Vuosi 1918, nro 10

 Kirjoittanut Emil Hynninen

Talouselämän kansanvaltaistuminen.
Kapitalistisen yrittäjän tehtävät.

Kapitalistisen talousjärjestelmän vallitessa ovat talouselämän johdossa yksityiset yrittäjät tai näiden yhtymät., Suuriarvoista niin kuin sotapäällikön toiminta armeijan johtajana on yrittäjän tehtävä nykyaikaisessa taloudellisessa elämässä. Oikean yrittäjän täytyy näet olla samalla valloittaja, järjestäjä ja taitava kauppias ja antautua tehtäväänsä intohimon voimalla. Valloittajana tulee yrittäjällä olla aaterikkautta ja henkistä joustavuutta uusia suunnitelmia luodessaan ja sitkeyttä ja kestävyyttä niitä toteuttaessaan. Järjestäjänä on hänen taas pidettävä huoli siitä, että lukemattomat ihmiset, joiden apua yrityksessä tarvitaan, työskentelevät niin, että mahdoll4simman paras tulos saavutetaan. Mikä jättiläismäinen tehtävä tämä saattaa suuryrittäjälle olla, käsitämme, kun tiedämme, että hänen johdettavanaan ja tahdostaan riippuvina voi olla kymmeniä, jopa satojatuhansia ihmisiä. Niinpä esim. Amerikan terästrustilla oli jo ennen sotaa pitkän matkaa kolmattasataatuhatta henkilöä työssään. Mutta kaikista tärkein tehtävä yrittäjälle sittenkin on hänen kauppiastoimensa. Sillä koko nykyaikainen tuotanto on suunnattu melkein yksinomaan vaihdantaa varten. Parhaan tarmonsa ja kekseliäisyyskykynsä onkin yrittäjä pakotettu käyttämään menekkinsä laajentamiseksi. "Joka tahtoo miljoonan edestä myydä tavaroita", sanoo Rathenau, "hänen täytyy saada tuhat ihmistä tekemään useinkin vaikeasti syntyvä päätös ostaa 1,000 markalla juuri hänen tarjoamiaan tavaroita, tai on hänen saatava 100,000 ihmistä vakuutetuiksi siitä, että jokaisen näistä on edullisin tehdä 10 markan ostoksensa juuri häneltä".

Näine yllämainittuine ominaisuuksineen voi yrittäjä parhaiten onnistua täydellisen taloudellisen vapauden vallitessa. Siksi onkin nykyaikainen yrittäjäluokka aina voimakkaasti taistellut kaikkia taloudellisen toiminnan rajoituksia vastaan ja taloudellisen vapauden aikana onkin se suurimmat voittonsa saavuttanut.

Työväenjärjestöt yrittäjän vallan rajoittajina.

Mutta vaikkakin nykyaikainen yrittäjä pyrkii täysin vapaana, voi sanoa itsevaltiaana, toimimaan, on hänen toiminnalleen noussut rajoituksia monelta taholta. Esim. työväki on laajan järjestäytymisensä avulla saanut' melko suuren vaikutusvallan työehtoja määrättäessä ja monessa muussakin suhteessa. Mainitsemme vain tämän asian valaisemiseksi, että Englannissa oli jo v. 1910 joukkosopimusten alaisena, joitten laadinnassa työväki oli ollut tasa-arvoisena sopimuskumppanina työnantajan kanssa, noin 2 1/2 miljoonaa ja Saksassa noin 1 1/2

