloilla työskentelevien osuuskuntien johtajia ja toimihenkilöitä varten. Tämän aikakauskirjan kustannuksista vastaavat yhtä suurin osin Pellervo-Seura, Keskuskunta, Osuuskassojen Keskuslainarahasto, Valio ja maataloustarvikkeiden Keskusliike "Hankkija". Aikakauskirjaa ilmestyy vuodessa 12 vihkoa. Kuhunkin vihkoon koetamme saada seuraavansuuntaisen sisällyksen: ensiksi teoretinen tai juridinen kirjoitus, joka soveltuu kaikille osuustoiminnan haaroille, sitten erikoiskirjoituksia kutakin eri haaraa varten, senjälkeen artikkeleita ja uutisia ulkomaalta, sitten kysymyksiä ja vastauksia käytännöllisen osuustoimintatyön aloilta ja lopuksi katsaus siihen ,mitä liikkeestämme sanotaan", s. t. s. mitä osuustoimintaliikkeestä yleisissä kokouksissa, sanomalehdissä tai muuten julkisuudessa on esitetty. Toimitukseen kuuluu edustajia kultakin osuustoiminnan alalta. Kirjoitukset eivät ollenkaan ole agitatorisia, vaan selvittäviä, usein enemmän tai vähemmän tieteellisiä, vaikkakin kansantajuisessa muodossa.

Meillä on jo monipuolista kokemusta siitä, mitenkä tämä yritys on vaikuttanut erinomaisen kasvattavasti osuusmeijeriemme isännöitsijöihin, osuuskauppojemme johtajiin, osuuskassojemme hoitajiin sekä niihinkin, jotka ovat jäseninä osuustoiminnallisten liikkeittemme hallituksissa. Samoin on vuorovaikutus paikallisten osuuskuntien ja näiden keskusliikkeiden välillä tullut paljon helpommaksi.

Vuodesta 1900 alkaen olemme me tavallisesti joka toinen vuosi Helsingissä viettäneet n. k. ,Pellervon päiviä", jotka ovat kestäneet 2-3-4 päivää ja joiden ohjelmana on ollut esitelmiä, keskusteluja, yhteislaulua ja pieniä juhlallisuuksia. Aluksi oli näiden päivien tarkotuksena tietysti aatteen tunnetuksitekeminen, mutta myöhemmin ovat ne saaneet yhä enemmän osuustoiminnallisten kongressien luonteen, vaikkakin pääsy niihin on ollut kaikille vapaa; osanottajia on niissä ollut noin 600--1,000 henkeä. Kahdet ensimäiset "päivät" rajoittivat ohjelmansa yksinomaan maataloudelliseen osuustoimintaan, mutta vuodesta 1904 ovat ne olleet yhteisiä kaikille osuustoimintahaaroille.

Näiden "Pellervon päivien" sijaan on viime aikoina osittain astunut n. k. Osuustoimintaopisto, jonka Pellervo-Seura ja edellisessä mainitut osuustoiminnalliset keskusliikkeet yhdessä perustivat v. 1909. Opisto saa näiltä aineellisen kannatuksensa ja sen opettajina toimii johtajia ja virkailijoita kustakin keskusliikkeestä. Laitoksen toiminta on kahdenlaatuista: A) osaksi tahtoo se antaa eri osuuskuntien liikkeenhoitajille tilaisuuden tarpeellisen osuustoiminnallisen arnmattisivistyksen hankkimiseen; ja B) osaksi on sen tarkotuksena taas osuustoiminnallisen sivistyksen levittäminen osuuskuntien hallitusten jäsenten keskuuteen.

A. Ensimäistä tarkotusta varten on varsinainen opisto ollut vaikuttamassa kerran vuodessa, milloin keväällä, milloin syksyllä, lähellä Helsinkiä. Kurssi kestää osuuskauppojen johtajille 6-8 viikkoa, meijerien isännöitsijöille 4 viikkoa ja osuuskassojen hoitajille ainoastaan 2 viikkoa. Niillä annetaan seuraavaa opetusta: a) yhteiset kurssit: 1) 14 päivän aikana yksi luento päivässä osuustoiminnan teoriasta; 2) yhtä monta luentoa sekä keskustelua Osuustoimintalaista; sekä 3) luentoja maanviljelystarvikkeiden yhteisostojen toimittamisesta y. m.; b) erikoiskursseja.- 1) osuusmeijerin taloudenhoidosta ja kirjanpidosta; 2) osuuskaupan liikkeenhoidosta ja kirjanpidosta; sekä 3) osuuskassojen hoidosta ja kirjanpidosta.

Näillä kursseilla on vuosittain käynyt 60-100 oppilasta.

B. Ne kurssit taas, jotka ovat aiotut etupäässä osuuskuntien hallitusten jäseniä varten, pidetään maaseudulla, vuorotellen eri osissa maata, noin 8 à 10 kurssia vuodessa ja kestävät ne tavallisesti ainoastaan 2--3 4 päivää. Niillä tulkitaan helppotajuisesti ja jokapäiväistä käytäntöä silmälläpitäen osia Osuustoirnintalaista ja eri osuuskuntamuotojen hallintotehtäviä. Tavallisesti on kursseilla mukana ainoastaan 3 tai 4 opettajaa, mutta ,oppilaiden" luku nousee usein sataan ja ylikin.