Tätä talouselämässä tapahtuvaa kehitystä entistä kansanvaltaisempaan suuntaan ovat useat huomatut kansantaloustieteilijät verranneet vastaavaan kehitykseen valtioelämässä. Niinkuin valtiollisessa elämässä itsevaltaista monarkkia seurasi valistunut despootti ja myöhemmin perustuslailla rajoitettu hallitsija, niin on talouselämässäkin yrittäjä aikaisemmin yksin määrännyt työehdot, myöhemmin omaksuen valistusajan yksinvaltiaan periaatteen: "kaikki kansan hyväksi, mutta ei mitään kansan kautta", koettanut järjestää työväelleen hyvät työehdot, pitänyt huolta työväen menestyslaitoksista j. n. e. ja loppujen lopuksi ollut pakotettu jakamaan määräämisvallan työehtoja laadittaess4 järjestäytyneen työväen kanssa. Toisessakin suhteessa on talous- ja valtioelämän kehittymisessä huomiota-ansaitsevia vertauskohtia. Samoinkuin absoluuttisen monarkian aikana hallitut, lähinnä talonpoikainen väestö ja työväki, olivat perin kurjassa tilassa, myöskin se ajanjakso, jolloin yrittäjät aivan rajattomasti saivat hallita talouselämää - niinkuin kuvaukset varsinkin suurteollisuuden syntymäajoilta Englannista osottavat - on jättänyt synkimpiä lehtiä talous-historiaan. Niinikään oli luonteenomaista ajalle, jolloin talouselämässä siirryttiin yrittäjän Yksinvallasta rajoitettuun valtaan, ankarat työriitaisuudet, samoinkuin perustuslakitaistelut ovat olleet ominaisia vastaavalle kehitysjaksolle valtiollisessa elämässä.

Osuuskunnat pyrkivät tyyten syrjäyttämään kapitalistisen yrittäjän.

Mutta talouselämän kansanvaltaistuminen ei ole käynyt yksinomaan yrittäjävallan rajoittumisen merkeissä. On esiintynyt erittäin voimakkaita tekijöitä - lähinnä kuluttajain ja pientuottajain järjestyneet joukot - jotka ovat pyrkineet monilla tärkeillä talouselämän aloilla tyyten syrjäyttämään vanhan täysivaltaisen, suvereenin, yrittäjän ja asettamaan hänen sijalleen taloudellisia järjestöjä, jotka ovat laajojen kuluttaja- tai pikkutuottajapiirien valvonnan ja johdon alaisia. Vasta tämän kehityksen kautta toteutetaan talouselämässä kansanvaltaiset periaatteet puhtaina ja täydellisinä. Ajatelkaamme esim. Englantia, jossa yli 3 miljoonaa kuluttajaa oli järjestäytynyt paikallisiin osuuskauppoihin, niiden turvin luonut itselleen mahtavat keskusliikkeet ja kehittänyt laajan tuotannollisen toiminnan, tai Tanskaa, jossa noin 1/2 miljoonaa maamiestä on käynyt yhteiseen rintamaan ja hankkii omien liikkeittensä kautta maataloustarvikkeensa tuotantopaikoilta, jalostaa ja myy tuotteensa ja tyydyttää luotontarpeensa omien pankkilaitostensa kautta j. n. e.

Osuuskuntien kyky suorittaa yrittäjän tehtäviä.

Täytyy myöntää kaikkea tätä katsellessa, että perinpohjainen muutos talouselämässä on tapahtunut. Mutta nyt kysyttäneen, kykenevätkö nämä uudet talousyksiköt suorittamaan niitä laajakantoisia ja tärkeitä tehtäviä, joita kapitalistisen talousjärjestelmän vallitessa yksityiset vapaat yrittäjät ovat tavallaan loistavasti ja suurpiirteisesti toteuttaneet. Kokemus näyttää, että myöskin nämä uudet kansanvaltaiset järjestöt ovat tyydyttävästi suoriutuneet yrittäjälle kuuluvissa tehtävissä valloittajana, järjestäjänä ja kauppiaana. Esim. Englannin osuuskauppojen tukkukauppa on alituisesti vuosikymmenien aikana tuonut esiin uusia alotteita ja tehnyt uusia valloituksia. Tukkukaupalla oli v. 1913 m. m. 113 henkilöä ulkomaan osastoissa huolehtimassa ostoista, ja tavaroita on tullut kaikilta maailmanääriltä. Kun esim. 1900-luvun alussa oli vaikea saada maitotaloustuotteita kuluttajille, perusti Englannin Keskuskunta 41 meijeriä ja 42 maidonkeräyspaikkaa Irlantiin. Omissa tehtaissa, joita Keskuskunnalla on suuri määrä, valmistetaan kuluttajia varten kaikkia mahdollisia tavaralajeja. Koko tätä jättiläismäistä liikettä johtaa jäsenosuuskuntien valitsema 32-miehinen hallintoneuvosto ja eri osastoilla on 87 ja teollisuuslaitoksilla 47 johtajaa. Pääkonttorissa toimi v. 1912 lopussa 2,500 henkeä ja oli kaikkien tukkukaupan palveluksessa olevien henkilöiden luku ennen sotaa noin 25,000.

Tämä kaikki jo näyttää, että järjestäytyneet kuluttajat kykenevät suuryrittäjinä menestyksellisesti toimimaan. Samaa osottaa myös järjestäytyneiden pikkutuottajain toiminta esim. Tanskassa, jossa maamiehillä m. m. viime vuonna oli tuloja osuusmeijereistä 425 milj. ja osuusteurastamoista 295 milj. kr.

Kapitalistinen ja osuustoiminnallinen yritys toisiinsa verrattuina.

Mutta yksin se seikka, että nämä uudet kansanvaltaiset järjestöt kykenevät suorittamaan samoja tehtäviä kuin kapitalistiset yrittäjät, ei vielä tee niiden toimintaa välttämättömän tarpeelliseksi. Vasta kun tiedämme, miten perinpohjaisesti taloudellisen johtovallan siirtyminen osuuskunnille muuttaa koko taloudellisen järjestön laatua ja panee sen toimimaan yksinomaan laajojen väestökerrosten tarpeita silmälläpitäen, ymmärrämme,. tapahtuneen muutoksen ratkaisevan merkityksen.

Kapitalistisen yrittäjän toimintaa ohjaavat periaatteet.

Tunnettu osuustoimintamies Gide on useissa aikaisemmissa kirjoituksissa huomauttanut siitä, että kapitalistisen talouselämän vauhtipyörän panee liikkeelle ja pitää sitä toiminnassa melkein yksinomaan yrittäjäin liikevoiton tavoittelu ja etteivät laajemmat yhteiskunnalliset näkökohdat pääse paljoakaan vaikuttamaan tuotannon suuntaan ja vaihdannan ja jakelun järjestelyyn.

Tarkempi, yrittäjän sielunelämän erittely on löytänyt hänessä, paitsi voitonhimoa monia muitakin kannustavia voimia, niinkuin rajatonta toiminnan halua ja reipasta pyrkimystä luoda ja kehittää edelleen nerokkaasti rakennettuja ja tarkoituksenmukaisesti toimivia suuryrityksiä - noita nykyajan hyvinkin monimutkaisia koneistoja j. n. e. Mutta tarkimmankin tutkimuksen tulokseksi jää, että yhteiskunnalliset näkökohdat jäävät kapitalistisessa talouselämässä hyvin syrjään ja että yrittäjä toimii kilpailun pyörteessä monasti häikäilemättömästi ja vain omia itsekkäitä tarkoitusperiään tavotellen. Kun esim. v. 1911 Schermanin lain mukaan luettiin oikeutta tupakkatrustille Saksassa, lausui tuomiota julistava tuomari m. m. seuraavaa: "Koko trustin taistelutapa samalla alalla toimivia riippumattomia yrittäjiä vastaan on ollut suunniteltu kummastuttavan viekkaasti, varovasti ja häikäilemättömän hienostuneesti ja samoin on se myöskin suoritettu. Kilpailukentällä työnnettiin jokainen inhimillinen olento, joka toimintavoimansa ja kykyjensä kautta tavalla tai toisella saattoi tuottaa trustille hankaluutta, ilman pienintäkään sääliä syrjään". Samoin kuvaa myöskin tunnettu kansantaloustieteilijä Sombart niitä näkökohtia, joita kapitalistinen yrittäjä pitää silmällä, toimiessaan talouselämässä, seuraavalla tavalla: "Nykyaikainen talous on suunnattu yksinomaan vaihtohyödykkeiden valmistamiseen. Kun nyt tavotellun voiton korkeus on ainoa järkevä tarkoitusperä kapitalistiselle yritykselle, ei tuo tannon suuntaa määrää valmistettujen tuotteiden laatuja hyvyys, vaan niiden menekkikyky. Jos huonoilla saappailla saadaan enemmän voittoa kuin hyvillä, niin olisi synnintekemistä kapitalismin pyhäähenkeä vastaan, jos yrittäjä näinollen pyrkisi valmistamaan kunnollisia saappaita. "