Tämänkin yhteisen laitoksemrne tulokset -- mikäli niistä vielä voi puhua -- ovat olleet ilahduttavia, ja keskusliikkeet myöntävät mielellään tähän tarkotukseen tarvittavat varat. Sillä kukin niistä, samoinkuin mekin puolestamme Pellervossa, tunnemme, ettei kukaan meistä ainakaan nykyään yhtä vähän taloudellisessa kuin henkisessäkään suhteessa kykenisi tällaista laitosta yksin aikaansaamaan. Ja me näemme myöskin, että osuustoiminnan eri aloilla toimivien oppilasten yhdessäolo vaikuttaa terveellisesti kaikkialle päin, osaksi sivistäen ja osaksi innostuttaen. Yhteislaulu ja yhteiset pikku juhlallisuudet lisäävät yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka yhteisistä luennoista on saanut henkistä ravintoa.

Nämä ovat Suomen osuustoiminnan eri haarojen välisen yhteistyön suuret, ulospäin näkyvät merkit. Tähän tulee lisäksi vielä erilaatuisia yhteisiä yrityksiä, osaksi pysyviä, osaksi satunnaisia: eräät keskusliikkeet kannattavat raha-avuilla Pellervon neuvontatoimintaa; Pellervon lainopillista sihteeriä käyttävät alituiseen kaikki osuustoiminnan haarat ja niiden keskusliikkeet; keskusliikkeet levittävät milloin sitä, milloin tätä Pellervo-Seuran julkaisua; väliin yhtyvät ne kaikki lähettämään kaikille virkailijoilleen yhteisen ja yhteistyöhön kehoittavan "paimenkirjeen" ; toisinaan asetetaan yhteisiä toimikuntia erikoiskysymyksiä selvittelemään; väliin suunnitellaan yhteistä kirjapainoa; toisella kertaa taas yhteisen talon rakentamista Helsinkiin j. n. e., vaikkakaan ei kaikkia tuumia ole saatu toteutumaan.

Vieläkin yhtenä todistuksena Suomen osuustoiminnan eri haarojen välillä vallitsevasta hyvästä sovusta ja ymmärtämyksestä ansaitsee mainita Pellervo-Seuran johtokunnan nykyinen kokoonpano. Kuten tunnettua, perustivat Seuran osuustoiminnan ystävät ja suosijat, ja tällaisista osuustoimintaan lämpimästi innostuneista henkilöistä on sen johtokunta viime vuosiin asti ollut kokoonpantuna. Mutta sen jälkeen kuin osuustoiminnalliset keskusliikkeet perustettiin, on Pellervo-Seuran johtokuntaan vähitellen valittu myöskin joku kunkin keskusliikkeen johtajista, jonka ohessa Pellervon johtokunnan jäseniä toiselta puolen on valittu keskusliikkeiden hallintoneuvostoihin.

Tällaisia ovat siis meidän kokemuksemme yhteistyöstä osuustoiminnan eri haarojen välillä. Niistä Te- näette, että se teoria, joka suurista sivistysmaista on kehittynyt osuustoiminnan kahtiajakoon nähden, ei pidä paikkaansa. Pienissä maissa, joissa sekä henkiset että aineelliset varat ovat rajoitetut, täytyy osuustoimintaväen harrastaa yhteenkuuluvaisuutta ja pyrkiä mahdollisimman laajaan yhteistyöhön. Te huomaatte myöskin, että tämän yhteistyön edellytykset ovat pääasiassa seuraavat:

1:ksi) että osuus toiminnan eri haarat ovat keskittyneet kukin omaan. keskusliikkeeseensä, jotka oman alansa piirissä toimivat täysin itsenäisesti ja muista riippumattomina;

2:ksi) että näissä keskusliikkeissä ilmenee todellinen yhteistyön tarve, sillä paikallisosuuskunnissa sitä ei ilmene; sekä

3:ksi) että eri keskusliikkeiden johtavien miesten välillä vallitsee hyvä keskinäinen ymmärtämys ja täydellinen luottamus toinen toisiinsa.

Mitä taas tulee tapaan, jolla tällainen yhteistvö olisi aikaansaatava, niin en minä puolestani kehoita alkamaan julkisella propagandalla. Se herättää tarpeetonta teoretista, puoluepolitista, henkilöpolitista y. m. keskustelua, joka tavallisesti ei vie positivisiin tuloksiin. Yksinkertaisin menettelytapa on se, että keskusliikkeiden johtajat kokoontuvat neuvottelemaan, saadakseen aikaan yhden yhteisen yrityksen kerrallaan, niinkuin meillä on tapahtunut, tahi myöskin se, että keskusliikkeet heti alunpitäen muodostavat jonkunlaisen ,osuustoimintavaliokunnan" ("Andelsudvalg"), niinkuin Tanskassa on tehty."

| Sivun alkuun |