Osuustoiminnallisessa yrityksessä toimintaa määräävät periaatteet.

Miten toisenlaiset näkökohdat sitävastoin ovat toimintaa ohjaamassa osuustoiminnallisessa yrityksessä! Niinpä on esim. järjestyneiden kuluttajain, paikallisten osuuskuntain ja niiden keskusliikkeiden harjoittaman kaupallisen ja tuotannollisen toiminnan tarkoituksena hankkia kuluttajille, mahdollisimman hyvää tavaraa kohtuullisilla hinnoilla. Menekille on näinollen taattu järjestynyt kuluttajapiiri, ei tarvitse levottomana luvallisia ja luvattomia houkutuskeinoja hyväksikäyttäen alituisesti hakea niinkuin yksityinen yrittäjä on pakotettu tekemään. Esim. Englannin osuuskauppojen tukkakaupalla, vaikka se on niin jättiläismäisen suureksi kehittynyt, on ainoastaan 50 matkustajaa siirtomaatavaroita, 48 matkustajaa teollisuustavaroita varten ja joitakuita sen lisäksi huonekalualaa ja kenkä tavaroita varten. Ja huomattava on, että nämä uuden ajan kauppamatkustajat harjoittavat samalla laajaa osuustoiminnallista neuvonta- ja valistustyötä. Miten tärkeän merkityksen osuustoiminnalliset liikkeet panevat tavaroiden hyvään laatuun, sitä osottavat niiden ylläpitämät suuret laboratoriot tai muuten toimeenpanemat tarkastukset ostamainsa ja myymäinsä tavarain laadun selvillesaamiseksi.

Suhtautuminen hintakysymykseen.

Hintapolitiikka kulkee myöskin aivan toisenlaisissa merkeissä osuustoiminnallisessa kuin uin kapitalistisessa yrityksessä. Siteeraamme tämän asian selvittämiseksi vain muutamia kohtia maamme osuuskauppojen Keskuskunnan viimevuotisesta vuosikertomuksesta: "Hintojen korotuksessa on kuljettu huomattavasti jäljessä. Erinäisiä tavaroita on kautta vuoden myyty osuuskaupoille tietoisesti paljoa alemmilla hinnoilla kuin kilpailijat ovat niistä ottaneet. Niinpä on kotimaisista puuvillatavaroista osuuskaupoille, myönnetty tehtaitten sallima alennus, vaikka toiset tukkuliikkeet ovat pidättäneet sen omaksi voitokseen ja myyneet bruttohinnoilla. --- Alkupuolella vuotta myytiin ruis- ja vehnäjauhoja, kauraryynejä, perunajauhoja, kahvia y. m. tavaroita ,,sellaisella hinnalla, että tappio ja 5 % pienempi myyntivoitto tehtyjen laskelmien mukaan nousi lähes 400,000 markkaan. Sen ohella myytiin useita tavaraeriä alle, rajahintain, kun niistä sitenkin saatiin kohtuullinen myyntivoitto." Tällä tavalla toimii ostajiensa parasta valvoen uudenaikainen kansanvaltainen yritys, samalla näyttäen, miten paljoa korkeammalla tasolla se yhteiskunnallisesti katsoen on vanhaa puhtaasti kapitalistista yritystä.

Suhtautuminen liikevoittoon.

Mutta vielä selvempänä tulee tässä rinnastettujen yritysten eroavaisuus näkyviin kummankin yrityslajin suhtautumisessa liikevoittoon. Kapitalistiselle yrittäjälle on liikevoitto kaiken keskipiste, a ja o ,hänen toiminnassaan ja siitä lähteestä alituisesti ammentamalla tahtoo h4n koota itselleen loistavat rikkaudet ja niiden turvin saada yhä suurempaa taloudellista ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Ja rajusti kilpaillen ammattitoveriensa kanssa ja kaikki keinot hyväkseen käyttäen pääseekin koko suuri joukko yrittäjiä tuohon toivottuun päämaaliin. Mainitsemme vain, että esim. Berlinissä oli jo v. 1908 1,300 henkilöä, joilla oli 1 milj. tai enemmän omaisuutta ja että tällaisia onnellisia suuryrittäjiä tapaa tuhansittain muuallakin suurissa liikekeskustoissa. Sodan aikana on niiden luku tietenkin kymmenkertaistunut. Osuuskunnissa taas, joiden koko järjestelmä on täysin kansanvaltaisella pohjalla, pannaan suuri merkitys yhteiskunnan vähäväkisten tukemiseen ja jäsenten valistustyöhön ja toivotaan tätä tietä saavutettavan entistä paremmat ja onnellisemmat yhteiskunnalliset ja taloudelliset olot kaikille kansalaisille. Esim. Englannin 1,403 osuuskaupasta, joitten toiminnasta v. 1913 annettiin tilastollisia tietoja, käytti 783 kauppaa kaikkiaan noin 2 1/2 milj. markkaa valistustarkoituksiin. Ja mainita sopii, että jo 15 vuotta takaperin Englannin osuuskaupoilla oli 400 lukusalia ja 140 kirjastoa. Samallaista syvää yhteiskunnallista harrastusta on huomattavissa meidänkin osuus 1 kuntiemme toiminnassa. Kun katselee esim. osuuskauppojemme Keskuskunnan viime vuoden voiton jakoehdotusta, niin tulee tästä täysin vakuutetuksi. Onhan voitosta esitetty käytettäväksi yli 1 milj. markkaa eli noin 1/4 orpolasten kasvattamiseen, vapaussodassa kärsimään joutuneiden avustamiseen ja vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden takaamiseen henkilökunnalle ja sen lisäksi vielä satojatuhansia erilaisiin valistustarkoituksiin. Missä on sellainen kapitalistinen liike, joka kykenisi ottamaan yrittäjän tehtävän näin laajalta ja sanan par- haassa merkityksessä yhteiskunnalliselta kannalta?

Työväenolojen järjestely.

Samat periaatteet tulevat osuustoiminnallisissa liikkeissä myös työsuhdetta määrättäessä. Niinpä lausutaan työväenoloista esim. Englannin osuuskaupoissa ja niiden tuotantolaitoksissa seuraavaa: "Työpäivä on niissä melkein poikkeuksetta 8-tuntinen ja palkat korkeammat kuin yleensä yksityisten tai yhtiöitten omistamissa laitoksissa. Työpalkat määrätään ammattiyhdistysten kanssa tehdyillä joukkosopimuksilla ja työriitaisuudet ratkaisee valiokunta, johon kuuluu ammattiyhdistysten ja osuuskunnan edustajia. Työväen terveydellisistä oloista on taas pidetty huolta perustamalla sairashuoneita, voimistelu-, urheilu- ja huvittelulaitoksia j. n. e."

Osuuskuntien kautta on siis talouselämän kansanvaltaistuminen kulkemassa voimakkain askelin eteenpäin. Entisten yksinvaltaisten yrittäjäin sijaan on saatu kansan, siis Itse asianosaisten välittömästi muodostamia järjestöjä, joissa yhteisesti valitut luottamusmiehet hoitavat yleisiä asioita, ja joissa toiminnan korkeimmaksi ohjeeksi on otettu kaikkien yhteinen hyvä ja koetetaan sitä toteuttaa sikäli kuin se on inhimillisissä oloissa mahdollista.

| Sivun alkuun |